perjantai 22. helmikuuta 2013

559. The Plague – Albert Camus

Tämän postauksen jälkeen seuraavaa taitaakin tulla vasta parin viikon päästä. Minulla on nimittäin edessä graduni (loppu?)rutistus, jonka vuoksi saan luvan jättää romaaneiden lukemisen vähemmälle. Sitä paitsi seuraavaksi ajattelin lukea Victor Hugon Kurjat, sillä näin Les Misérables -elokuvan trailerin ja se näytti niin tavattoman hyvältä, että haluan ehtiä katsomaan sen elokuvateatteriin. Ja kirja on luonnollisesti luettava ensin ja siinä menee tovi jos toinenkin. Nyt kuitenkin asiaan, ranskalaiseen lakoniaan!

Luin Ruton lähes kokonaan kesällä 2011 Turun ja Jokioisten välisillä linja-automatkoilla, mutta jostakin syystä kirja jäi kesken. Mielikuvai oli, että kirja oli hyvä, kiinnostava ja yllättävän helppolukuinen, joten en todellakaan ymmärrä, miksen lukenut sitä silloin loppuun. Olin aiemmin lukenut Camus'lta Sivullisen, jota pidin varsin nerokkaana, joten kun Rutto oli kirjamessuilla hyvässä tarjouksessa, ostin sen ilman pidempää harkintaa.

Rutto on poikkeuksellisen monitulkintainen teos. Se kertoo kaupunkiyhteisöstä, joho iskee rutto, jonka vuoksi kaupunki eristetään. Tästä asetelmasta syntyy tarinoita kärsimyksestä, tuskasta mutta myös ystävyydestä ja rakkaudesta. Pohjimmainen vertauskuvallisuus, joka paljastuu lukijalle viimeistään kirjan viimeisillä sivuilla, on se että ruton voidaankin tulkita edustavan sotaa.

"Ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan, se voi uinua kymmeniä vuosia huonekaluissa ja vaatteissa, se voi odottaa kärsivällisesti makuuhuoneessa, kellarissa, matkalaukuissa, nenäliinoissa ja paperikasoissa, ja saattaa tulla päivä, jolloin rutto ihmisten onnettomuudeksi ja opiksi herättää taas rottansa ja lähettää ne kuolemaan keskelle onnessaan pahaa aavistamatonta kaupunkia."
s. 414

Kuolevat rotat ja yhteiskunnan kaaostila eivät sinänsä ole mieltäylentävää luettavaa, mutta kaiken keskellä Camus säilyttää kauniin, henkäyksenomaisen pohjavireen, joka saa lukijan muistamaan sen, että maailmassa on kauneutta ja rakkautta, vaikka kaikki näennäiset tärkeät asiat otettaisiinkin elämästä pois. Eräs lause jäi teoksesta mieleeni erittäin voimakkaana, ja mielestäni sen voisi jokainen muistaa tässä nykyisessä, toisia ihmisiä ja ihmiskuntaa yleensä kaikesta syyttelevässä maailmassa:

"Ihmisissä on monin verroin enemmän ihailtavaa kuin halveksittavaa." 
s. 413


Kirjailija: Albert Camus
Luettu kirja: Rutto (suom. Juha Mannerkorpi)
Alkuperäinen kirja: La Peste
Kieli: Suomi
Julkaisuvuosi: 1947
Sivuja: 414
Mistä hankin: Kirjamessuilta vuonna 2010
Missä ja milloin luettu: Lähes kokonaan kesällä 2011 linja-autossa, uudelleen kotona 19-21.2.2013
Arvostelu: ★★★

2 kommenttia:

  1. Minäkään en ole Camus`lta lukenut muuta kuin Sivullisen, jolle en ihan hirveän paljon lämmennyt (vaikka ymmärrän toki, kuinka hieno ja merkittävä se on! :P ). Mutta tämä kuulostaa paljon kiinnostavammalta mielestäni.

    Minulla on muuten blogissani sulle haaste ja tunnustus, käyhän kurkkaamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin että onkohan mulla vähän erikoinen käsitys kevyestä luettavasta, kun Rutto oli mun mielestä niin paljon kevyempi ja helpompi luettava kuin Sivullinen. Kuolevia rottia ja märkiviä paiseita, ihanan kevyttä luettavaa;)

      Kiitos haasteesta, pitääkin käydä katsomassa:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!