Viime aikojen äänikirjat: Hard Luck Cafe & Harjukaupungin salakäytävät

Synkkääkin synkempiä työmatkakävelyjä on viime viikkoina ilostuttanut pari äänikirjaa suomalaiskirjailijoilta. Kahden viikon päästä joulun pyhät alkavat jo olla ohi, jota on vaikea ymmärtää näillä keleillä. Odotan kuitenkin joulun rauhaa ja rentoutta kovasti! Bloggausinto on ollut vähän hukassa, mutta lukuinto kuitenkin huipussaan joten blogattavaakin olisi kertynyt, ehkä sitten kun on paremmin aikaa... Joka tapauksessa tässä lyhyesti viime aikojen työmatkaseuralaisistani.


Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kuva: Pasi Ilmari Jääskeläinen

Olen aiemmin (muistaakseni tämän vuoden tammikuussa) lukenut Pasi Ilmari Jääskeläiseltä (virallinen kirjablogimaailman lemmikki) Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan, joka ei ollut ihan minun juttuni. Kuitenkin PIJ on mielestäni kiinnostava kirjailija ja kun Harjukaupungin salakäytävät löytyy myös kirjabloggaajien kaikkien aikojen paras kirja -listalta, en kahdesti miettinyt kun näin äänikirjan kirjastossa.

Harjukaupungin salakäytävien alkutahteja vaivasi sama tunnelma kuin Lumikkoakin, koin kuuntelevani lapsille suunnattua tarinaa. Salakäytävien suhteen kävi kuitenkin hyvin pian selväksi se, että tarina on kaikkea muuta kuin lapsille suunnattu ja siksi tietty lapsellisuus tuntuikin hämmentävältä. Tarina oli yllättävänkin raaka ja raadollinen, mutta kummallisen kiehtova. Kiehtovaa oli myös se, että lopuksi selvisi, että kirjalle on kirjoitettu kaksi eri loppua eikä lukija voi etukäteen tietää, kumman lopun, kumman salakäytävän pään, hän tulee löytämään. Mystiset elementit ovat makuuni, mutta silti ei tämäkään kirja ollut ihan se minun juttuni. Kirja kuuluisi kuitenkin ehdottomasti kaikkien jyväskyläläisten vakiolukemistoon, itse en tunnistanut paikoista mitään, mutta paikallisille tuttujen paikkojen kuvailu lienee varsin antoisaa (vrt. Reijo Mäki!).

Kirjailija: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kirja: Harjukaupungin salakäytävät (2010)
Lukija: Juhani Rajalin
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta


Reijo Mäki: Hard Luck Cafe

Kuva: Elisa Kirja

Tämä on kirja, josta sekä äitini että mieheni ovat usein puhuneet! Vares-kirja, joka sijoittuu tulevaisuuden Turkuun oli totta vie ihan niin kiehtova kuin miltä se on kuulostanutkin. Vares on jo vanha mies, joka työskentelee tylsässä päivätyössä autobordellin (joka muuten sijaitsee huvittavan lähellä kotiani) vastaanottajana. Turun kaduilla partioi EU-joukkoja, Kupittaan puisto on muuttunut ankeaksi pakolaisten parakkikyläksi ja joukkoliikennevälineinä toimivat hitaasti mäkien päälle kitkuttavat kondolihissit. Vares elelee Kupittaan puiston reunalla asunnossa, jossa ennen muinoin on toiminut TPS:n toimisto. Hassua sinänsä, että tuo toimisto oli vielä pari vuotta sitten (ja siis kirjan kirjoittamisen aikaan myös) tuolla paikalla, mutta on sittemmin muuttanut muualle. Sudet juoksentelevat ympäriinsä, monet sodat ja taloudelliset kriisit ovat saaneet Suomen ja Turun melkoisen ankeaan tilaan.

Olen aina pitänyt Vares-kirjoista etenkin niiden Turku-kuvauksen vuoksi, joten Hard Luck Cafe oli ihan hillitöntä kuultavaa. Kirjan juoni oli tyypillistä Vares-meininkiä, mielikuvituksellista ja pikkuisen höttöistä, mutta mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Herkullisen Turku-kuvauksen lisäksi kirja tarjosi myös herkkyyttä, sillä se esitteli Vareksen pojan ja lapsenlapsen ja lähes kostutti kuuntelijan silmänurkan. Vareksen seikkailujen kuunteleminen pitkästä aikaa oli niin mukavaa, että päätin vakaasti lukevani lisää Mäen kirjoja, monet niistä ovat vielä lukemattakin!

Kirjailija: Reijo Mäki
Kirja: Hard Luck Cafe (2006)
Lukija: Juha Veijonen
Mistä hankittu: Turun kirjastosta