215. The Pigeon – Patrick Süskind

Patrick Süskindin Parfyymi vakuutti minut aivan täysin, joten viimeksi kirjastossa käydessäni päätin tarkistaa, olisiko listan toinen Süskind, Kyyhkynen, hyllyssä. Siellähän se istui ja tuijotti minua lasittuinen katsein, kunnes lehahti syliini. Sivuhuomiona kerrottakoot, että tällä kertaa Süskindin kirjojen löytäminen hyllystä onnistui viime kertaa huomattavasti kivuttomammin, kun älyllinen päättely siitä, missä kohtaa aakkosissa "ü" on, oli jo aiemmin suoritettu. Kyyhkynen oli kujerruttavaa lukemista, ei Parfyymin tasoista, mutta mainio kertomus ja kielellinen nautinto.

Olipa kerran Jonathan Noel, joka on vuosikymmeniä elänyt täysin kunniakasta, muuttumatonta ja onnellisen tapahtumaköyhää elämää. Hänen elämänsä on tarkoin ajoitettua (olisihan sietämätöntä joutua samaan aikaan jonkun toisen ihmisen kanssa käytävällä sijaitsevan yhteisen toiletin oven eteen!), työhousunsa tarkoin prässätyt, työnsä pankin vartijana komean sfinksimäistä ja ihmiskontaktinsa ehdottoman vähäiset eli toisin sanoen Jonahtan elää sopivaa, järkevää ja kohtuullista elämää. Kaikki tämä kuitenkin muuttuu, kun eräänä aamuna käytävällä istuu röyhkeä lintu, kyyhkynen, joka parissa tunnissa kakkii käytävän täyteen vihreitä laikkuja ja sekoittaa Jonathanin elämän täysin. Hän pakkaa tavaransa ja kiirehtii ulos ymmärtäen, että maailmanloppu on koittamassa hetkellä minä hyvänsä. Romahtanut maailma johtaa identiteettikriisiin, hajonneisiin housuihin, lukuisiin ihmiskontakteihin ja hedonistisiin hetkiin, mutta loppujen lopuksi kyyhkynen ei aiheutakaan maailmanloppua tai edes Jonathanin henkilökohtaista tuhoa, vasten kaikkia odotuksia.

Oikeastihan kyyhkynen pitäisi tulkita vertauskuvaksi vaikka mistä, mutta minä huvittelin lukemalla teoksen ihan kirjaimellisesti ja jättämällä tulkinnan vähemmälle. Jonathan oli mahtavan sympaattinen hahmo, johon samaistuin jopa kiusallisen paljon. Parfyymin tapaan myös Kyyhkynen sijoittuu Pariisiin ja jäinkin pohtimaan Süskindin Pariisi-yhteyksiä. Lähes hihkuin "minä olen ollut juuri tuolla!"-iloa, kun Jonathan istuu Le Bon Marché-tavaratalon edessä olevassa pienessä puistossa, jossa minäkin olen muutama vuosi sitten istunut ja syönyt pain au chocolatia.

Kyyhkynen oli hyvin lyhyt kirja, mutta toisaalta se saattaa olla ansiokkaampi lyhyenä teoksena, sillä loppujen lopuksi se nyt kuitenkin oli vain pieni tarina miehestä ja kyyhkysestä. Höpsö ja sympaattinen tarina, joka antaa kyllä aineksia myös syvempään analyysiin, mikäli lukija haluaa lähteä sille tielle.

Kirjailija: Patrick Süskind
Luettu kirja: Kyyhkynen (suom. Markku Mannila)
Alkuperäinen kirja: Die Taube
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1987
Sivuja: 103
Mistä hankin: Turun Nummen kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Turku - Vaasa-linja-autossa 2.5.2013
Arvostelu:  ★★★