sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessujen lauantai


Eilen oli suuri päivä. Raahasin luuni ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin kirjamessuille. Ja kylläpä kannatti, ihan mahtava messupäivä enkä jaksaisi odottaa taas vuotta! Toisaalta hyvä, että pitää odottaa, sen verran rankkaa puuhaa tuo messujen kiertäminen on, että ei tuntunut missään viime yölle ilmaantunut ylimääräinen tunti.

Lähdin Turusta aamun ensimmäisellä junalla, mutta silti ehdin aamun ensimmäiseen tapahtumaan, WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaiselle, puoli tuntia myöhässä. Istumapaikkoja ei enää ollut ja aamiainenkin jäi väliin, mutta väkimäärää hämmästellessäni koin päivän ensimmäisen lämpimän tuulahduksen, onpa meitä kirjabloggareita paljon!


Kirjailijahaastattelujen aikana hieman häpeillen tajusin, että en ole lukenut ainuttakaan kirjaa tapahtumassa mukana olleilta kirjailijoilta. Lukuunottamatta Hannu Mäkelän lastenkirjaa Hevonen joka hukkasi silmälasinsa. Kiinnostuin kovasti Mäkelän Muistan-sarjasta, sitä pitää kokeilla. Muut tilaisuudessa haastatellut kirjailijat olivat Claes Andersson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis ja Riitta Jalonen.


Tilaisuuden jälkeen minun pitikin juosta Aleksis Kivi -lavalle, jossa alkoi Don Rosan haastattelu. Olin etukäteen vähän jännittänyt, miten selviän suuressa ja vieraassa tilassa surkean suuntavaistoni kanssa, mutta tilat yllättivät minut positiivisesti. Vaikka väkeä olikin paljon, ei tullut kuitenkaan liian ahdasta ja hallissa oli helppo suunnistaa. Don Rosa on mahtava esiintyjä eikä ollut siis mikään ihme, että väkeä oli kuuntelemassa satamäärin.


Erityisen hauskaa oli se, kun haastattelun päätteeksi Rosa intoutui heittelemään itse kasvattamiaan chilejä yleisöön. Linnealta kuulin myöhemmin, että tämä on ollut miehellä tapana jo aiemminkin ja Linnean kotoa löytyy yksi Rosan chilipalko kuivatettuna! Itse olin niin kaukana lavasta, että chilin saamiselle ei ollut mahdollisuuksia.


Haastattelun jälkeen Rosa oli signeeramassa neljä tuntia eikä jono tainnut missään vaiheessa olla lyhyt. Myöhemmin päivällä ostin miehelleni Roope Ankan elämä ja teot -kirjan ja jaksoin jonottaa siihen nimmarin.


Vähän ennen puolta päivää alkoi nälkä kurnia, Varsinaisessa Suomessa aamun pimeinä tunteina nautitusta hätäisestä aamupalasta alkoi olla jo aikaa. Toast skagen ja historiallista romaania, Paula Havasteen ja Johanna Valkaman haastattelu Eino Leino -lavalla suoraan ravintolan alapuolella.


Ruuan jälkeen koin hyperventilaatiota antikvariaattiosastojen (huomattavasti Turun messuja edullisemman!) tarjonnan äärellä ja puoleksi päiväksi etsin tieni Boknäsin osastolle tapaamaan hurmaavia kirjabloggaajakollegoja. Lämpimiä läikähdyksiä ja mukavia kohtaamisia! Oli hauska saada tutuille blogeille kasvot, keskustella kirjoista ja bloggaamisesta. Miten mukavaa, että periaatteessa hyvin yksinäinen harrastus, kirjojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen, voi olla näin yhteisöllistä. Minulla taisi vierähtää siinä ainakin tunti, jonka jälkeen katsoin parhaimmaksi siirtyä sinne Rosan nimmarijonoon.

Puoli kolmelta Aleksis Kivi -lavalla alkoi kovasti odottamani ohjelma, kun Mikko Kuustonen, Tuomas Kyrö ja Mikko-Pekka Heikkinen keskustelivat huumorista. Haastattelun aikana sai nauraa välillä ihan kunnolla, teki hyvää. Samoin teki hyvää lepuuttaa jalkoja. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun myöhemmin Kyrö ei tullutkaan signeeraamaan, vaikka piti. Miehellä taisi olla pyöritystä WSOY:n klassikkoäänestykseen liittyen. Päätin myös, että BookBeatissakin oleva Heikkisen Poromafia pitää lukea hetimiten.



Haastattelun jälkeen lavalla alkoi välittömästi WSOY:n klassikkoäänestyksen keskustelu ja kävi ilmi, että 12 juhlapainoksina julkaistavien klassikoiden joukkoon pääsi nykykirjailijoista Kyrö Mielensäpahoittajalla ja Sofi Oksanen Puhdistuksella.


Messuilla oli niin valtavasti näkemistä, että luulen etten nähnyt tarjonnasta kuin pikkiriikkisen osan. Haastatteluja oli joka lähtöön ja parasta oli se, kun aina välillä huomasi vahingossa törmänneensä johonkin oikein mielenkiintoiseen ohjelmaan. Sattumalta näin Ville Haapasalon signeeraamassa, Alivaltiosihteerit kertomassa palindromeja ja Mike Pohjolan haastattelun. Pohjola olisi kuulemma jakanut tulitikkuja, joissa luki jotakin sen suuntaista, että ethän polta Turkua, mutta koin kuitenkin liian riskialttiiksi sellaisten tuomista kotikaupunkiini. Mutta sen kyllä päätin, että Pohjolan kirja on luettava.




Turun messuillakin bongasin mäyräkoiria ja nyt jatkoin perinnettä. Loppuun siis messuilla nähty mäyräkoira ja sitten meidän Esko. Eskonkin mielestä messusaaliini oli varsin herkullinen! Erityisen innoissani olen tuosta Vakoilijan käsikirjasta. Mikä nostalgiaryöppy! Messupäiväni oli siis erittäin onnistunut ja ikimuistoinen, kiitos kirjamessuille bloggaajapassista. Ensi vuonna pitänee viettää messuilla useampi päivä.



9 kommenttia:

  1. Sulla on selvästi ollut vauhdikas päivä, itse olin pe ja la ja silti tuntui, etten kaikkialla edes ehtinyt käydä! Jäi vähän harmittamaan, etten ehtinyt sua jututtaa, vaikka bloggaritapaamisessa sut bongasinkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, vähän liiankin vauhdikas kun vielä tänäänkin olo on ollut aika kuollut :D Tiedätkö eilen kotimatkalla junassa tajusin, että me ei ehditty yhtään juttelemaan. Jotenkin siinä hässäkässä ihmisiä meni ja tuli ja kaikki oli yleistä messuhärdelliä. Mutta ensi vuonna sitten! Olen jo melkein päättänyt, että silloin otan Helsingin messut oikein pitkän kaavan mukaan. Tai ainakin kaksi päivää :)

      Poista
  2. Neljän tunnin signeerausjono! Huh huh! Mahtavaa, että sait nimmarin miehellesi. Hauska tuo chilien heittely! :-D Tuo Kuustosen, Kyrön ja Heikkisen haastattelu olisi ollut mukava kuulla, mutta muistaakseni kuuntelin sen sijaan Jyrki Korpuan haastattelua Raamatusta ja kirjallisuudesta, mikä olikin todella kiinnostavaa ja opettavaista sekin.

    Oli todella kivaa tavata sinut kasvokkain ja jutella! :-) Nähdään taas ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä jonossa oli järkkäreitä valvomassa touhua, se kertoo aika paljon :D Kiitos samoin, niin kivaa tavata kasvokkain ja ensi vuonna taas :)

      Poista
  3. Don Rosa on kyllä ihan omanlaisensa persoona :D

    VastaaPoista
  4. Hieno raportti messuilta ja tosi hyviä kuvia (myös meidän takaraivoista)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! Tästä voisikin tehdä kilpailun, tunnista kirjabloggaajan takaraivo! ;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!