Päivä 19: Paras kirjasta tehty elokuvasovitus

Olen ennenkin kertonut ongelmallisesta suhtautumisestani kirjasta tehtyihin elokuviin. Jos olen katsonut elokuvan ennen kirjan lukemista, kirja menettää tehoaan enkä pysty näkemään tapahtumia oman mielikuvitukseni kautta ja jos katson kirjaan perustuvan elokuvan, ei elokuvaakaan voi nähdä itsenäisenä teoksena vaan se myös usein kärsii ennakko-odotuksista. Itsestään selvää, mutta silti ärsyttävää.

Onnistuneet elokuvasovitukset ovatkin sellaisia, joissa kirjan tarinaa kunnioitetaan ja joissa voidaan elokuvan keinoin luoda asioita, jotka eivät kirjallisuudessa ole mahdollisia siten, että tarina saa lisäsyvyyttä ja jopa lisäarvoa. Hyvä elokuva poikkeaa kirjasta tarpeeksi erottuakseen itsenäisenä taideteoksena, mutta ei liikaa, jotta kirjaa fanittavan katsojan ei tarvitse olla koko ajan ärsyyntynyt.

Upeasti onnistuneita elokuvasovituksia ovat esimerkiksi Hohto ja The Sound of Music. Muita varsin hyvin mielestäni onnistuneita ovat potterit, sormusten herra -trilogia, Sovitus, Jäniksen vuosi ja 2001: Avaruusseikkailu. Kaikissa näissä tapauksissa taustalla oleva kirja on vähintään yhtä kuuluisa kuin elokuvakin. Oma suosikkini elokuvasovituksista on kuitenkin sellainen, että elokuva on huomattavasti kirjaa kuuluisampi.

Varsin kuuluisa kuva: Embassy pictures

Tämä elokuvasovitus on vuonna 1967 ilmestynyt The Graduate (Miehuuskoe), joka perustuu Charles Webbin vuonna 1963 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Luin romaanin muutama vuosi sitten, sekin löytyi 1001-listalta, ja pidin siitä. Hassua oli, etten ollut koskaan kuuluutkaan kirjasta, vaikka elokuva on yksi suosikkielokuvistani. Elokuva on tavoittanut kirjan tunnelman uskomattoman hyvin ja herättänyt sen hahmot henkiin. Dustin Hoffman on uskomattoman ihana ja taitava Beninä. Kaikki merkittävimmät elokuvan tapahtumat ovat suoraan kirjasta, myös ikimuistoinen hahmo herra McGuire ("I just want to say one word for you. Just one word. Plastics") ja kohtaukset on toteutettu hyvin taitavasti. Benin hämmennys, nuoruus, kokemattomuus ja se miten hukassa hän on omassa elämässään, on siirretty upeasti kirjasta valkokankaalle.

Suurin kiitos siitä, että elokuva on niin hieno, ikimuistoinen ja yksi suosikeistani on luonnollisesti lähetettävä Simonin ja Garfunkelin suuntaan. Ilman heitä ei Mrs. Robinsonia muistaisi varmaan monikaan. Voi Simon & Garfunkel, kuinka teidän musiikkianne rakastakaan! Mutta se on sitten jo toinen tarina se.