maanantai 24. maaliskuuta 2014

Elämäni Muumina ja muumillinen historiani (haaste)

Mustetta paperilla -blogin Maria haastoi minut tähän mukavaan Muumi-kirjat ja minä -haasteeseen, kiitos siitä! Haaste on alunperin peräisin Opuscolo-blogista ja sen säännöt ovat seuraavanlaiset:

-Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
-Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
-Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Koska olen tässä jo aiemminkin harkinnut tekeväni juhlavuoden kunniaksi hurjia paljastuksia muumimaisesta elämästäni, ajattelin laajentaa tämän haasteen käsittämään ei vain Muumi-kirjoja vaan koko muumillista henkilöhistoriaani. Katsotaanpa siis, millaisia muumimaisia luurankoja kaapistani löytyykään! (Kuva antaa jo vinkkiä...)

Bloggaajan salattu menneisyys...


Niin ne kirjat. Ensimmäinen kontaktini Muumi-kirjoihin lienee Taikatalvi, joka oli meillä kotona kirjahyllyssä. Kirjan omisti siskoni, joka oli (on) hyvin tarkka tavaroistaan. Me pikkusiskot, tahmatassut (tämäkin sana juontaa juurensa muumeista ja muumipelistä, jota pelasimme ahkerasti lapsina, ihan ykköslautapeli!) emme koska vaan saaneet lukea kirjaa. Ensin piti todistaa, että kädet ovat puhtaat, että emme jätä kirjaa lojumaan minnekään lattialle, emme laita sitä pöydälle väärin päin ja niin edelleen. Oikeasti ihan järkevää, mutta silloin lapsena ärsyttävää, kaikella rakkaudella.



No, silloin tällöin ne tassut olivat tarpeeksi puhtaat ja tulin tuon kirjan lukemaan lapsena aika monta kertaa. Myös kirjastosta lainasin Muumi-kirjoja toisinaan, mutta ne eivät kuuluneet lapsena suurimpiin suosikkeihini. Koulussakin muistaakseni piti joskus lukea Janssonia. En myöskään koskaan ollut suuri Muumi-televisiosarjan fani. Hatusta ulos ryömivä hirveäksi otukseksi muuttunut Muumipeikko traumatisoi minut. Ohi meni hieno opetus siitä, miten ulkonäkö ei merkitse mitään. Jos minä olisin ollut Mamma, olisi peikko saanut hipsiä kauas muumitalosta, sori vaan. Myös taikuri pelotti, Mörkö ei niinkään. Pehmoiset pulleroiset muumit olivat vähän ärsyttäviä eikä sarja herättänyt sen takia myöskään kiinnnostusta kirjoihin. Pikku Myy -pehmolelu oli rakas, mutta sekin alkoi elää omaa elämäänsä, joka oli aika kaukana alkuperäisestä muumimeiningistä.



Sitten tapahtui suuri muumillinen herääminen. Löysin nimittäin Muumi-sarjakuvat! Olin ehkä ala-asteen viimeisillä luokilla ja kannoin kotiin vuorotellen kaikki kirjastossa olleet muumisarjakuvat. Olen kertonut aiemmin, miten olen jo lapsena pitänyt kaikesta aika synkästä ja tunnelmaltaan hiemän häiriintyneestä ja uhkaavasta, vaikkapa Liisan seikkailuista ihmemaassa. Sarjakuvat tarjosivat juuri tällaisen synkän kieroutuneen lukukokemuksen, joka herätti minussa ikuisen rakkauden muumeihin ja Tove Janssoniin. Tässä vaiheessa luin ne loputkin muumikirjat, joita en ollut vielä lukenut ja pidin niiden pohdiskelevasta otteesta. Japanilaiset muumit lakkasivat aina vain enemmän olemasta niitä oikeita muumeja mielikuvissani.


Pitkäksi aikaa muumit jäivät taka-alalle, pois ajatuksistani. Ihan vain palatakseen melkoisella kertarysäyksellä elämääni vuonna 2008. Kevättalvella 2008 oli edessä monille opiskelijoille tuttu stressi, kesätöiden hakeminen. Oman alan kesätöitä ei alkuvaiheen opiskelijalle ollut vielä tarjolla, joten laitoin hakemuksia sinne tänne, torimyyjäksi, puhelinmyyjäksi, hautausmaatyöntekijäksi ja oho, kuulostaapa tuo hauskalta kesätyöpaikalta, Muumimaailmaan. Hakemusta täytellessä piti valita, mikä työ kiinnostaisi eniten, hahmo, kioskimyyjä, parkkipaikalla liikenteen ohjaaja ja niin edelleen. Ykkösvaihtoehdoksi laitoin hahmon sen kummemmin asiaa harkitsematta. Yllätys oli suuri, kun satojen hakijoiden joukosta minut kutsuttiin haastatteluun ja vielä suurempi, kun tulin valituksi.

Tässä Muumipappa on kirjoittanut muistelmansa.

Koulutus sisälsi muun muassa laulujen opettelua ja muumipukuun sonnustautumista ja siinä liikkumista. Hurjan absurdia ja hilpeää. Ensimmäiset työpäivät jännittivät hurjasti, mutta pian sitä alkoi olla kuin kala vedessä, kuin muumi laaksossa. Kesän aikana olin niin Vilijonkka, Mamma, Pappa, Peikko, Nipsu, Neito, Niisku, Hosuli, Tuutikki, Noita kuin Hemulikin. Eniten nautin Hemulin nahkoihin sulautumisesta. Hieman erakkomaiseen luonteeseen taipuva höpsähtänyt luonnontieteilijä, no, ihan kuin minä. Viihdyin erityisen hyvin myös poliisina, joka sai opastaa ja auttaa ihmisiä ja toimia oppaana muumeille ja asiakkaille. Erityisen hauskaa oli toimia Haisuli-poliisina, joka vei Haisulin vankilaan tarpeen tullen, joka sattui olemaan sopivasti tasatunnein.


Haisuli vuonna 199X. Bloggaajalla punaiset lappuhaalarit.

Me kohtaamme jälleen, Haisuli vuonna 2008. Haisuli ei ole oppinut virheistään, mutta ulkonäössä ja eläväisyydessä on tapahtanut selkeää kehitystä.

Kesä opetti paljon. Tärkein opetus oli se, että muumin nahka on kuuma, erittäin kuuma. Toiseksi opin myös sen, että halaaminen ja vilkuttaminenkin voivat käydä työstä. Se myös sai aikaan yliannostuksen muumeista, josta vasta nyt alan olla kokonaan toipunut. Muumikirjoja en ole lukenut aikoihin, sarjakuvia kylläkin viimeksi viime kesänä, mutta muumit ovat kulkeneet koko ajan mukana elämässäni yllättävänkin merkittävästi.Tällä hetkellä odotan kovasti syksyllä julkaistavaa, sarjakuvaan pohjautuvaa Muumit Rivieralla -leffaa. Suhtautumiseni muumeihin on siis aika henkilökohtainen ja vielä varmasti tulee aika, kun haluan lukea kaikki Muumi-kirjat uudelleen. Työkokemus Muumina oli ainutlaatuinen ja sai aikaan sen, että minulla on takataskussani aina aika mahtavia kahvipöytäkeskusteluaiheita. Aika harva on päässyt tutustumaan muumien sielunmaisemaan näin lähietäisyydeltä.

Tämäkin haaste on jo kiertänyt monia blogeja. Pahoitteluni siis, jos haastan mukaan blogin, joka on jo haastettu. Haastan mukaan seuraavat blogit:

Kaupunginpuutarha
Cilla In Wonderland
Reader, why did I marry him?

Sitten vaan tekemään muumimaisia paljastuksia!

18 kommenttia:

  1. Oli mukava lueskellä elämästäsi muumien kanssa ja sun henkilökohtaiseta muumimenneisyydestä. Haaste noteerattu, yritän palata asiaan muutaman päivän kuluessa.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Tosiaan, monena aamuna mietin, että ei kovin moni ihminen maailmassa olisi pystynyt sanomaan samaa, että olen tässä menossa töihin leikkimään muumia :P

      Poista
  3. Sullahan on aivan loistava Muumi-menneisyys! :D Pitääpä alkaa pohtia omia Muumi-kokemuksiani. Palataan asiaan Kaupunginpuutarhassa ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus! t: Eräs, joka ei enää käytä vihreitä lappuhaalareita..

    VastaaPoista
  5. Mä aina ihmettelinkin sitä, että kuinka siellä Muumipuvussa saattaa jaksaa olla sisällä? Meidän perheen Muumimaa -vierailut ajoittui varmaan vähän aikaisempiin kesiin, mutta aina takuuvarmasti me oltiin siellä kesän kuumimpana päivänä. Ja hienoo oli, sekä Muumilaaksossa että Väskissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä muumin pään sisällä pidettiin sellaista hiussukkaa ja kyllä hellepäivinä oli koko tukka aivan litimärkä. Kuulemma 60 astetta ainakin on mitattu puvun sisältä. Tarkeni! Taitolaji oli myös asettautua niin, että tuuli pääsi pään sisään silmien ja kuonon alla olevasta verksota :D
      Hienoja paikkoja tosiaan ja ainutlaatuinen kesätyö :)

      Poista
  6. Aivan ihanaa "muumielämää" olet elänyt, kohdannut Haisulinkin eri vuosikymmenillä :D Voi ei, meidän lapset eivät ole koskaan olleet Muumimaailmassa, ehkä pitää ensi kesänä korvata tämä vääryys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii Haisulissa oli tapahtunut selvää kehitystä! Ja muumeissa myös. Silloin 90-luvulla muumit esiintyivät ihan pari kertaa päivässä vain hetken aikaa, kun nykyisin muumitalon ympärillä on jatkuvasti vähintään muutama muumi halittavana. Suosittelen kyllä paikkaa, kiva luonnonläheinen puisto. Hellepäivinä voi mennä uimaankin, kun Kailon saarella on yleinen uimaranta Muumimaailma-alueen ulkopuolella.

      Poista
  7. Hieno "paljastus" työpaikasta, tunnen muutamia, jotka ovat kokeneet muumikesän tai useampiakin :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos haasteesta! Hauskasti oli kuvien Haisuleissa tapahtunut selvää kehitystä. Olen parina vuonna miettinyt, että pitäisikö lähettää kesätyöhakemus Muumimaailmaan, mutta olen jahkailun takia aina myöhästynyt. :D Ehkä sitten ensi vuonna.

    VastaaPoista
  9. (Minähän luen kaikki postaukset aina ajallaan jne.)

    Hieno postaus! Ja vähän käy kateeksi työpaikkasi - vaikka olen kyllä ennenkin kuullut, että nuo muumipuvut ovat tappavia. Ilmeisesti pyörtymisiltäkään ei ole vältytty. Minä muistan kun joskus oltiin tuolla retkellä ja kun kierreltiin muumitaloa, niin siellä sängyssä makasi Muumipappa ja Nuuskamuikkunen... :D

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!