keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Bram Stoker: Dracula (joulukalenterin 21. luukku)

Luin Bram Stokerin vampyyriklassikon Draculan pyhäinpäivän aikaan ja bloggaan siitä joulun aikaan. Tuntuu että pyhäinpäivän ja joulun välissä oli noin kaksi päivää.

Odotin Draculalta paljon. Jostakin syystä rinnastin sen Frankensteiniin, joka oli minulle valtavan suuri positiivinen yllätys. En kuitenkaan jostakin syystä tullut etukäteen ajatelleeksi, että niin, minähän en erityisemmin perusta vampyyreista, niin miksi sitten innostuisin Draculastakaan. Joka tapauksessa kirja oli hyvä lukukokemus vampyyreineen päivineen, mutta jäi hiukan latteaksi niistä valtavista ennakko-odotuksista johtuen.

Muistin lisäksi miksi kirjan lukeminen jäi minulta vuosia sitten kesken. En kestänyt murrekäännöksiä! Turun murre ja pohjalaismurre häiritsivät niin paljon, että en pystyny keskittymään itse tarinaan. Onneksi murteella puhuvia hahmoja ei kuitenkaan ollut tarinassa jatkuvasti mukana ja sinnittelin nuo kohdat yli. Van Helsingin possessiivisuffiksiton puhe tosin ärsytti myös alusta loppuun. Ärsyynnyn hirvittävän helposti, tiedetään.

Kuitenkin kirja oli aivan mahtavan synkkä matka Transilvaniaan ja Lontooseen, ihan parahultaista lukemista vuoden pimeimpiin iltoihin. En yhtään ihmettele, että Draculasta on tullut sellainen käsite ja että vampyyrigenre jatkaa porskuttamistaan, niin hienon, samalla kammottavan ja säälittävän hahmon Stoker on luonut. Hirviön inhimillisyys on hyytävää ja Stokerin kerronta on mukaansatempaavaa.

Ilman niitä liiallisia ennakko-odotuksia ja kielestä ärsyyntymistä Dracula olisi ollut ihan kymppi. Vampyyreista en innostu edelleenkään, mutta goottimeininki on minun juttuni, voisin varata matkan Transilvaniaan synkistelemään vaikka heti.

Kuva liittyy Helmet-haasteeseen, vedin yli kohdan kannesta voi tehdä kirjanaaman. Kirjanaamoja olen tehnyt ennenkin:



2 kommenttia:

  1. Mulle on käynyt just toisinpäin Draculan ja Frankensteinin kanssa. Jälkimmäisestä en kamalasti innostunut, mutta Draculasta kylläkin:)

    VastaaPoista
  2. Minulla meni myös niinpäin että Frankenstein ei kirjana niin innostanut mutta Dracula paljastuikin paremmaksi kirjaksi kuin odotin. Van Helsinginkin puhe sujui (vaikka minäkään en murrekirjallisuudesta kauheasti perusta).

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!