sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Klassikkohaaste 3: Charlotte Brontë, Syrjästäkatsojan tarina



Kovasti alkuvuodesta vannoin kautta kiven ja kannon, että tähän klassikkohaasteen kolmanteen osaan taputtelen Sodan ja rauhan. Vaan enpä silloin puoli vuotta sitten arvannut, että elämä tulisi olemaan niin hektistä ja elämäntilanne sellainen, että lukemiseen keskittyminen on niin haastavaa. Sodan ja rauhan kanssa pääsin vähän yli 200 sivun paikkeille, kunnes tajusin, että jos tuntuu pakkopullalta, on parempi laittaa suunnitelmalle stoppi. Nyt aion lukea kirjaa pikku hiljaa eteen päin ja toivon, että tammikuussa haasteen nelososassa olen valmis siitä bloggaamaan. Siis toivon, en lupaa, vannomatta paras.

Sodasta ja rauhasta luovuttuani päätin vaihtaa johonkin helpompaan ja kirjaksi valikoitui Austenin Emma. No, tänään haastepäivänä klo 13 Emmaa on lukematta vielä melkein 200 sivua eli se siitä sitten. Ajattelin jo antaa koko haasteen olla, mutta sitten tajusin, että enhän ole vielä blogannut hiljattain lukemastani superklassikosta, Brontën Syrjästäkatsojan tarinasta! Eli tässä siis sitä ollaan.

Syrjästäkatsojan tarina kuuluu niihin kirjoihin, jotka tiedän lapsena lukeneeni, mutta en muista niistä mitään. Lainasinkin kirjan äitini kirjahyllystä, jossa se on ollut koko lapsuuteni ajan. Hetkittäin koin joitakin tuttuuden tunteita lukiessani, mutta juonesta ja henkiöistä en kyllä muistanut yhtään mitään. Synkeä tunnelma sen sijaan ei tullut yllätyksenä ja sekös minulle synkkyysfanille sopi loistavasti.

Lucy Snowe, opettajatar, saa paikan tyttökoulusta Villetten kaupungista. Lucy on luonteeltaan rauhallinen, ehdottoman järkevä ja itselleen tiukka, harras prostestantti. Tuo tiukkuus ja jatkuva kylmä analyyttisyys ja kaiken hauskan kieltäminen tuntui hieman turhauttavalta. Lucya teki mieli välillä ravistella ja huutaa, että nauti nyt vähän edes elämästä, tyttöhyvä. Ihminen voi ja saa kokea tunteita ilman, että niitä pitää aina itselleen perustella. Lucy on itselleen niin ankara luultavasti hänen jo nuorena kokemiensa traagisten tapahtumien vuoksi, joita ei sen tarkemmin teoksessa kuvata. Orpotyttö yrittää pärjätä kovassa maailmassa omillaan ja keinona on sielun kovettaminen.

Lucyn elämä ei  kuitenkaan ole pelkkää ankaruutta ja pariin otteeseen hän muodostaa romanttisiakin tunteita miestä kohtaan, toki hyvin perusteltuja. Ihastuttavaa kirjassa oli se, että rakkaustarina ei ollut siirappinen vaan hyvin kaukana siitä. Ihanan ja viisaan psykologinen ja jopa feministinen tutkielma rakkaudesta. Jopa loppuratkaisu oli jätetty avoimeksi siihen tapaan, että rakkauden pilvipuutarhat ja ällöromanttisuus jäivät hyvin kauas.

Syrjästäkatsojan tarina olikin jollakin tapaa hyvin moderni, älykäs ja monitasoinen teos. Todellinen klassikko, jonka lukeminen oli ehdottoman palkitsevaa. Kirja on kerronnaltaan ja tunnelmaltaan viipyilevä ja kuten Anna niin osuvasti kirjoittaa, siinä on "menneen maailman hitauden lumoa". Jälleen kerran tuli todettua, että klassikoiden lukeminen todellakin kannattaa!



Kirjailija: Charlotte Brontë
Luettu kirja: Syjrästäkatsojan tarina (suom. Tyyni Haapanen-Tallgren)
Alkuperäinen kirja: Villette (1853)
Sivumäärä: 496
Mistä hankittu: Äidin kirjahyllystä
Arvostelu: ★★★★

18 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu toinen synkkyysfani, ja etenkin tuo "menneen maailman hitauden lumo" kuulostaa ihastuttavalta - sellaiselta että tämä kirjahan on pakko lukea. Oih! <3

    Minäkin olen miettinyt seuraavalle klassikkohaastekierrokselle jotakin venäläistä, joten ehkäpä saat seuraa Sodan ja rauhan läpi tarpomiseen. :) Mietin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, oispa kiva jos saisi seuraa tuon järkäleen selättämiseen! :) Tässä on onneksi hyvää aikaa miettiä (ja vaihtaa kirjaa vielä monta kertaa...)

      Poista
  2. Minulla tämä klassikko on mennyt aivan ohi. Bronten sisarusten kirjoista vain Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut, mutta tämäkin kuulostaa tutustumisen arvoiselta. Tsemppiä Sodan ja rauhan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ja kiitokset, tammikuussa sitten kautta kiven ja kannon jne... :D

      Poista
  3. Vau, ihanasti postattu. Nämä tuli luettua silloin nuorena...nyt voisin heittäytyä jälleen kartanoromantiikan pauloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Minäkin olen ollut tosi nuori, kun olen tämän silloin joskus lukenut. Ihan hirveästi en tainnut siitä saada irti, kun en kerran mitään muistanut...

      Poista
  4. En ole tätä lukenut, mutta paiskaanpa lukulistalle. Itse asiassa jo kirjan käännösnimi kiehtoo: Syrjästäkatsojan tarina. Synkkyysfani olen minäkin, mutta täytynee kyllä sulatella tuota Huojuvaa taloa ennen kuin tarttuu toiseen klassikkoon. Hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia <3 Suosittelen, tunnelma on aika ainutlaatuinen.

      Poista
  5. Tätä Charlotte Brpntën kirjaa en olekaan lukenut, mutta vaikuttaa sellaiselta, jostain voisin pitää. Tietynlainen tunteettomuus ja itsensä kovettaminen tuntuu vetoavan minuun, vaikkakin pistää miettimään, miksi niin on. :'D

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen tätä harkinnut klassikkohaasteeseen, mutta toistaiseksi sen paikan on vielä vienyt joku muu teos, eikä tämän vuoro ole vielä seuraavassakaan klassikkohaasteessa. Tosin kun kirjalla on jo kunnioitettavasti ikää niin ei varmaan haittaa muutama vuosi sinne tai tänne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuei, kyllä tämä malttaa varmasti odottaa vielä muutaman vuoden :D

      Poista
  7. Tätä en olekaan vielä lukenut, mutta jossain vaiheessa olisi kyllä tarkoitus. Tosin minulla on kirjojen kohdalla nykyään aika usein "jossain vaiheessa tarkoitus" lukea. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tiedän tuon tunteen. "Jossain vaiheessa" -kirjoja taitaa minulla olla jotakin tuhat...

      Poista
  8. Bronten sisarusten kaikki teokset ovat mulla vielä lukemattomien listalla - klassikkohaasteen kirjailijoita siis riittää hyvin :) On myös mielenkiintoista lukea lukemiseen liittyvistä haasteistakin, muistan hyvin oman ensimmäisen klassikkohaasten kirjan, Välskärin kertomuksia, kun huomasin lainanneeni vasta kolme osaa 6-osaisesta painoksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti Brontea! :) Ja voihan Välskäri, sain niistä tarpeekseni nuorena jo ensimmäisestä osasta, mutta joskus ehkä vielä :)

      Poista
  9. Haastoin sut mun blogissa!! Osallistu jos haluat :)

    https://lukucorneri.blogspot.fi/2016/08/kolme-viimeisinta-viipaletta.html

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!