Ei esikaupunki vaan kaupungin ydin viime lauantaina. Puhelimen kamera ei tallentanut taikaa, jota oli hämärtyvässä illassa, täydessä kuussa ja Vanhan Suurtorin joulumarkkinoissa. |
Kirjan lukemisesta on totta puhuakseni niin hirveän monta kuukautta (aika tarkkaan kuusi), että muistikuvani eivät ole kovinkaan selkeät. Sen muistan että kirja oli aika läheistä sukua niille nuoren miehen haahuiluromaaneille, joita jo blogiaikanani olen lukenut varsin monta. Hörhöilyä, seksiä, huumeita ja päämäärättömyyttä. Hoh-hoijaa ja haukotus.
Jotenkin Esikaupunkien Buddha oli kuitenkin lopulta ihan positiivinen lukukokemus. Siinä oli jotakin humoristista, oivaltavaa ja mukaansatempaavaa. Sekin saattoi auttaa, että muistan lukeneeni, että kirja kuuluu idolini Eeva Kolun suosikkeihin. Kun ajattelin tätä ja unohdin, että minähän vihaan Kureishia aivan sydämeni pohjasta, taisi lukukokemuksesta muodostua aika paljon parempi kuin mihin sillä olisi saattanut olla lähtökohdat.
Kirja sekoitti iloisesti uskontoa, seksiä, alkoholia, huumeita, teatterimaailmaa ja monikulttuurisuutta. Se oli aikamoinen sekametelisoppa ja otteeni siitä alkoi herpaantua jo lukuprosessin aikana. Puhumattakaan siitä, mikä on tilanne nyt puoli vuotta myöhemmin. En siis ihan taida voida sanoa, että kirja olisi jättänyt pysyvän vaikutuksen.
Sain kuitenkin vedettyä Helmet-listalta yli kohdan 4.
Kirjailija. Hanif Kureishi
Luettu kirja: Esikaupunkien Buddha (suom. Seppo Loponen)
Alkuperäinen kirjaa: The Buddha of Suburbia (1990)
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★
Luin tämän kirjan nuorena omassa hörhöilyvaiheessani ja silloin pidin siitä, mutta ei se varmaan enää kiinnostaisi.
VastaaPoistaMinulta on tainnut jäädä tällainen hörhöilyvaihe kokonaan kokematta :D
PoistaTämä tuli luettavaksi muutama vuosi sitten brittiläisen jälkikolonialismin kurssilla. En tykännyt kirjasta ollenkaan, vaan kuvailin sitä postauksessa yhdeksi inhottavimmista lukemistani kirjoista ja se sai arvosanan 1½. Saman arvostuksen jakaa vain kaksi muuta teosta ja yhden tähden (tai siis blogissani kissan) saaneita on viisi. Eli aika pienessä vähemmistössä on nuo vähemmän pisteitä keränneet teokset.
VastaaPoistaHuh, onneksi tosiaan näitä inhotuksia on ehdoton vähemmistö.
PoistaKieltämättä tässä kirjassa on paljon (suorastaan lapsellista) nuoruutta ja haahuilua, mutta monikulttuurisuus on mielenkiintoisempi aspekti. Minullekin lukeminen oli välillä tahmeaa, mutta kirja taisi parantua loppua kohti, sillä muistaakseni postasin siitä lopulta aika positiiviseen sävyyn :)
VastaaPoistaMinä en yleensä oikein innostu monikulttuurisuudesta, enkä tässäkään. Mutta oli tämä parempi kuin Lähtö ;)
PoistaEih... yksi blogiaikojeni inhokki on tämä. Eikös tässä työnnetty kynttilä takapuoleen ja ties mitä? Ei kyllä uponnut ei.
VastaaPoistaJoo hyi olkoon. Onneksi olen unohtanut jo suurimman osan.
Poista