maanantai 5. toukokuuta 2014

Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (huhtikuun kuukauden klassikko)



Arvatkaapa mitä minä tein tänään kello 9:42! Tuona hetkenä aurinko paistoi ja junatäti kertoi, että seuraavana Ylistaro, nästa Ylistaro, the next stop Ylistaro. (Välihuomautuksena muuten, että en tiedä miten tulen sopeutumaan siihen, kun kuuluttajaääni pian vaihtuu. Ensimmäiset viikot tulen luultavasti säpsähtämään joka kerta. Hei, kuka puhuu?) No, ehkä arvasittekin jo, että tuona kyseisenä hetkenä sain luettua viimeiset rivit pelätystä megaluokan suurklassikosta, Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta.

Lähestulkoon aina, kun kerron uusille ihmisille listaprojektistani (jota tapahtuu hämmentävän usein, miksi en voisi edes yrittää ylläpitää illuusiota siitä, että olisin suhteellisen normaali?) saan pienimuotoisten hämmästelyjen ja päivittelyjen jälkeen kysymyksiä siitä, että sittenhän olen lukenut myös kaikki venäläiset klassikot. Monille klassikko tuntuu olevan nimenomaan venäläinen klassikko, Tolstoin tai Dostojevskin kirjoittama tiiliskivi. Tuolloin minun on ollut tunnustettava, että Anna Kareninan olen lukenut, mutta muita en. Etenkin Rikos ja rangaistus on sellainen kirja, jonka kirjallisuuteen perehtymättömätkin tuntevat ja mieltävät merkittäväksi klassikoksi. Tai sitten olen ihan itse kehitellyt tuon tuntemuksen ja pienen pelonsekaisen kunnioituksen kirjaa kohtaan. Rikos ja rangaistus on asunut kirjahyllyssäni lähes kymmenen vuotta (naapurinsa Idiootti on ollut siellä lähes yhtä pitkään) ja olen sitä muutaman kerran aloittanutkin. En ole koskaan päässyt alkua pidemmälle, en koskaan innostunut tarinasta ja (jaskajokusmaisesti), good grief, miten kuivakkaa tekstiä.

Tässä kohdassa tarinaan astui mukaan kuukauden klassikko -haasteeni, jossa Rikos ja rangaistus näytteli pääosaa huhtikuun klassikkokirjana. Muutaman päivän tämä vekkuli humpsahti toukokuun puolelle, mutta aika hyvä saavutus silti, sanoisinko! (Elättelen toiveita, että siellä ei ole ketään niin innokasta haasteeni seuraajaa, että olisi huomannut, mitä tapahtuikaan maaliskuun klassikolle, häh? Lupaan kautta mörököllin, että kivet ja kannot minut syököön, jos en lue Koleaa taloa tämän vuoden aikana). Ilman kunnon panostusta en olisi tälläkään kerralla selvinnyt tästä järkäleestä eli kolme hurraahuutoa jääräpäisyydelle ja hulluille haasteille!

Niin, kirja on nyt luettu ja tässä vaiheessa kaikkien huulilla on kysymys siitä, oliko se hyvä, kannattiko lukeminen. No, kyllä todellakin kannatti. Sehän lienee kaikille selvää, ettei Rikos ja rangaistus ole mikään viihteellinen kirja, sellainen jonka ahmaisee riippumatossa loikoillessa ihan huvikseen tai kirja, jota lukee rentoutuakseen. Tai kai se sitä joillekin voi olla, mutta useimmille ei. Rikos ja rangaistus vaatii keskittymistä ja jatkuvaa pohdiskelua. Sitä lukiessa on pakko pitää jatkuvasti aktiivisesti mielessä se, millaisessa maailmassa teos on kirjoitettu.

Rikos ja rangaistus ei ole siis mikään lukaistava kirja, vaan taideteos, jonka arvoa ei välttämättä ymmärrä, jos siihen ei osaa jo etukäteen suhtautua kunnioittavasti ja sen sanomaa jatkuvasti pohdiskellen. Jos kirjan lukee vain lukemisen pakosta, se saattaa jättää avautumatta ja jäädä mieleen raskaana ja vaikeana. Jos taas jo etukäteen päättää saada kirjasta irti kaiken mahdollisen, se saattaa tarjota melko upean lukukokemuksen. Tosin vain noin 150 viimeisen sivun aikana.

En tiedä oliko kirjan alkupuoli oikeasti yhtään sen raskassoutuisempi kuin loppupuolikaan, mutta siltä se totisesti tuntui. Ei siis mikään ihme, että tämä kirja on jäänyt kesken niin monilta! Etenkin jos on lähiakoina lukenut lähinnä kevyempää ja uudempaa kirjallisuutta, tekstin hitaaseen ja kuvailevaan poljentaan on vaikeaa päästä käsiksi. Minä olin ensimmäiset pari sataa sivua kyllästynyt, mutta varovaisen toiveikas ja teosta arvostava, puolen välin paikkeilla jo hiukkasen innostunut ja viimeisen sadan sivun aikana (aamulla junassa) pääsin hetkittäin jopa Kurjat-tasoiseen hullaantumiseen.

Tarina lienee useimmille tuttu. Ylioppilas Raskolnikov surmaa harkitusti kirveellä koronkiskojaeukon. Surmatyön hetkellä eukon sisko sattuu paikalle ja Raskolnikov surmaa myös hänet. Raskolnikovin näennäisenä motiivina tekoon on raha, mutta kuten paljastuu, tekoon on muitakin yllykkeitä. Murhat muodostuvat osaksi moraalista rikosta ja rikoksen tekijän osaa pohdiskelevaa monipolveista tutkielmaa. Vanhanaikaisuus puski läpi toisinaan pahasti ja etenkin henkisten asioiden vuoksi fyysisesti oireilevat ja hermokuumeilevat ihmiset hieman huvittivat nykypäivän lukijaa. Silti kirjan yhteiskunnallinen sanoma, ihmisen sisimpään kohdistuva kritiikki ja pohdinta eivät olleet vanhentuneet ja ihan lopussa olin sekä vaikuttunut että vakuuttunut. Kirja on tarkkanäköinen ja sen juoni on yllättävänkin kiintoisa. Murhien ratkominen tuo kirjaan salapoliisimaisia aineksia ja kirja sisältää myös kauniin, mutta surullisen rakkaustarinan.

Olen siis iloinen, että luin kirjan, selätin yhden ison mörön. Kirja jätti jälkeensä ainakin sen, että en suhtaudu kauhulla hyllyssäni odottaviin venäläisiin klassikoihin vaan tavallaan jopa odotan niiden lukemista. Ehkä jo tämän vuoden aikana voisin tarttua johonkin yhtä suureen haasteeseen. Jos sinäkin tahdot selvitä Rikoksesta ja rangaistuksesta kunnialla, tarjoan tässä vielä muutaman täsmävinkin:

1) Aseta itsellesi aikaraja. Lomaviikko/kuukausi/kesä/elämä saattaisi olla sopiva.
2) Kerro projektistasi mahdollisimman monelle, tee siitä julkinen tapahtuma, niin et luovuta niin helposti.
3) Etene pienin tavoittein. Vaikka lukisit vain 20 sivua päivässä, saat kirjan luettua sillä tahdilla jo 26 päivässä eli alle kuukaudessa! Tosin väittäisin, että parhaiten saat kirjasta irti, kun luet sitä noin 50 sivun päivävauhdilla. Sonja luki kirjan sadan sivun pätkissä ja systeemi toimi!
4) Älä luovuta, vaikka alku tuntuukin vaikealta. (Joko huomasitte, että nämä ohjeet ovat kuin ohjeita siitä, miten onnistua laihduttamisessa?)
5) Pysy kärryillä henkilöistä katsomalla netistä henkilöluettelo. Huomaa etenkin, että samaan henkilöön voidaan viitata sekä etu- että sukunimellä, isän nimellä ja lempinimellä (esim. Rodion "Rodja" Romanovits Raskolnikov). Ettet sitten kirjan puolessa välissä tajua, että kahdeksi eri ihmiseksi luulemasi hahmo olikin koko ajan yksi ja sama.
6) Pidä ennakkokäsityksesi kirjasta korkealla ja usko siihen myös lukiessasi. Saat varmasti enemmän irti, kun suhtaudut kirjaa positiivisesti kuin jos hoet itsellesi, miten tylsää ja ankeata tekstiä tämä onkaan.
7) Pssst, kirjassa on myös vähän rakkautta romantiikannälkäisille!
8) Tarina alkaa olla kunnolla juonivetoinen kirjan loppupuolella. Jos jaksat puoleenväliin, jaksat helposti loppuunkin.

Suosittelen lämpimästi antamaan tälle klassikolle mahdollisuuden! Osallistun kirjalla myös Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.

Seuraavaksi tartunkin toiseen hyvin kuuluisaan, mutta luultavasti aika paljon menevämpään klassikkoon, Dumas'n Kolmeen muskettisoturiin. Saapa nähdä, saanko toukokuun klassikon luettua toukokuussa, vai meneekö taas ylitöiksi.

Kirjailija: Fedor Dostojevski
Kirja: Rikos ja rangaistus (suom. M. Vuori)
Alkuperäinen kirja: Prestuplenije i nakazanije
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1866
Sivumäärä: 515
Mistä hankittu: Omassa hyllyssä, ostettu jostakin joskus halvalla ehkä vuonna 2006.
Arvostelu: ★★★★

41 kommenttia:

  1. Luin Kolme muskettisoturia yläasteella ja muistaakseni tarina vei minut aika mennessään, joten arvelisin, että sinäkin luet sen paljon nopeammin kuin Rikoksen ja rangaistuksen.

    Rikos ja rangaistus huhuilee omassa hyllyssäni. Tosin jonakin englanninkielisenä halpisversiona ja olen miettinyt, josko lainaisin kirjastosta suomenkielisen, ehkä siitä saisi vielä enemmän irti. Muistaakseni olen ihan alkua joskus lukenut, mutta kirjahaahuilin. Kun ei heti napannut, niin en sitten yrittänytkään pidemmälle. Joskus pitäisi kyllä yrittää vähän paremmalla kärsivällisyydellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Muskettisoturin on nopeampilukuinen, en ehkä jaksa toista tämänkaltaista projektia heti putkeen! Mutta luulisin sen olevan, se oli sitä paitsi nuortenkirjahyllyssä, kai sekin jotain todistaa :) Olisikin jännä lukea tämä englanniksi! Tunnelma olisi varmasti varsin erilainen. Mutta ehkäpä enemmän kuitenkin saisi irti suomenkielisestä versiosta.

      Poista
  2. Lainasin juuri lauantaina Rikoksen ja rangaistuksen suurena tavoitteenani lukea se! Postaus tuli siis mainioon aikaan. :) Minulla on melkoisen samat kauhun ja kunnioituksen sekaiset ennakko-odotukset kuin sinullakin, Rikoksesta ja rangaistuksesta kuulee ylistystä mutta myös pelottelua. Saa nähdä kuinka käy, olen kyllä ollut sopivassa klassikkomielentilassa viime päivät.

    Ja hyviä vinkkejä! Itse sain Tarun sormusten herrasta kahlattua pari kesää sitten mökillä melko tuolla taktiikalla. Suuri Projekti josta kuulutetaan kaikille ja luetaan välillä vaikka ei huvittaisikaan. Ja olihan se kirja oikeasti hyvä, etenkin Kuninkaan paluu oli oikeasti jännittävä. ;)

    Ja onnittelut vielä, Rikoksen ja rangaistuksen voi laskea saavutukseksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tsemppiä lukemiseen, se palkitsee kyllä! :) Minulle ei TSH jostakin syystä ollut lainkaan iso projekti, luin sen yläasteella fantasia-ahmimisvaiheessani, johtunee siitä.

      Taidanpa listätä CV:heni uuden kohdan ;)

      Poista
  3. Minulla meni viime keväänä Rikoksen ja rangaistuksen lukemisessa neljä kuukautta, hups :D Loppuvaiheessa oli jo asetettava joka päivälle sivumäärät, että sain sen luettua, palautuspäivä uhkasi lähestyä :D Sainpa luettua kuitenkin! Itse en kirjasta pitänyt kovastikaan. Ensimmäiset 200 sivua olivat kyllä ihan mielenkiintoisia ja ne menikin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi sinulla meni sitten juuri päinvastoin, minusta ensimmäiset parisataa sivua olivat aika tuskalliset.

      Poista
  4. Luin ehkä vuosi sitten Rikos ha rangaistus kirjan ja totesin kirjan olevan täydellinen. Ihan mieletön teos, enkä usko monta parempaa olevan! Hienosti jaksoit! Minua tuo Idiootti jo odottaisi...jokohan aloittaisi?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on ansainnut klassikkomaineensa! Kannatan Idiootin lukemista, mielelläni kuulisin kokemuksia siitä.

      Poista
  5. Itse olen jonkinlainen Dostojevski-fani ja kyseessä oleva kirjakin on tullut joskus luettua. Hiljattain luin Kemppisen blogista, että kirja Rikos ja rangaistus olisi ollut jonkinlainen hyökkäys Tolstoita kohtaan. Blogissa ei auennut mikä oli syy tähän hyökkäykseen. Kiinnostavaa nippelitietoa kuitenkin. Itse en pidä R&r :sta Fjodorin parhaana, vaikka ihan vaikuttava kirja onkin. Sen sijaan suosittelen häneltä kirjaa "muistelmia kuolleesta talosta" joka kertoo miehen vankeusajasta Siperiassa. Sitä pidä miehen parhaana ja niin muuten piti Leo Tolstoikin, joten hyvässä seurassa ollaan ; ) Teemalta on tullut ja tulee vielä osan parin verran Dostojevskin elämästä tehty sarja. Täytyy sanoa että Venäläiset osaavat tehdä dokkareita paremmin kuin politiikkaa ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pasi ja kiitos kommentistasi! Olipa mielenkiintoinen tuo hyökkäys-asia, olisi kiva tietää siitä tarkemminkin. Pitääpä lukea tuo Muistelmia kuolleesta talosta, kiitos vinkistä, samoin kuin dokkarivinkistäkin :)

      Poista
  6. Rikos ja rangaistus on kyllä mieleenpainuva klassikko. Yksi parhaista!

    VastaaPoista
  7. Minä luovutin noin vuosi sitten oman kappaleeni kanssa, ja kiikutin sen divariin. Luulen, että keräilen vielä muutaman vuoden elämänkokemusta, ennen kuin koetan uudestaan... hyvät stepit olet listannut, noilla voisin jopa onnistua - joskus. :) Tämä oli erittäin tyylikäs ja hieno kirja rikoshaasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aika pitkä lista niitä "joskus eläkkeellä sitten"-kirjoja :) Mietin että sopiiko tämä rikoshaasteeseen, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että kyllä tämä kaikesta huolimatta oli niin rikostarinavetoinen, että sopi hienosti. Nyt minulla onkin jo mainio alku, kaksi luettuna vaikka haaste vasta alkoi!

      Poista
  8. Eräs koulun lukupiiriläinen oli kuulemma lukenut R&R:n niin, että aloitti lauantaiaamuna ja lopetti sunnuntai-iltana. Voin vain kuvitella, minkälaisessa pökkyrässä hän on sunnuntai-iltana ollut :D
    Minä en saanut tätä loppuun. Yritin todella kovasti, mutta en onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala! :D Eihän tuossa voi jäädä mitään edes mieleen! Ei sitä kaikkea tarvitsekaan lukea :)

      Poista
  9. Pidän Rikoksesta ja rangaistuksesta todella paljon, olen lukenut sen kahdesti. Muut venäläiset klassikot sitten odottavatkin edelleen lukuvuoroaan. (Harppoen luettua Anna Kareninaa en laske.) Kuukauden klassikko on kutkuttavan haastava idea - voisin kokeilla jonakin vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan jatkaa seuraavaksi Karamazovin veljeksillä, siitä moni tästäkin pitänyt tuntuu pitäneen. Tosin en aivan heti... Suosittelen haasteen kokeilemista, tämä on haastavaa mutta palkitsevaa.

      Poista
  10. Miten armollinen postaus. Eli lukematta r&r, mutta ehtiihän sen. Ja kun luen, kerron myös ajan ja paikan, jossa sen viimeistelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, "missä olit, kun sait luettua R&R:n". Hyvä keskustelunavaus!

      Poista
  11. Rikos ja rangaistus on loistava! Itse luin sen vähän niinkuin pakon edessä, viimeisenä puristuksena lukion kirjallisuusdiplomiin. Kyllä kannatti. Minua vähän ärsyttää, että Rikosta ja rangaistusta käytetään aina sellaisena "klassikot on paksuja ja hirvittäviä ja tylsiä ja ylitsepääsemättömiä kirjoja"-esimerkkinä, koska sen tarina on niin mielenkiintoinen, karmiva, jännittävä ja hieno. Ja tosiaan, sen kritiikki ei ole vanhentunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä, osittain turhaan tämä on saanut niin pelätyn maineen. Itsekin koen ennakkoluulojen jonkin verran kaikonneen tämän myötä, mikä on aika huippu juttu.

      Poista
  12. Minunkin pitäisi lukea edes joku venäläinen klassikko jossain vaiheessa, kaikki kun ovat vielä lukematta. Itse asiassa postauksesi tästä sai minut jopa varovaisesti kiinnostumaan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä mutta vielä lämpimämmin Anna Kareninaa, jos se on vielä lukematta :)

      Poista
  13. Luin rikoksen ja rangaistuksen ehkä 22-vuotiaana. Se tempasi minut sisäänsä enkä voinut laskea käsistäni ennen kuin se loppui. Siinä oli joku ihmeellinen tenhovoima minuun. Upean psykologinen teos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo psykologisuus oli kyllä hyvin taitavaa ja jokseenkin lumoavaakin (ainakin toisinaan).

      Poista
  14. Kiitos muistutuksesta, tämä Dostojevskin paksukainen on odottanut lukemistaan kirjahyllyssäni kauan, varmaan minullakin sen kymmenisen vuotta. Pari kertaa olen yrittänyt aloittaa eli voisin sanoa kirjan olevan kesken, vaikka alustahan se pitää sitten taas aloittaa. Kiitos täsmävinkeistä :)

    Kolme muskettisoturia luin aeb (aikaan ennen blogia), tykkäsin, mutta aikaa siinä meni todennäköisesti enemmän kuin kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa antaa uusi mahdollisuus! :)

      Poista
    2. "Dostojevskin paksukainen" - Hah hah, hauskasti sanottu :)

      Poista
    3. :D Eikä R&R varsinaisesti ole mikään paksukainen, ehkä sen raskas klassikkoviitta lisää paksukaistuntua ;)

      Poista
    4. Tämä oli ihmeen laiheliini ollakseen maineeltaan niin paksukainen :D

      Poista
  15. Oikein hauskasti kirjoitat! Onnittelen lukusuorituksesta! En pystynyt lukemaan Rikosta ja rangaistusta kuin kymmenisen sivua, kun jo raivostuin niihin etu-, isän- ja sukunimiin. Lopetin yrittämisen. Televisiossa esitetty venäläinen, kyseisen romaanin pohjalta tehty tv-sarja on parhaita tv-sarjoja mitä olen katsellut. Luultavasti en mitenkään saisi vastaavia fiiliksiä lukemalla. Tai ehkä se onnistuisi laatimillasi lukuohjeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ketjukolaaja! Joo nuo nimet, huh. Muistaakseni Anna Kareninassa ne häiritsivät vielä enemmän, tässä oli suhteellisen vähän ihmisiä. Minulla onkin tuo sarja vielä näkemättä, pitää katsoa joskus, kiitos vinkistä.

      Poista
  16. Hyvä arvio, Dostojevski pelottaa nyt himpun verran vähemmän!

    Venäläiset klassikot (tai oikeastaan monet klassikot ylipäätään) ovat minulle aika tuntematon alue, vaikka niistä kiinnostunut olenkin. Klassikko kuukaudessa olisi minulle liian iso pala purtavaksi, mutta miten olisi 4 klassikkoa vuodessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme kuukautta per klassikko olisi kyllä huomattavasti inhimillisempi tahti. Onneksi tämä oli kaikista pelottavin klassikkolistaltani löytyvä kirja. Ajattelin alkuun laittaa listalleni myös Tolstoin Sodan ja rauhan. Katselin sitä tänään kirjastossa ja täytyy vaan todeta, että onneksi en laittanut :D Sen voisin ottaa kokonaisen vuoden projektiksi.

      Poista
  17. Minullakin on tämä nököttänyt sellaiset kymmenisen vuotta kirjahyllyssä, mutta ehkä uskallan rohkaisevan kirjoituksesi avulla selättää pelottavan mörön ;) Ja hei, en kyllä olisi uskonut tässä olevan rakkauttakin mukana, aika huikea paljastus :D

    Kolme muskettisoturia onkin sitten jo vähän vauhdikkaampi, eli sitä en pelkäisi ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, ei se ollutkaan niin hurja mörkö kuin luulin :)

      Poista
  18. Kiva lukea arviosi tästä! Minullakin tämä nököttää hyllyssä ja kyllä vaan sen tänä vuonna ajattelin (yrittää) lukea. Ehkä kera näiden sinun vinkkejesi ;)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!