sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Karl Ove Knausgård: Syksy


Olen monesti kertonut, miten paljon nautin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjasta ja miten se lumosi minut täysin. Pidin siis itsestäänselvänä, että kun tämä uusi vuodenaika-kirjasarja alkaa ilmestyä suomeksi, luen senkin. Marssin kirjakauppaan ja ostin tuon kauniin ja täydellisesti suomalaiseen syksyyn sopivan kirjan itselleni.

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Tietenkin kesän, kevän ja joskus jopa talven ohella. Minä kyllästyn helposti, kaipaan piristystä elämääni ja syksy tuo yleensä aina kaipaamaani muutosta. Uusi alku ja toisaalta jatkuva ja turvaa tuova rutiinien sisältämä arki ovat hyvä yhdistelmä. Pimenevässä illassa voi polttaa kynttilöitä ja keskittyä olemiseen. Syksy on tulvillaan tuoksuja ja raikkautta ja koko vuoden kauniimmat päivät ovat usein syyskuisia aurinkoisia päiviä, kun koko maailma hehkuu väreissä.

Knausgårdin yhteydessä olen aiemmin kirjoittanut myös siitä, miten miehen kirjat eivät innosta minua kirjoittamaan. Usein lukiessa tulee fiilis, että olisipa ihanaa kirjoittaa itsekin, mutta Knasu saa aikaan tunteen, että miksi edes vaivauta yrittämään, kun joku osaa tehdä sen noin täydellisesti. Tämän kirjan kohdalla tunne oli poikkeuksellisen voimakas, sillä lyhyet pätkät ja havainnot arkisista asioista ovat juuri sitä, mitä olen nuorena tehnyt paljonkin ja millaisesta kirjoittamisesta olen haaveillut.

Arkinen kirja tosiaan oli. Lukijaa ympäröi voimakkaasti  mielikuva työpöytänsä ääressä istuvasta kirjailijasta, joka poimii näkökenttäännsä erilaisia asioita (kuten pullot, kehykset, kumisaappaat ja erinäiset ruumiinosat) ja kirjoittaa ylös lyhyesti mutta kattavasti sen, mitä nuo asiat tuovat hänen mieleensä ja mitä ne hänelle edustavat. Ei siis kovin mullistavaa mutta silti juuri niin koukkuunnuttavaa kuin mihin olen Knausgårdin kohdalla tottunut.

Kirja on nopealukuinen mutta lopulta se alkoi hieman toistaa itseään.Lopulta olen samaa mieltä kuin Lumiomenan Katja siitä, että seuraavan osan Talven taidan lukea hitaammin ja vähän kerrallaan nautiskellen. Joka tapauksessa olen onnellinen, että Knausgård kirjoitti sittenkin lisää Taisteluni-sarjan jälkeen. Nyt on taas jotakin mitä odottaa myös ensi talvelle (jolloin taidan taas todeta, miten talvi on ehdoton lempivuodenaikani).

Kirja sopii täydellisesti Helmet-haasteen kohtaan "Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan".

Eskokin nauttii syksyisestä metsästä. Ja sopii sen väreihin.
Kirjailija: Karl Ove Knausgård
Luettu kirja:  Syksy (suom. Jonna Joskitt-Pöyry), LIKE 2016
Alkuperäinen kirja: Om høsten (2015)
Mistä hankittu: Oma ostos
Sivumäärä: 217
Arvostelu: ★★★★

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että uskollinen fanitus jatkuu kohdallasi. Tästähän on näkynyt aika nihkeitä arvioita. Minä myös olen lumoutunut Knausgårdin tapaan katsoa arkea ja mietiskellä siitä lähtökohdasta pienempää ja isompaa.

    Meidän Dora-rouva vainaasta on myös monet kuvat, jossa hänen riistanvärinsä istuu niin hyvin syksyn väreihin. Alkaen siitä ekasta syysmetsästä, jolloin eksyimme ja hän vielä pentuna menetti luottamuksensa meihin täysin ja itki lohduttomasti. Selvittiin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Dora <3 Pitäisikin joskus lisätä blogiin kuva vauva-Eskosta, joka kostein silmin tuijottaa kameraan ilmeellä "tämä metsä on märkä ja pelottava paikka, miksi sinä julmuri toit minut tänne" :)

      Poista
  2. Odotin Syksyä innolla ja pelolla, onneksi kirjassa on paljon nautittavaa ja onneksi se on niin erilainen kuin Taisteluni. Tässä kirjasarjassa on kiva idea, toivotaan hyviä talvitarinoita!

    (Ja Esko! Ihana nimikin! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni tosiaan, että sarja eroaa riittävän voimakkaasti Taisteluni-sarjasta. Talvea odotellessa :)

      Poista
  3. Heh, hauska bloggaus! Minulla on Taisteluni -sarja vielä kesken, olen lukenut vasta kaksi osaa. Varasin tämänkin jo kirjastosta, mutta sitten poistin varauksen. Aion kuitenkin lukea ensin sen Taisteluni, katsotaan sitten sen jälkeen muuta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Olen kade, että sinulla on vielä niin paljon Taisteluani lukematta :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!