Saavutin tällä viikolla melkoisen etapin: olen lukenut nyt 200 eli viidesosan 1001-listan kirjoista. Kun aloitin blogini, luettuja teoksia oli 53 eli huimasti olen edennyt projektissani. Ikävuosia minulla on mittarissa 28 (maaliskuussa 29, apua!) joten siihenkin suhteutettuna voin olla aika ylpeä projektini etenemisestä. Blogini taisi täyttää juuri kolme vuotta eli olen lukenut keskimäärin suunilleen yhden listan kirjan viikossa.
Olen tehnyt koontipostauksen sadan kirjan välein siten, että lasken mukaan vain blogiaikana lukemani kirjat. Ensimmäinen sata (yhteensä 153 luettua kirjaa) täyttyi viime vuoden elokuussa ja silloin listasin suosikit, inhokit ja yllättäjät täällä. Seuraava listaus tulee siis, kun kirjoja on luettuna 253 eli jo neljäsosa. Varovaisesti heitän ilmoille ajatuksen, että se saattaisi täyttyä jo ensi vuonna. Tai viimeistään vuonna 2017. Tässä alkuvaiheessa kirjoja kertyy vielä helposti, kun valinnan varaa on paljon.
Tässä lyhyesti 199. ja 200. listalta lukemastani kirjasta. Kohti uusia etappeja ja uusia tarinoita!
Toni Morrison: Sula
Olen lukenut Morrisonilta aiemmin esikoisromaanin Sinisimmät silmät, joka oli minulle turhan rankka. Nyt jatkoin tähän Nobel-kirjailijaan tutustumista hänen toisella kirjallaan. Sula on kertomus kahdesta naisesta Sulasta ja Nelasta. He elävät pikkutyttöinä 20-luvulla tiiviisti yhdessä tummaihoisten yhteisössä Ohiossa. Heillä on yhteiset ilot, surut ja salaisuudet, joista yksi on poikkeuksellisen synkkä. Aikaa kuluu, tytöt kasvavat aikuisiksi. Nel jää kotikylään, menee naimisiin ja hankkii lapsia. Sula valitsee toisenlaisen polun ja lähtee maailmalle. Kymmenen vuoden jälkeen he kohtaavat jälleen ja kaikki on muuttunut.
Koen vähän hassusti huonoa omaatuntoa siitä, etten erityisemmin innostunut tästäkään kirjasta. Koen että Morrison on kirjailija, josta kuuluisi pitää ja jota kuuluisi suuresti arvostaa hänen teemojensa vuoksi. Morrison maalaa vahvoja tarinoita, joiden tärkeänä osana ovat persoonalliset hahmot ja voimakkaat tapahtumat. Silti en jaksanut innostua Sulasta, enkä ole kovin innokas tarttumaan seuraavinkaan Morrisonin kirjoihin (joita listalla on jäljellä vielä kolme).
Kirjailja: Toni Morrison
Luettu kirja: Sula (suom. Seppo Loponen)
Alkuperäinen kirja: Sula (1973)
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 176
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★
Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä
Olen törmännyt viime aikoina Houellebecqiin, kiisteltyyn ranskalaiskirjailijaan, vähän kaikkialla. Päätin että on aika täyttää tämänkin kirjailijan kohdalla oleva sivistysaukko. Aloitin kirjailijan esikoisteoksella Haluen taistelukenttä, joka näytti helposti lähestyttävältä sen lyhykäisyyden vuoksi.
Olen tainnut lukea aika paljon kaikkea kamalaa ja yököttävää, sillä olin varautunut henkisesti paljon pahempaan. Tavallaan pidin teoksesta, sen yksinkertaisesta ja kursailemattomasta kerronnasta. Teos on kuin 90-luvun Sivullinen, samaa on pohtinut myös Luettua elämää -blogin Elina. Se muistutti minua monella tavalla myös Siepparista, Kokaiiniromaanista ja muutamasta muusta "minämuotoisesta haahuiluromaanista", joissa kuvataan nuoren miehen sisäistä tyhjyyttää, kaipuuta ja kipuilua. En kuitenkaan valtavasti innostunut kirjasta ja se jätti minut aika kylmäksi. Silti toisin kuin Morrisonin kohdalla, odotan paljon Houellebecqin muita kirjoja. Jotakin erittäin kieroutuneella tavalla lupaavaa tässä teoksessa oli.
Kirjalija: Michel Houellebecq
Luettu kirja: Halujen taistelukenttä (suom. Ville Keynäs)
Alkuperäinen kirja: Extension du domaine de la lutte (1994)
Englannikielinen käännös: Whatever
Sivumäärä: 151
Kustantaja: WSOY
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★
Houellebecqin Halujen taistelukenttä on todellakin haahuiluromaani. Nuoren miehen elämän tyhjyyttä ja (ehkä vain naisille) käsittämätöntä vihaa.
VastaaPoistaProjektisi etenee hienosti! :)
Onkohan vastaavia haahuliruomaaneita, joissa päähenkilö olisikin nainen. Saganin Bonjour tristesse taitaisi ainakin osua suunnilleen siihen kategoriaan. Kiitos Elina!
PoistaHienoa, onnittelut! Ja sitten vain seuraavaa satalukua kohden. :)
VastaaPoistaKiitos MarikaOksa :)
PoistaHouellebecqilta olen lukenut vain Maaston ja kartan, mikä on jokseenkin omituista, sillä tykästyin siihen kirjaan ihan tosi kovasti muutama vuosi sitten. Mutta sitä suosittelen ainakin, vaikka en tiedäkään löytyykö listalta... Morrisonista en minäkään ole ihan yhden luetun perusteella saanut kiinni, vaikka periatteessa tunnistan kyllä tunteen, josta sinäkin sanot: teemat ovat tärkeitä ja kirjoitetusta haluaisi pitää, mutta jokin kinnaa vastaan.
VastaaPoistaJa kaksisataa on hieno saavutus, hyviä lukukokemuksia seuraavallekin sataselle. :)
Kiitos Sonja! Seuraavalla kirjastoreissulla taidankin katsoa, mitä muuta sieltä Houellebecqin kohdalta löytyisi.
PoistaAikamoinen saavutus ja tsemppiä seuraavaan sataan! :)
VastaaPoistaKiitos Jassu :)
PoistaProjektisi on ihailtava! Sain juuri Elinalta tuon Houellebecqin, joka odottaa vuoroaan. Miehekkeeni taitaa ehtiä lukea sen ensin ja luulen että se hänelle paremmin sopiikin :)
VastaaPoistaKiitos Kaisa V! Viidesosa tuntuu aika vähäiseltä, mutta neljäsosa odottaa jo 50 luetun kirjan päästä... ;)
PoistaOnnittelut rajapyykistä. Ja olet vissiin suht viime aikoina mennyt ohi, itse kun olen jossain 190 kirjan tienoilla mutta etenemisvauhti on hitaampi...
VastaaPoistaKiitos! Saapa nähdä, milloin vauhti alkaa hidastua...
PoistaNo huhhuh ja vau! Onnea ja tsemppiä jatkoon. Tätä projektia kyllä seuraa mielellään :D
VastaaPoista