Karonen & Honkala: Karim-sarjakuvat

1990-luvun alun Turku on julma paikka. Lama on kurjistanut ihmisten elämää ja romahduttanut hyvinvointiyhteiskunnan onnettomaksi ongelmapesäkkeeksi. Työttömyys, köyhyys ja luokkaerojen kasvu ovat johtaneet kaupungin anarkistiseen tilaan. Onnettomassa Turussa kukoistaa rikollisuus ja viidakon lait. Päällimmäisenä häärii kolme suurta jengiä, joiden erimielisyydet ja yhteydenotot herättävät pelkoa ja epätoivoa.

Tällaiseen maailmaan sijoittuu Karonen ja Honkala -parivaljakon Karim-sarjakuvat. Sarjakuvia on tähän mennessä julkaistu kolme osaa (Saalis ja saalistaja, Tarkoitus pyhittää keinot ja Rikos ja rangaistus) ja neljäs osa Pelätkää viiltäjää on tällä hetkellä ennakkotilattavissa. Karonen käsikirjoittaa, Honkala piirtää ja tuloksena on synkän koskettavaa ja kiehtovaa hienoa suomalaista sarjakuvaa.

Karim Mabare on 16-vuotias maahanmuuttajataustainen turkulainen nuorukainen. Hän koittaa luovia elämässä parhaana mukaan ja tulee sotkeutuneeksi mukaan Ulkopuoliset-nimiseen jengiin. Paikkaansa etsivä ja pohjimmiltaan kaikille hyvää tahtova Karim huomaa kuitenkin pian, miten rajua jengin toiminta on ja miten ikävästi jengi ja sen kolkko johtaja Eko Bombata tulevat vaikuttamaan hänen ja hänen perheensä elämään.

Omat matkani sarjakuvamaailmaan ovat sijoittuneet lähinnä huumori- ja strippipuolelle, joten tällaisen synkemmän ja juonipainotteisemman sarjakuvan lukeminen oli hyvin piristävä poikkeus. Heti sarjakuvat nähdessään mieheni sanoi, että näyttääpä hienolta ja muistuttaa ulkonäöltään erittäin paljon The Walking Dead -sarjakuvaa. Paljastuikin, että eipä se ole mikään ihme, sillä Karonen mainitsee mietteitä tekijältä -osuudessa kyseisen sarjakuvan tärkeäksi inspiraationlähteeksi. Pakko muuten nillittää hiukan noiden osioiden lukuisista ja räikeistäkin pilkkuvirheistä. Ne olivat ainoa asia näissä sarjakuvissa, jotka toivat tiettyä amatöörimäisyyden tuntua, vaikka eivät toki liittyneet itse tarinaan ja sarjakuvasta nauttimiseen mitenkään.

En ole itse lukenut Walking Dead -sarjakuvaa, joten en osaa sanoa yhteneväisyyksistä. Toivon, että tekijät ovat päässeet alkuperäisestä inspiroineesta sarjakuvasta rohkeasti tarpeeksi kauas. Näin vaikuttaisikin olevan, sillä etenkin juonellisesti sarjakuva on hyvin omaperäinen, jopa poikkeuksellisen raikas ja kansainvälisesti uskottava. Sarjakuvan tarina vetää kaikissa osissa hyvin ja ruutujako tuo rytmiä tarinaan, kun perinteiset ruudut, koko sivun kuvat ja vinosti asetellut ruudut vuorottelevat. Liike on mainiota, tehosteet samoin. Hahmojen tunteet välittyvät voimakkaina ja piirrosjälki on ammattimaista. Mustavalkoisuus toimii mielestäni hienosti, enkä kaipaisi sarjakuvaan värejä.

Karonen ja Honkala ovat tehneet hienoa sarjakuvaa, joka koukkuunnutti, herätti tunteita ja innosti. Taidanpa haluta lukea seuraavankin osan...

Saatu arvstelukappaleena.