torstai 6. kesäkuuta 2013

272. The Color Purple – Alice Walker

Luonto on kukkeimmillaan, lämpöä riittää ja jopa tuulisessa Vaasassa tarkenee istua pitkään puistossa meren ääressä. Tänään puistoseuranani oli Alice Walkerin Häivähdys purppuraa ja puiston kukkaistutuksissa oli nähtävissä enemmänkin kuin vain häivähdys kyseistä väriä. Jäin muuten pohtimaan kirjan suomennosta. Alkuperäinen nimihän tarkoittaa ihan vain violettia (purppuraa, liilaa, sinipunaista, mikä se nyt oikeastaan virallisesti on) väriä, mutta suomennoksessa puhutaan runollisemmin häivähdyksestä. Kirjan nimenä tuo Häivähdys purppuraa on iskevä, mutta se antaa ehkä hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä nimi tulee suoraan eräästä repliikistä, jonka lausuja ei tosiaan käyttäisi sellaisia sanoja kuin häivähdys. Sivuseikkoja, mutta jälleen kerran tuli törmättyä tähän kielten erilaiseen toimivuuteen. Yleisesti ottaen romaanin kieli oli erittäin onnistunutta ja murre ei häirinnyt yhtään.

Häivähdys purppuraa on monille tuttu elokuvana (joka muuten sekin on 1001 elokuvaa -listalla). Luulin pitkään nähneeni sen, mutta kun talvella katsoin elokuvan, totesin, että enpäs sitten ollutkaan. Olin sitten sekoittanut keskenään Häivähdys purppuraa- ja Nunnia ja konnia-elokuvat. Melkein sama asia... Googlailu kertoi, että syyllinen tähän on Whoopi Goldberg, joka esiintyy kummassakin elokuvassa. No, kerrankos sitä erehtyy...

Kirja eteni hyvin samalla tavalla kuin elokuvakin, joten juoni ei tuonut minulle yllätyksiä. Yllättävää oli kuitenkin se, että kirja tuntui nopeatempoisemmalta kuin elokuva. Sen kieli oli hersyvää ja värikästä ja kirjeromaanin muoto sai lukijan samaistumaan henkilöihin ja heidän elämäänsä.

Häivähdys purppuraa käsittelee koskettavasti mustien naisten elämää ja asemaa yhteiskunnassa ja miesten kanssa. Se on toisinaan hyvin ahdistava, mutta lopulta aivan mahtavan feministinen ja riemukaskin. Luulen, että osasyyllinen siihen, että pidin kirjasta oli se, että olin nähnyt tuon elokuvan aiemmin. Se sai aikaan sen, että kirja vaikutti elävämmältä ja todentuntuisemmalta. Oikeastaan ihan sopivaa kesälukemista, suosittelen kaikille, jotka eivät ole vielä Walkeriin tutustuneet.


"Kuule nyt, Jumala rakastaa kaikkea mitä sinä rakastat - ja yhtä ja toista sellasta mitä et. Mutta kaikista eniten Jumala rakastaa ihailua.
   Mitä, väitäkkö että Jumala on turhamainen? minä kysyin.
En, se sano. Ei turhamainen, se vaan tahtoo olla jakamassa kaikkea hyvää. Minä luulen että Jumalaa ottaa päähän jos sinä kävelet violetin värin ohi pellolla ekkä huomaa." s. 249.



Kirjailija: Alice Walker
Luettu kirja: Häivähdys purppuraa (suom. Kersti Juva)
Alkuperäinen kirja: The Colour Purple
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982
Sivuja: 360
Mistä hankin: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: 5.-6.6.2013 kotona ja puistossa
Arvostelu:  ★★★

8 kommenttia:

  1. Olen kuullut tästä kirjasta sekä kehuja että vähän haukkujakin. Jospa sitä kuitenkin uskaltautuisi tämän pariin, teemat nimittäin kuulostavat mielenkiintoisilta.

    En muuten ollut hoksannutkaan että bloggailet Vaasan suunnalta. Olen itsekin asunut siellä jonkin aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä kallistun ehdottomasti kehujen puolelle. Ainakin tämä oli hyvin nopealukuinen, sillä jos teksti olisi sivuilla tiivimmin (kirjeet veivät usein vain puoli sivua), ei tässä olisi kuin pari sataa sivua. Eli vaikka ei niin pitäisikään, ei tule uhrattua turhan montaa tuntia elämästä;)

      Mää olen oikeasti turkulainen, mutta täällä toisessa rannikkokaupungissa asustelen viikot töiden vuoksi. Vaasa on ollut iloinen yllätys, ihan mahtavaa, kun meri on niin lähellä!

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan tosi nuorena, olisinkohan ollut 15 ja pidin ihan hirveästi! Enää en varmaan uskalla lukea... kamalaa jos pettyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös muutamia tuollaisia kirjoja, joita en vaan uskalla lukea nyt vanhempana. Parempi vaan säilyttää ne kultaiset mielukuvat kuin pettyä karvaasti:)

      Poista
  3. En ole tätä lukenut (enkä ole katsonut elokuvaa), mutta tiedän tietysti kirjan ja aihe kiinnostaa.

    PS Minäkin pidän listoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yleensä aina sitä mieltä, että kirja pitää lukea ennen kuin katsoo elokuvan, mutta tässä tapauksessa en ole ihan varma. Kirja nimittäin hyötyi siitä, että olin nähnyt elokuvan ensin, mutta toisaalta omalle mielikuvitukselle ei jäänyt niin paljon tilaa. Eli ehkä kirja kannattaisi lukea ensin tässäkin tapauksessa.

      Listoista pitäminen on melko vaarallista, kun saattaa saada päähänsä ties minkälaisia koko elämän kestäviä listaprojekteja...

      Poista
  4. Minullakin tämä odottaa lukemistaan :) En ole aivan varma olenko katsonut tähän perustuvaa elokuvaa, mutta eiköhän se kirjan lukemalla selviä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei välttämättä, jos on yhtä huono leffamuisti kuin minulla :D Mutta tässä tapauksessa on kyllä aika todennäköistä, kun elokuva noudattaa kirjaa poikkeuksellisen vahvasti.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!