Päivä 21: Lapsuuteni lempikirja

Lapsuuteni supersuosikki on samalla kaikkien aikojen lempikirjani, joten käsittelen sen tämän haasteen viimeisenä päivänä. Minulla on paljon rakkaita, kirjoihin liittyviä muistoja lapsuudestani. Yksi tärkeimmistä on, kun enomme aina luki mummulassa käydessämme vanhasta koulun lukukirjasta tarinoita. Autio ja Päiviö, ihana tarina maagisesta uudestavuodesta, Lillukka-lehmä ja kumppanit koulussa... Kaikki vanhat lapsuuteni kirjat ovat edelleen tallessa ja pitääkin joskus tutkia, mitä aarteita niistä löytyykään. Tänään kerron eräästä minulle tärkeästä lapsuuteni suosikista, jonka olen ottanut mukaan lapsuudenkodista muuttaessani. Tämä kirja on tullut luettua kannesta kanteen lukemattomia kertoja.

Viattoman näköisiä, niin kirja kuin eläimet.

Olen saanut kirjan omistuskirjoituksen perusteella synttärilahjaksi täyttäessäni viisi vuotta. Osasin silloin jo lukea. Tuohon nuoreen ikääni nähden on ehkä hieman erikoista, että pidin kirjasta jo tuolloin, sillä...

Sen tarinat olivat toisinaan varsin erikoisia. Tässä tarinassa dromedaarille kasvoi valtava kyttyrä ja sen omistaja päätti hankkiutua kyttyrästä eroon sahaamalla sen.

Ja tässä taas lemmikkieläimet karkasivat aina öisin juhlimaan. Yökerhoon. Erikoisten juttujen vuoksi en yllättynytkään, kun kirjaa tutkiessani bongasin:

Ranskalaisia, olisihan se pitänyt arvata.

Olenko ainut, joka on jo viisivuotiaana tykännyt jostakin näin omituisesta? Tai onko tämä kenties sinullekin tuttu kirja?