sunnuntai 22. joulukuuta 2013

J. M. Coetzee: Hidas mies

Tätä ensimmäistä, vuoden 2006 painoksen mukaista 1001 kirjaa -listaa on moitittu (syystäkin) siitä, että sille on listattu joiltakin kirjailijoilta hyvin monta teosta sen sijaan, että olisi pitäydytty pääteoksissa. Tämä on ilmeisesti tehty aikapulassa, sillä on ollut helpompaa valita samalta merkittävältä kirjailijalta useampi teos kuin miettiä tilalle jotakin aivan uutta kirjailijaa.

Kun olin juuri saanut kirjan ja selailin sitä innokkaana, huomasin pian, että eräs minulle vieras kirjailija J. M. Coetzee toistui sivuilla useamman kerran. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että häneltä on listalla kymmenen kirjaa (eli kokonainen prosentti, selvästi melko harkitsematon ratkaisu) ja tästä tein päätelmän, että kirjailijan on pakko olla loistava. Lainasin kirjastosta kesällä 2010 Coetzeen Häpeäpaalun - ihan vain siksi kun sen kannessa oli joku elukka, minua on helppo miellyttää. Harmikseni se oli tylsähkö, turhahko ja mielestäni sitä vaivasi patologinen tavanomaisuus. Totesin että huhhuh, nuo loput yhdeksän luen vaikka eläkkeellä, tämä ei ollut kirjailija minua varten.

Marraskuussa kolmenkymmenen päivän lukuhaasteessa päivänä, jolloin kerroin lempikirjailijoistani Marjatta mainitsi lempikirjailijakseen Coetzeen. Hämmästyin ja sisuunnuin, minäkin tahdon oppia ymmärtämään tuota kirjailijaa! Syksyllä eksyin kirjastossa C-kirjaimella alkavien kirjailijoiden luokse ja nappasin mukaani listalta uusimaan Coetzeen, Hidas mies. Olin kirjan lukemisen suhteen hidas nainen, sillä se ehti oleskelemaan hyllyssäni pitkään ennen kuin luin sen joulukuussa.

Hidas mies antoi minulle aavistuksen siitä, miksi Coetzee on niin arvostettu ja, hyvänen aika, nobelisti. Se ei kuitenkaan edelleenkään saanut minua hihkumaan, lumoutumaan tai liiemmin edes nyökyttelemään hyväksyvästi. Hitaan miehen päähenkilö on Paul, keski-ikäinen ranskalaissyntyinen, nykyisin Australiassa asuva mies. Paul joutuu polkupyöräonnettomuuteen ja hänen jalkansa joudutaan amputoimaan. Rampa mies on oiva keino kuvata keskiluokkaisen, keski-ikäisen ja keskiverron miehen yleistä rampuutta, vajavaisuutta ja rapistumista. Paul kokee vajavaisuuden sekä henkisesti että fyysisesti, hänen uskonsa omaan miehisyytensä horjuu ja hän koittaa saada tuota uskoa palautumaan rakastumalla voimakkaaseen ja martiarkaaliseen hoitajaansa, kroatialaistaustaiseen Marijanaan. Paul ripustautuu Marijanaan ja tämän perheeseen liian voimakkaasti, liian ahneesti ja riippuvaisesti ja tämä tietää ongelmia.

Paulin vajavaisuuden käsittely, sen heijastuminen hänen henkiseen jaksamiseensa ja käyttäytymiseensä oli kirjallisesti hyvin taitavaa. Nämä ainekset olisivat mielestäni riittäneet pitämään yllä tarinaa teoksen loppuun saakka, mutta Coetzee sekoittaa soppaan myös hanakan ja tunkeilevan kirjailijattaren, Elizabeth Costellon. Kun Costello ensimmäistä kertaa mainittiin tarinassa, muistin heti kuulleeni nimen jossakin ja ajattelin, että onko kyseessä kenties oikea kirjailija. Googlaus kuitenkin paljasti, että Elizabeth Costello on Coetzeen luoma kirjailijahahmo, joka on Coetzeen Elizabeth Costello -nimisen romaanin, joka sekin on listalla, päähenkilö. Costellon liittäminen tähän Hidas mies -romaaniin alkoikin ärsyttää minua paljon. Tärkeä syy ärsytykseen oli se, että Costello oli kertakaikkiaan ärsyttävä nainen. Rasittavan tunkeileva ja kaikkitietävä. Kaikkitietävyys, se että Costello tunsi Paulin tarinan ja vaiheet niin hyvin, on kai tulkittava Coetzeen keinoksi tuoda oma persoonansa ja äänensä suoraan romaanin. Toinen ja tärkein syy ärsytykseen oli se, että tajusin, että minun olisi pitänyt lukea tuo Elizabeth Costello -romaani ennen tätä, jotta tietäisin tuon ärsyttävän kirjailjan taustat. Onko Costello Coetzeelle niin tärkeä ja ominainen hahmo, että hän ei ole malttanut pitää tuota ärsyttävää naikkosta pois tästäkään kirjasta?

Hitaassa miehessä oli toisin sanoen aineksia vaikka mihin, mutta moni asia ärsytti, kummastutti ja toisaalta myös tylsistytti siinä määrin, että en lämmennyt Coetzeelle vieläkään. Ehkä joskus toiste tai sitten ei, mutta periksi en anna. Coetzeelta minulla on listalta lukematta vielä:

- Elizabeth Costello
- Youth
- The Master of Petersburg
-  Foe
- The Life and Times of Michael K
- Waiting for the Barbarians
- In the Heart of the Country
- Dusklands

Ehkä sitten eläkkeellä?

Kirjailija: J. M.  Coetzee
Luettu kirja: Hidas mies (suom. Seppo Loponen)
Alkuperäinen kirja: Slow man
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 297
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Joulukuu 2013
Arvostelu: 

10 kommenttia:

  1. Sattumoisin luin juuri Coetzeen Häpeäpaalun ja mietin, että pitäisikö minun pitää kirjasta sen takia, että se on nobelistin kirjoittama. Huh, helpotusta oli lukea kirjoituksesi siitä, eikä minunkaan ole pakko pitää lukemastani.... Aion kyllä jossain vaiheessa lukea lisää Coetzeen kirjoja, pientä etsimistä sen suhteen, että mihin kirjaan tartun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ärsyttävä tunne, kun alkaa jo itse miettiä, jäikö jotakin oleellista tajuamatta, kun merkittävälle kirjalle ei vain syty.

      Poista
  2. Please, don't give up! "Waiting for the Barbarians" voisi sytyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuulostaa jo nimenä mielenkiintoiselta, ehkäpä voisin testata sitä siis seuraavaksi. Kiitos vinkistä :)

      Poista
  3. Itse olen lukenut jo kaikki muut Coetzeen kirjat listalta paitsi Foen. Nuoruus oli ensimmäinen kirja jonka luin ja rakastuin täysin! Suosittelen ehdottomasti että luet sen, sekä Michael K:n elämä oli myös loistava, Barbaarit tulevat on melkein yhtä hyvä. Onhan siellä kyllä myös kirjoja jotka eivät niin sytyttäneet (kuten Elizabeth Costello sekä Häpeäpaalu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos vinkeistä! Taidankin antaa sellaisen uuden vuoden lupauksen, että luen vuonna 2014 ainakin yhden Coetzeen listalta.

      Poista
  4. Luin hauskaa blogiasi ja hain sitten yhteistä lukukokemusta. Jaan täysin kokemuksesi tämän kirjailijan suhteen.En halua tyrmätä edellisten synnyttämää innostusta, mutta minä taas sanoisin että vasta eläkkeellä, jos silloinkaan. Olen nimittäin eläkkeellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos viihdyt blogissani! :) Heh, aivan ihanaa että Coetzee-tuskan jakamiseen löytyy kohtalotovereita. En vielä ainakaan ole innosta hihkuen rynnännyt kirjastoon kantamaan lisää Coetzeeta kotiini ;)

      Poista
  5. Viime kesä oli aurinkoinen, joten Coetzeen Hidas mies jäi kesken. Ne on nää Suomen kelit tällaisia :))

    Ps.Sun blogia oli kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinhän se menee, että jos kerrankin aurinko paistaa, siitä kannattaa nauttia! Kiitos kommentistasi, toivottavasti tulet toistekin lueskelemaan tekstejäni :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!