Yrjö Kokon luomat hahmot Illusia-keiju ja Pessi-Peikko ovat minulle tuttuja jo lapsuudestani. Mummulassa käydessämme enomme luki meille vanhasta Kultaisesta lukukirjasta tarinoita. Useimmiten halusimme kuulla aina ne samat tarinat. Autio ja Päiviö oli jostakin syystä suursuosiossa. Samoin taianomainen uusi vuosi -tarina oli suosittu. Pessi ja Illusia -tarinanpätkää ei sen sijaan luettu kovinkaan usein, mutta muistan sen olleen mukana kirjassa (kuten myös pari nykyihmisen silmin katsottuna melkoisen rasistista tai arveluttavaa tarinaa).
Pessi ja Illusia ovat saaneet alkunsa jatkosodan aikana rintamalla, jossa Kokko on alkanut kirjoittaa lapsilleen joulusatua. Lapset ovat joutuneet viettämään joulun ilman isää ja joululehden on ollut tarkoitus piristää heitä. Tarina kuitenkin kasvoi aiettua isommaksi ja se onkin edelleen merkittävä osa suomalaista kirjallisuuden historiaa.
Kirja on kaunis kuvaus luonnosta, luonnon kiertokulusta, elämästä, kuolemasta, ystävyydestä ja toivosta. Kirjaa kuvittavat Kokon itse ottamat luontokuvat, jotka lisäävät entisestään kirjan herkkyyttä ja koskettavuutta. Päivänsäde ja menninkäinen -meininki tuo kirjaan kontrastia ja korostaa erilaisuuden sietämistä, rakkauden rajattomuutta ja muita kauniita ja pehmeitä arvoja.
Sodan läheisyys ja vaikuttavuus kirjaan näkyy taustalla selkeästi. Kirjan loppupuoli oli kuin suoraan Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta, tiedättehän, siitä hetkestä kun yhtäkkiä onkin hiljaista, ollaan selvitty ja sitten soi Sibeliuksen Finlandia-hymni.
"He seisoivat majansa käytävän suulla. Nytkän ei vielä voinut huomata mitään erikoista muutosta talvisessa luonnossa. Päivä tosin oli tullut paljon pitemmäksi, mutta ilta oli jo niin pitkällä, että hämärsi kuin keskitalven päivänä. Mutta sittenkin oli jotakin erikoista. Oli kuin koko luonto olisi seisonut hievahtamatta ja kuunnellut. Oli niin hiljaista, että hiljaisuus soi korvissa, ja tuntui kuin ilma olisi ollut ohuempaa kuin milloinkaan. Kaukaa saattoi tässä hiljaisuudessa kuulla käpylinnun nokasta putoavan kävyn synnytätmän äänen." s. 191
Pessi ja Illusia on kaunis, pieni ja tunnelmallinen satu, joka on onneksi jatkanut elämäänsä aina meidän päiviimme saakka ja siirtynyt sukupolvelta toiselle. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen ja kirjabingossa ruksin kohdan "lastenkirja".
Kirja: Pessi ja Illusia
Julkaisuvuosi: 1944
Sivumäärä: 220
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu:★★★
Minä en oikein innostunut tästä, vaikka arvostankin kirjan asemaa suomalaisessa kirjallisuuskaanonissa. Moni asia särähti liikaa, esimerkiksi naishahmot kuvataan kirjassa paikoin niin, että piti tosiaan nieleskellä... Välillä sitä huomaa olevansa vähän turhan ryppyotsainen ja kyyninen. Ehkä pitäisi lukea satuja useammin kuin kerran vuodessa. ;)
VastaaPoistaJoo tunnustan, minäkin vähän pyörittelin silmiäni, kunnes tajusin kaivaa ne vaaleanpunaiset satusilmälasit takataskustani.
PoistaYrjö Kokkolta en itse ole lukenut muuta kuin tämän joskus kauan sitten, varmaan tuosta samasta lukukirjasta josta kerrot. Mutta olen ostanut hänen kirjojaan divarista kun on kohdalle sattunut miehelleni, joka on eräharrastaja ja lukee eräkirjoja, niitäkin ja muita luontoaiheita Kokko on kirjoittanut.
VastaaPoistaMinä en ole edes tietoinen Kokon muusta tuotannosta, mielenkiintoista!
PoistaMinulle tarina on vain hämärästi tuttu, mutta kirja on alkanut kiinnostaa aika kovasti. Satu kuulostaa kuvauksesikin perusteella juuri kauniilta ja tunnelmalliselta.
VastaaPoistaTämä olisi juuri sopivaa kesälukemista, luontokuvausta ja helppolukuista herkkyyttä.
PoistaTämä on minun Sitten joskus -lukulistallani. Jospa siis tulisi joskus tämä luettua eikä vain aiottua.
VastaaPoistaHaastanpa sinutkin lukemaan kirjan tänä kesänä! :)
PoistaMinulla on itselläni juuri tämä sama laitos Pessistä ja Illusiasta. Minusta tämä ei edes ole lastenkirja, vaan aikuisten satu. Minä pidän tästä paljon.
VastaaPoistaTotta, Kokkohan on alunperin kirjoittanut teosta juuri enemmän aikuisille suunnattuna. Hieno ja kaikenikäisiä puhutteleva teos. Hieno kirja olla omassakin hyllyssä.
PoistaMinä luin tämän muutama kesä sitten ja ihastuin kovasti! Ihana ja kaunis kirjanakin, kuviaan myöten :).
VastaaPoistaKyllä vain, ja tämä onkin erityisen hyvää kesälukemista :)
PoistaKyllä vaan, löysin myös sisäisen feministini tätä lukiessani ;) Minua harmitti valokuvien mustavalkoisuus, mutta eipä varmaan tuohon aikaan kovasti värikuvia otettu.
VastaaPoistaTähän satuun perustuvalla Päivänsäde ja menninkäinen -laululla on minulle niin valtava merkitys, että hieman pelottaa ottaa tarina kirjana luettavaksi :) Itse asiassa tänään pyörittelinkin yhtä kirjan versiota käsissäni kirjastossa, mutta en uskaltanut napata kirjaa vielä mukaani...
VastaaPoistaPäivänsäde ja menninkäinen on ihana ihana ihana :)
PoistaLuin juuri erään tutkijan ajatuksia Pessistä ja Illusiasta. Hänellä on uusi tulkinta, jossa Illusia on uussuomalainen eli maahanmuuttaja ja Pessi supisuomalainen. Illusia ihmettelee kaikkea ja kotoutuu vähitellen, Pessi taas oppii monikulttuurisemmaksi, se suomalainen pessimismiskin helpottuu valoisan Illusian kanssa. Kirjoitin tästä omassa blogissani "Kaikille lapsille" -postauksessa.
VastaaPoistaTuli muuten mieleeni, että Pessissä ja Illusiassa on scifiainestakin: Illusia tulee toiselta planeetalta ja liitosta Pessiin kanssa syntyy "uusi ihminen"!
Kiinnostavaa! Tosiaan Pessin ja Illusian voi tulkita monellakin eri tavalla, se on kenties hyvän ja aina vaan ajankohtaisen kirjan tärkein merkki.
PoistaLuontoseikkailu ja lastennäytelmä Pessi ja Illusia on Joensuun kaupunginteatterin ohjelmistossa 6.5.-1.6.2017
VastaaPoista