lauantai 30. marraskuuta 2013

Päivä 30: Kaikkien aikojen lempikirjani

Jos minun tulisi valita yksi kirja mukaani autiolle saarelle, se olisi tämä. Jos saisin koko loppuelämäni aikana lukea vain yhtä ainutta kirjaa, se olisi tämä. Jos minun pitäisi valita kirja, joka on vaikuttanut eniten siihen, millainen olen, mistä pidän, millainen on huumorintajuni ja kirjamakuni, se olisi tämä kirja. Jos minun pitää valita kaikkien aikojen lempikirjani, se on ehdottomasti tämä kirja, Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa (ja Liisan seikkailut peilimaassa, jotka usein on julkaistu samassa niteessä ja jonka vuoksi minäkin niputan ne samaksi kirjaksi).

Olen lukenut Liisa-seikkailut ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, sillä kirja oli meillä kotona kirjahyllyssä. Olin luultavasti alle kouluikäinen, kun ensimmäistä kertaa luin tuon kirjan. Ja sitä hämmästyttävämpää on, että heti ensimmäisellä kerralla ihastuin kirjaan ihan täysillä. En muista yhtäkään yhtä vahvaa lukukokemusta elämässäni ja senkin vuoksi kirja on elämäni tärkein kirja.

Kirjaan kuuluu oleellisesti John Tennielin mahtavan synkkä, kiehtova ja taidokas kuvitus. Jos kuvitus olisi lapsekkaampi ja iloisempi, se veisi kirjasta suuren osan pois sen tehokasta mustaa tunnelmaa. Liisa oli ensimmäinen kosketukseni nonsenseen ja surrealismiin ja mikään muu kirja ei ole pystynyt samalle tasolle.

Siitä, miten hyvin nonsense, synkkä kuvitus ja melkoinen absurdius kaiken takana minuun upposikaan, toimii hyvänä esimerkkinä se, että lempikohtaukseni kirjasta on se kaikkein oudoin, synkin ja käsittämättömin kohtaus, jossa ilma on täynnä pippuria, vauva onkin possu ja lopuksi Irvikissa ilmestyy puun oksalle.


Liisa ihmemaassa on kaikessa synkkyydessään kuin uni, joka ei ole laskettavissa ihan painajaiseksikaan, mutta jotakin hyvin uhkaavaa, pimeää ja mahtavan häiriintynyttä siinä on. Uni joka on niin jännittävä, ettei siitä tahdo herätä, mutta kun heärä, onkin helpottunut, että se oli vain unta. Liisa ihmemaassa on kuitenkin samalla myös hauska, kevyt ja erittäin viihdyttävä. Minä yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa enkä usko, että mikään muu kirja voi koskaan päästä samanlaiseen asemaan elämässäni. Kirjallinen ensirakkauteni.

Tämä avautuminen ja tunnustus oli samalla kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen viimeinen päivä. Kuukausi on ollut hauska, antoisa ja se on kulunut uskomattoman nopeasti. Myöhemmin tänään kokoan lukukuukauteni pakettiin ja arvon synttäriarvonnan voittajat, alle kaksi tuntia aikaa osallistua, hopihopi!

4 kommenttia:

  1. Ai että kun ihana kirja. Minä luin tämän ensimmäistä kertaa esiteini-iässä ja välittömästi minäkin ihastuin, "nonsense" kuvailee hyvin tätä kirjaa ja siitä piirteestä juuri tykkäänkin eniten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuntuu jakavan mielipiteitä ja monille tuo järjettömyys on ihan liikaa, kiva kuitenkin että meitä, jotka arvostavat sitä, on paljon :)

      Poista
  2. Täytyy myöntää, että en ole vielä tätä lukenut, mutta tekstisi luettuani kiinnostuin tästä kirjasta. Jostain syystä minä olen aina luullut, että Liisa ihmemaassa on iloinen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen erittäin lämpimästi! On se tavallaan iloinenkin, mutta pohjalla on hyvin synkkiä sävyjä. Todella vaikea selittää, tämä täytyy itse lukea :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!