sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kari Hotakainen: Henkireikä


Olen lukenut Kari Hotakaiselta aiemmin Juoksuhaudantien, Ihmisen osan, Luonnon lain ja Kantajan. Kaikki Hotakaiset ovat olleet mieleeni, mutta silti suhtaudun kirjailijaan hiukan varautuneesti. Hänen nerokkaissa kirjoissaan on usein sellainen synkän kieroutunut pohjasävy, jonka vuoksi ei koskaan tiedä, mitä saa. Toisaalta tuo pohjalla kytevä jännite on juuri se tekijä, joka saa Hotakaisen erottumaan massasta ja jonka vuoksi olen myös nauttinut hänen kirjoistaan niin paljon.

Joka tapauksessa minulle oli itsestään selvä valinta hankkia kirjamessuilta Hotakaisen uusin, Henkireikä, nimmarilla. Hotakainen kertoi messujen Touko Siltalan haastattelussa, että hänellä on jo pitkään ollut suunnitteilla kirja, jossa päähenkilöillä ei ole nimiä. Henkireiän henkilöt ovatkin nimeltään palveluammatteja isolla alkukirjamella - Rikosylikomisario, Suntio, Parturikampaaja, Mielenterveyshoitaja. Hahmot piileskelevät ammattiensa takana. Voimmaakkan roolin alta voi löytyä mitä vain. Joskus sitä kenellä vaan saattaa napsahtaa ja seurauksista kukaan ei voi arvata etukäteen.


Henkireikä käsittelee oikeastaan rikoksen anatomiaa Rikosylikomisarion kertojaäänellä. Samalla se kuitenkin käsittelee elämää laajemmin ja preparoi lause lauseelta nykyihmisen ongelmia, mielenterveyden kuormittumista ja ihmissuhteiden vaikeutta. Hotakaisella on käsittämätön lahja hallita kieltä siten, että teos on samalla runollinen, aforistinen ja voimakkaan jännitteinen.

Henkireikä oli melko lyhyt teos, vain 200 sivua, mutta silti minusta tuntuu, etten ehtinyt imemään siitä itseeni vielä läheskään kaikkea kirjassa piilevää hienoutta ja viisautta. Yleiskuva jäikin hieman sekavaksi, sillä sekä juoni että hieno kieli olisivat ansainneet keskittyneempää lukemista. Siksipä on mukavaa, että kirja löytyy omasta hyllystä. Hotakainen on kirjalija, jonka kirjoja ei voi lukaista. Henkireikä ei ollut minulle niin iskevä kuin vaikkapa Juoksuhaudantie ja Ihmisen osa, mutta jotakin kirjasta jäi nahkani alle.

Kirjailija: Kari Hotakainen
Kirja: Henkireikä (2015)
Kustantaja: Siltala
Sivumäärä: 199
Mistä hankittu: Oma ostos Turun kirjamessuilta
Arvostelu: ★★★

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, että "pohjalla kytevä jännitys" on yksi Hotakaisen teosten parhaista piirteistä, samoin kielen hallinta vähäeleisesti. Tämän teoksen alku oli mielestäni hieman kömpelö, mutta parani loppua kohden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, alku ei ollut yhtä vahva kuin loppupuoli. Tuo vähäeleisyys on vaikea laji, mutta Hotakainen hallitsee sen uskomattomasti.

      Poista
  2. Hävettää myöntää, etten ole vielä lukenut yhtäkään Hotakaisen teosta. Kirjoituksesi myötä mielenkiinto kyllä heräsi, ehkä korjaan tämänkin aukon sivistyksessäni piakkoin. :) Blogissani on muuten sinulle tunnustushaaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Etenkin Ihmisen osaa ja Juoksuhaudantietä. Olipas mahtavat kysymykset sinulla, tartun ehdottomasti haasteeseen, kiitos :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!