keskiviikko 27. joulukuuta 2017

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat


Aloitan nyt vaikkapa sillä, että minun on ihan hirveän vaikeaa kirjoittaa tästä kirjasta. CMX on ollut minulle aina erittäin tärkeä yhtye; pakotie, luottoystävä, tunteiden purkukanava. CMX:n veturi A. W. Yrjänä on uskomaton mies, jota kunnioitan paljon ja jonka tapaaminen syksyllä Helsingin kirjamessuilla on kieltämättä ollut yksi tämän vuoden huippuhetkistä. Tuossa tapaamisessa sain  myös Yrjänän uutuuskirjan, Joonaanmäen valaat  (Kiitos edelleen ihanan Arjan! Kirja olisi muuten mennyt sivu suuni, kun arvostelukappalepino oli huvennut melkoista vauhtia).

Aloitin kirjan lukemisen heti kotimatkalla junassa ja olen nautiskellut sitä pitkin syksyä. Nauttinut tosiaan olen, vaikka nyt minun on pakko myöntää että kirja oli minulle myös haastava. Siksipä tämän tekstin luominen ei tosiaan ole kovin helppo tehtävä. Fanityttöys taitaa kuitenkin lopulta nousta kaiken yläpuolelle ja objektiivisuus katoaa tyystin.

Joonaanmäen valaat on yksi kauneimmista näkemistäni kirjoista. Kauneus ei rajoitu pelkästään kansiin vaan myös sisäsivut on koristeltu ja upea synkkyyttä henkivä kuvitus rytmittää tarinaa. Aluksi koin vaikeana sen, että teksti oli tasattu vasempaan reunaan - huomasin lukevani tarinaa kuin runoa. Totuin kuitenkin nopeasti.


Yrjänän teksti on polveilevaa ja hänelle tyypillisesti ihastuttavan hörhöä, tieteellistä ja steampunk-henkistä. Teksti kumartaa arkailematta Jules Vernen puoleen ja vernensä lukeneena luonnontieteilijänä olin toki myyty. Mutta sitten se ongelmallinen osuus: minusta seikkailukirjat ovat useimmiten tavattoman tylsiä. Mitä enemmän kirjassa (tai elokuvassa) on henkilöitä, juonenkäänteitä ja poukkoilevia tapahtumia, sitä takuuvarmemmin menetän mielenkiintoni ja tipahdan kärryiltä. Niin oli totta puhuakseni vaarana käydä nytkin ja siksi kirjan lukeminen eteni hitaasti kokonaiskuvan jäädessä hiukan repaileisemmaksi kuin olisin toivonut.

Vaikka kirjan ydin onkin seikkailuromaanimainen, se sisältää niin paljon muutakin, että lukuokemus oli lopulta ehdottoman nautinnollinen. Eniten pidin siitä, miten Yrjänä ylistää sanoja, kirjoja ja kirjallisuutta. Uteliaisuus ja itsensä kehittäminen ovat hyveitä, samoin sopivassa suhteessa tapahtuva ponnistelu ja toisaalta joutilaisuus. Kirjan henkilöt ovat arkisuudessaan samaistuttavia, luonto on läsnä niin että sen voi aistia kaikkialla halki tarinan ja tunnelma on seikkailuhenkisyydestään huolimatta rauhallinen. Seikkailujen lomassa on aikaa kuunnella toista ihmistä, on aikaa istua tunnelmoimassa ja nauttimassa hetkestä, aistimassa ympäristöä ja sen kauneutta ja ihmeellisyyksiä.

Yrjänän luomaan maailmaan on helppo rakastua eikä sieltä haluaisi pois. Joonaanmäen valaissa on sitä menneen maailman kaikua, jota usein kaipaan nykymaailmassa. Mennyttä maailmaa edustavat kauniisti yhdessä niin kirjan sanat kuin sen upea kuvituskin. Toivon että Yrjänä jatkossakin istahtaa puutarhaansa hellehattu päässään ja alkaa naputella romaaneja mielensä syövereistä. Sitä odotellessa voi ensin keskittyä odottamaan helmikuun yhdeksättä päivää, jolloin CMX:n 16. albumi Alkuteos julkaistaan. Omimmillaan Yrjänä taitaa kuitenkin olla lyriikan kirjoittajana, vaikka varsin oivalliseksi tämä esikoisromaanikin osoittautui, ilman fanityttönäkökulmaakin.

Kirjassa oli monenlaisia sankareita, Helmet-haasteessa vedän yli kohdan 21. 
Kirjasta paljon valistuneemmin ja analyyttisemmin ovat kirjoittaneet mm. Suketus ja Kirjaluotsi

Kirjailija: A.W. Yrjänä
Luettu kirja: Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga 2017)
Ulkoasu: Mika Wist
Sivumäärä: 227
Mistä hankittu: Arvostelukappale Helsingin kirjamessujen bloggaajabrunssilta

6 kommenttia:

  1. Se menneen maailman kaiku on tässä kirjassa todellakin aivan huikea. En ole lukenut mitään ihan vastaavaa varmaan ikinä, tarina on niin villi ja anteeksipyytelemätön, että jo se ihastutti. Minäkin toivon, että joskus jonkinlaista jatkoa seuraa vielä.

    Heh, naurattaa edelleen mainio fanityttöilymme kirjamessuilla. Oi voi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Yrjänä tavoitti tässä jotakin ainutlaatuista. Samaa muistelin, heh, vieläkin naurattaa myös Yrjänän kommentti "ai sä oot niitä", kun siinä hämmennyksessäni sopersin jotakin fanityttöhöpinää :D Hyviä muistoja!

      Poista
  2. Kiitos tästä esittelystä. Arvelinkin, että kirja on melko haasteellinen. En ottanut kirjaa kirjamessujen bloggaajabrunssilla, vaan laitoin nimen listaan, mutta kirjaa ei kuitenkaan tullut minulle. - Hyvää loppuvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Anneli! <3 Harmi että kirja ei sinulle koskaan saapunut, se on jo niin kaunis että vaikka sisältö ei olisi mieleinen, sen haluaisi silti hyllyynsä.

      Poista
  3. Kiitos monipuolisesta ja mietteliäästä arviosta! Jatkan kyllä, sillä Valaat on trilogian ensimmäinen osa. Kunhan kevään keikat saadaan taiteiltua, kutsuu työpöytä ja iso kasa taustamateriaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Ja miten mahtavaa että löysit blogiini :) Oi miten hienoa kuulla, innolla odotan jatkoa! Ja ostin jo itselleni synttärilahjaksi liput Gongin keikalle ;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!