maanantai 6. toukokuuta 2013

610. The Hobbit – J.R.R. Tolkien

Ensinnäkin, kolme hurraa-huutoa Vaasan Palosaaren kirjastolle! Itse kirjastorakennus on ihanan vanha ja tunnelmallinen ja hyllyssä on paikalla mahtava valikoima kirjoja. Niin kuin vaikka Hobitti, jota olen monesti koittanut lainata isommista kirjastoista, mutta joka on Hobitti-elokuvan myötä ollut lainassa jatkuvasti.

En edes tiedä, miten on mahdollista, etten ole lukenut Hobittia. Sormusten herran ahmin joskus yläasteikäisenä ja pidin siitä paljon, tietenkin. Näyttäkää minulle ihminen, joka ei ole pitänyt Sormusten herrasta! Jo Hobitti-elokuvaa katsoessani, mutta etenkin kirjaa lukiessani, minulla oli välillä sellainen tunne, että tarina oli välillä erittäin tuttu, vaikka olinkin melko varma siitä, etten ole lukenut kirjaa aiemmin. Siskoni arveli, että meillä on joskus ollut lainassa Hobitti äänikirjana ja olen saattanut kuulla siitä joitakin kohtia ohimennen. Etenkin Klonkun arvoitukset tuntuivat valtavan tutuilta. Olen siis ollut alitajuntaisesti kiinnostunut Hobitista ja tutustunut siihen luultavasti jo ennen kuin luin Sormusten herraa.

Hobitti oli Sormusten herraa kepeämpi, tarinamaisempi ja ehkä nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu. Ihana kääpiöjoukko, sympaattinen hobitti ja jännittävät seikkailut, sitä on Hobitti. Eihän tästä nyt vaan voinut olla pitämättä. Lukemassani kirjassa oli Tolkienin alkuperäiskuvitus, seuraavaksi voisin lainata Tove Janssonin kuvittaman version. Se on varmasti myös upea!

Ensimmäinen elokuva käsitti kirjan 200 ensimmäistä sivua. Kirja on vain 328 sivua pitkä ja niinpä odotan mielenkiinnolla, miten kaksi viimeistä trilogian osaa on venytetty, tai siis toteutettu.


Kirjailija: J.R.R Tolkien
Luettu kirja: Hobitti eli sinne ja takaisin (suom. Kersti Juva)
Alkuperäinen kirja: The Hobbit or There and Back Again
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1937
Sivuja: 328
Mistä hankin: Vaasan Palosaaren kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Junamatkoilla huhtikuussa 2013
Arvostelu:  ★★


3 kommenttia:

  1. Pidin hienovaraisesta kommentistasi "venytetty, tai siis toteutettu" :D

    Katsottuani elokuvan vähän häiristi rahastuksen maku. Ei ole mielestäni ihan tarkoituksenmukaista pitkittää tarinaa kolmeen leffaan, vaikka tokikin Hobitissa muistaakseni tapahtuu aika paljon, vaikkei kovin pitkä kirja olekaan.

    Puoliskoni kommentoi hieman närkästyneeseen sävyyn leffan "pirates of the caribbean" -meininkiä, tarkoittaen toilailua ja ei-niin-vakavahenkistä äksöniä. Elokuvan kyseinen aspekti oli mielestäni kyllä motivoitu, sillä Hobitti kirjana on TSH:ta paljon kepeämpi ja positiivisempi sävyltään.

    Mutta ei se leffa kirjaa pahenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii hienovaraisesta tosiaan :D

      Näin tosiaan leffan tuntematta kirjaa tarkemmin, mutta siitäkin huolimatta tuli mieleen, että leffan tekijoilla on ollut jotakuinkin sellainen ajatus taustalla että "hei, toi sormusten herra ei enää oikein tuota, mitä jos tehtäis uusi leffa, tai no saman tien trilogia!".

      Mä myös pidin esim. tulipallokäpyjen heittelyä jotenkin huvittavan toimintaleffamaisena, mutta kohtaus oli aika samankaltainen myös kirjassa niin annoin anteeksi:P Ja toisaalta kyllä uskon, että jo pelkästä Smaugista saa ihan katsomisen arvoisen kokopitkän leffan, että ei se venyttäminen sinänsä oikeastaan haittaa.

      Nytpä pääsee sitten ainakin pätemään kahdessa seuraavassa leffassa, kun on lukenut kirjan;)

      Poista
  2. Jep, pääsee sanomaan: "Ei se kirjassa kyllä noin mennyt.." :D

    Muistelin myös noita Klonkun arvoituksia, jotka muistaakseni myös minulle ekaa kertaa lukiessani kirjan vaikuttivat tutuilta, ehkä jopa hieman vanhoilta. Mutta onhan se Hobitti jo aika vanha kirja, niin että olen varmaan samat arvoitukset kuullut joskus aiemmin toisessa yhteydessä.

    Mäkin odotan erityisesti Smaugia! Lohikäärmeet on parhaita.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!