lauantai 10. joulukuuta 2016

Gertrude Stein: Alice B. Toklasin omaelämäkerta (joulukalenterin 10. luukku)

Syksyyn on mahtunut melkoisia työvoittoja, joista tämä oli yksi. Gertrude Steinin Alice B. Toklasin omaelämäkerta oli outo, omituinen ja sen kansi oli niin ruma, että kirjan lukeminen teki välillä pahaa. Bongasin kirjan kun etsin Helmet-haastetta varten Kirjasammon päivän täkyjä, mutta lopulta kirja sopikin täydellisesti Picasso-kohtaan ja päivän täky -kohta on edelleen täyttämättä. Täky on kuitenkin aika paljon helmpompi nakki kuin Picasso...

Picasso tosiaan seikkaili kirjassa, omassa erikoisessa persoonassaan. Picasson lisäksi tarinassa oli koko joukko muitakin 1900-luvun alkupuolen Pariisissa asuneita kulttuurivaikuttajia. Gertrude Stein oli erittäin värikäs persoona, jonka ovet olivat aina avoinna kirjailijoille ja taiteilijoille. Mikäli yhtään mitään kirjasta tajusin, Gertrude Stein on kirjoittanut omaelämäkertansa käyttämällä Alice B. Toklasin, elämänkumppaninsa, puheääntä. Niin, olin tosiaan aika pallo hukassa tämän kirjan kanssa.

Kulttuuriväki on boheemia ja Stein (käyttäen röyhkeästi apunaan Toklasia) ei säästele sanojaan. Ei ihme, että kirjasta ilmeisesti loukkaannuttiin aika laajasti. Sekavuuden ja vaikeuden lisäksi kirja oli toisinaan myös ihan viihdyttävä. Steinin kirjoitustyyli on ironinen ja toisteleva. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa Steinin runo "Rose is a rose is a rose a rose".

Kuten Sivukirjaston Liinakin minäkään en yleensä innostu namedroppailusta, mutta tässä tapauksessa se oli ihan hauskaa."Kaikki nimittivät Gertrude Steinia Gertruderksi tai enintään mademoiselle Gertrudeksi, kaikki nimittivät Picassoa Pabloksi ja Fernandea Fernandeksi ja kaikki nimittivät Guillame Apollinairea Guillaumeksi ja Max Jacobia Maxiksi mutta Marie Laurencinia kaikki nimittivät Marie Laurenciniksi." Niinpä, mitä juuri sanoin siitä toistelevuudesta?

Parasta kirjassa oli Pariisi. Ja se, että kirja lopulta loppui. Ei ollut minun juttuni. Tuo kansi ällöttää edelleen niin, että pitää tuottaa blogiin nopeasti uusia juttuja siten, ettei tuo hirvitys näy kauaa etusivulla. Kirja olisi sopinut siis myös erityisen hyvin Helmet-haasteen ruma kansi -kohtaan. Tuli mieleen, että pitäisi varmaan lukea Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen kuvan Papa Hemingway antaa Steinistä ja Toklasista.

Kirjailija: Gertrude Stein
Luettu kirja: Alice B. Toklasin omaelämäkerta (suom. Raija Mattila)
Alkuperäinen kirja: The Autobiography of Alice B. Toklas (1933)
Sivumäärä: 307
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★

4 kommenttia:

  1. Pst, blogistani löytyy sinulle haaste. Tartuhan, jos ehdit. :-) <3

    VastaaPoista
  2. Oi, Gertrude Stein. Olen aikanaan lukenut Idan ja tykästyin todella paljon Steinin omalaatuiseen kerrontaan. Pitääpä laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein päässyt sisälle kerrontaan, mutta ymmärrän hyvin miksi monet ovat ihastuneet. Stein on toden totta omalaatuinen!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!