sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Madame de La Fayette: Clèves'in prinsessa


Jokainen kirja maailmassa ansaitsee tulla luetuksi. Valitettavasti kuitenkin osa maailman kirjoista on niin tylsiä ja kertakaikkisen kuivakkaita, ettei niiden lukeminen käy nuan vain, kuten Pohjanmaalla sanotaan. (Olen muuten ollut hyvin toiveikas sen suhteen, ettei Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan murteet tarttuisi minuun, kun nuo murteet ovat minulle niin vieraita. Yllätin itseni eräänä päivänä korvaamassa tyypilistä fraasiani "hirveesti" sanalla "hirviästi". Apua!).

Äitini on saanut Madame de La Fayetten Clèves'in prinsessan joululahjaksi parikymppisenä neljä vuosikymmentä sitten. Kirja on ollut tuon ajan hyllyssä lukemattomana tai kyllä sen ensimmäiset sivut lienee luettu useampaan kertaan. Ehkä jo parisen vuotta sitten kävin läpi äitini kirjahyllyä etsien listallani olevia kirjoja. Otin kirjan lainaan (äitini varoitteluista huolimatta) ja ajattelin lukea sen piankin. Kirja asusteli hyllyssäni luvattoman pitkään ja minäkin aloitin sitä ehkä kolmeen kertaan. Tänä viikonloppuna sain kuitenkin lopulta luettua sen alusta loppuun. Yli 40 vuotta lukematon kirja kohtasi lopulta lukijansa ja saa taas vetäytyä kirjahyllyn hiljaisuuteen.

Listan kirjoissa on usein se ongelma, että ne ovat kovasti vanhentuneita ja niitä lukiessa on pidettävä mielessä, että maailma oli kovin erilainen niiden ilmestymisaikana. Kohtalaisen helposti tämä onnistuu vielä vaikkapa 1800-luvun kirjojen kanssa, joiden aikaisesta maailmasta tietää edes jonkin verran. Kohtasin odottamattomia ongelmia tämän 1600-luvulla ilmestyneen kirjan kanssa, sillä en osannut oikein sijoittaa tuota aikaa ja maailmaa mihinkään tietämääni. En siis oikein osannut pitää mielessä sitä, miten edistyksellinen ja poikkeuksellinen aikaansa nähden tuo kirja oli. Sillä sitä se varmastikin oli, vaikkei muuten oikein mitään suuria tunteita herättänytkään.

Kirja sijoittuu Pariisin hoviin, jossa salaiset, puolisalaiset ja puolijulkiset rakkausjutut kuohuttavat väkeä. Kahdensadan sivun aikana kerrotaan tarina suuresta rakkaudesta, joka aiheuttaa niin iloa, surua, punastumista, hermokuumeilua kuin onnettomuuttakin. Lienee kuitenkin tuon ajan kirjalle aika poikkeuksellista, että kaikkea ei ole kuorrutettu krumeruuleilla korulauseilla ja voihkimisella ja tunteilulla, vaan tarinan päähenkilöt - jopa naiset! - harrastavat analyyttista ja kylmähköäkin älyllistä pohdintaa (sen voihkimisen ja punastelun lomassa toki).

Eipä tämä kirja nykyajan ihmiselle mikään kovin erikoinen lukukokemus ollut, mutta kun oikein tosissani yritin katsoa kirjaa 1600-luvun silmälasien läpi, ymmärsin sen merkittävyyden. Hyvin erikoiselta tuntuu etenkin se ajatus, että kun 1600-luvulla on Ranskassa kirjoiteltu tällaisia tarinoita, on täällä Suomessa ollut ehkä hiukan erilainen meininki. Vaikka en todennäköisesti tule jatkossa muistamaan kirjasta juuri mitään (hei vaan kirjadementia), olen aika varma siitä, että aina kun näen tuon kirjan äitini hyllyssä, tulen aina muistamaan, että sain sen lopultakin luettua. Saavutus sekin ja voi miten hyvä mieli tuolle pikkuiselle jo keski-ikäiselle kirjallekin varmasti tuli.

Osallistun kirjalla myös Vive la France! -lukuhaasteeseen.

Kirjalija: Madame de La Fayette
Luettu kirja: Clèves'in prinsessa (suom. Aarne Anttila)
Alkupeäinen kirja: La Princesse de Clèves
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1678
Arvostelu: ★★

8 kommenttia:

  1. Minä luin tämän jokunen vuosi sitten kirjallisuustieteen tenttiin. Todella puiseva opus, ei kiinnostanut yhtään. Mutta myönnän toki kirjan ansiot ja merkityksen romaanitaiteen edelläkävijänä. Ja silti se oli tylsä kuin mikä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmi ettei se kaikki merkityksellisyys poista sitä tylsyyden tosiasiaa...

      Poista
  2. Luin tämän pari viikkoa sitten ja bloggasinkin tästä. Olen kyllä sinun ja Suketuksen kanssa eri mieltä. Teos täynnä pieniä ja isompia hienoja juttuja. Minullakin oli tämä hyllyssä vuosia ja kun sen nyt luin, kokemus oli varsin positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en ole nyt muutamaan viikkoon ehtinyt lukea muiden blogeja juuri lainkaan, pitääkin tulla lukemaan tekstisi hetimiten! Hassua että satuttiin lukemaan tämä niin samaan aikaan, kun ei kuitenkaan ole mikään kirjablogimaailman luetuin kirja ;) Kivaa, että sinulla on ollut positiivinen lukukokemus :)

      Poista
  3. Minäkin luin tämän ihan äskettäin juurikin kirjallisuushistorian tenttiin, ja olen kyllä Ompun kanssa samoilla linjoilla. Minusta tämä oli hyvä teos, ja nimenomaan edistyksellinen - ainakin joiltain osin. Ja huumoriakin saattoi repiä vaikka mistä, muun muassa niistä hermokuumeiluista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sinäkin Brutukseni, onpa tämä nyt ollut suosittu kirja viime aikoina! :D Ehkäpä ne 1600-luvun lasini eivät olleet tarpeeksi armolliset, kiva että sinä olet saanut tästä enemmän irti.

      Poista
  4. Oi, onpa ihana helminauhakuva! :) Ainakin kirjan nimen henkeen sopiva! :)

    Blogistani muuten löytyisi sinulle haaste! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna J ja jee, kiva haaste, laitan korvan taakse :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!