lauantai 21. kesäkuuta 2014

Karl Ove Knausgård: Taisteluni (kolmas kirja)


Bloggaukseni Knausgårdin, tuon kummallisen norskin, Taisteluni-sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta löytyy täältä. Kahden ensimmäisen kirjan perusteella odotin tästä kolmannesta kirjasta vähintään yhtä rankkaa, kummallista ja toisaalta ihmeen kiehtovaa matkaa. Vastoin odotuksiani kirja ei ollutkaan niin rankka kuin edeltäjänsä, mutta varsin kiehtova se oli. Kolmas osa muodostuikin tähänastisista Taisteluni-kirjoista suosikikseni.

Ensimmäinen kirja keskittyi Karl Oven teinivuosiin ja toinen kirja aikuisen miehen perhe-elämään. Kolmas kirja sen sijaan sijoittui lähes kokonaan Karl Oven lapsuuteen ja kouluvuosiin. Juuri tuon ikävaiheen vuoksi kirja ei ollut niin rankka kuin aiemmat. Lapsen viattomuus sai aikaan niitä sympatiantunteita, jotka kahta ensimmäistä kirjaa lukiessani jäivät puuttumaan.

Karl Oven ankara isä häilyy koko ajan taustalla pelottavana ja lapsen kasvuun vaikuttavana synkkänä hahmona. Äiti on pojalle rakas ja tärkeä, mutta isä on kuitenkin se, joka eniten ratkaisee sen, millaista perheen elämä on. Karl Oven veli Yngve on varsin sympaattinen tyyppi ja veljesten välinen yhteys on suorastaan herkistävää. Perheessä on selvästi ongelmia, mutta jotenkin Karl Oven lapsuus vaikuttaa kuitenkin olleen suhteellisen onnellinen. Hänellä on kavereita, harrastuksia ja paljon aikuisia, jotka välittävät hänestä. Sen verran onnellinen, että hieman hämmästyttää, miten epätasapainoinen tyyppi hänestä myöhemmin kasvoi. Karl Ove on toki hyvin herkkä jo poikana ja herkkyys saa usein isän vielä vihaisemmaksi.

Ensimmäisen ja toisen kirjan tavoin tämä kolmaskin kirja jätti minulle varsin hämmästyneen olon. Tässä tapauksessa hämmästys on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihailunsekaista ihmettelyä. Kirja on nimittäin niin tarkka kuvaus lapsuudesta, siitä mitä lapsi tuntee ja ajattelee, että enpä ole moiseen aiemmin törmännyt. Kirja toi mieleen takaumia omasta lapsuudesta, ala-asteen pihaleikeistä, epävakaista kaverisuhteista, peloista ja mielikuvituksen voimasta. Knausgård on selvästi tehnyt melkoisia matkoja alitajuntaansa ja jo kadonneihin muistoihin. Lapsuus on kummallinen osa menneisyyttä. Se on syy sille, miksi ihminen on tullut sellaiseksi kuin on, mutta siitä on vaikea muistaa mitään konkreettista. Yksittäiset muistot käsittävät koko pitkän lapsuuden, mutta ihminen ei muista kunnolla, millaista oli, mitä ajatteli ja miten näki maailman. Siihen nähden Knausgårdin tarkka muistelu on uskomatonta.

Kahden ensimmäisen kirjan jälkeen olin vaikuttunut, mutta hieman turhan ahdistunut odottaakseni oikein suurella innolla kirjan viimeisiä osia. Kolmas kirja oli kuitenkin niin taidokas ja toisinaan jopa kaunis, että nyt en malttaisi odottaa kahta viimeistä osaa. Knausgård on omalaatuinen ja harvinaisen rehellinen kirjailija, nero ainakin omassa luokassaan.

Kirjailija: Karl Ove Knausgård
Luettu kirja: Taisteluni III (suom. Katriina Huttunen)
Alkuperäinen kirja: Min Kamp. Tredje bok.
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 450
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

2 kommenttia:

  1. Tuo on totta, mitä sanot Knausgårdin tarkasta lapsuuden kuvauksesta. Se on niin lumoavaa, että konkrettiisten tapahtumien lisäksi hän kuvaa niin tuoreen oloisesti lapsen mielen liikkeitä. Se on ihan hypnoottista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hypnoottista tosiaan, oikeassa olet Leena! Olen edelleen aika innoissani tästä, niin poikkeuksellisen taitavasti Knausgård kirjoittaa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!