Oletko kuullut Isä Camillosta? Niin, tietenkin olet.
Uddarbon pappi ei ollut aliarvostettu ainakaan äitini
kirjahyllyssä, jossa näitä Axel Hambraeuksen kirjoja oli peräti kaksin
kappalein, joista toisen sain itselleni. Salaisesta paheestani eli sukulaisten
ja tuttavien kirjahyllyjen aakkostamisesta on toisinaan melkoista hyötyä.
Totta puhuakseni en ole lukenut Uddarbon pappia yli
kymmeneen vuoteen. Mielikuvani perustuvat siis muinaisiin muistikuviin ja
siihen, että äitini piti kirjasta myös (eikö olekin varsin merkittävä argumentti!). Muistan, että se oli aidosti hauska,
hyvin kirjoitettu ja oivaltava. On myös mahdollista, että Hambraeus on saanut ideansa Giovanni Guareschilta, sillä Camillot on julkaistu samoihin aikoihin kuin Uddarbon pappi (joka on julkaistu alunperin vuonna 1953). Ja oikeasti en edes tiedä, arvostetaanko Uddarbon pappia yleisesti. Joka tapauksessa hän on jäänyt italialaisen kollegansa varjoon. Kirjan kannessakin Uddarbon pappia jo tituleerataan pohjolan Isä Camilloksi.
Jottei päivän anti jäisi sentään ihan näin onnettomaksi ja kehnosti perustelluksi, kerrotaan vielä sellainen kiintoisa nippelitieto, että Axel Hambraeus oli itsekin pappi. Ruotsalaisen papin kirjoittama humoristinen tarina ruotsalaisesta epäsovinnaisesta papista, ihan mahtavaa.
(kräk)*
* Ääni joka kuuluu, kun lukijan usko siihen, että kirjabloggari tekisi edes jonkinnäköistä taustatyötä ja näkisi edes hiukan vaivaa bloggaustensa eteen, murentuu.
Jottei päivän anti jäisi sentään ihan näin onnettomaksi ja kehnosti perustelluksi, kerrotaan vielä sellainen kiintoisa nippelitieto, että Axel Hambraeus oli itsekin pappi. Ruotsalaisen papin kirjoittama humoristinen tarina ruotsalaisesta epäsovinnaisesta papista, ihan mahtavaa.
(kräk)*
* Ääni joka kuuluu, kun lukijan usko siihen, että kirjabloggari tekisi edes jonkinnäköistä taustatyötä ja näkisi edes hiukan vaivaa bloggaustensa eteen, murentuu.
Nyt olen kuullut Ubbardon papista, kiitos bloggauksesi alun, joka pakotti heti katsomaan, kuka tuo pappi oikein on. Bloggauksestasi tuli myös sellainen olo, että olisi ihastuttavaa lukea jotain vanhaa ja unohtunutta itsekin. Kräk! Eiku kiitos! :)
VastaaPoistaVanhasta ja unohtuneesta voisi löytyä kyllä vaikka millaisia aarteita, jos oikein tonkisi. Kräk kräk!
Poista