torstai 1. joulukuuta 2016

Samuel Beckett: Mercier ja Camier (bloggaamattomien kirjojen joulukalenterin 1. luukku)


Joulukuu, lempikuu! Vuosi lähestyy loppuaan, tämä ennennäkemättömän rankka, antoisa, ristiriitainen ja hullu vuosi. Lukenut olen ehkä vähemmän kuin aiemmin mutta silti paljon. Niin paljon, että bloggaamattomia kirjoja on kertynyt valtava pino. Kuten ennenkin, nytkin toivoisin että ainakin kaikista listan kirjoista jäisi blogiin jokin muistiinpano. Siksipä blogissa alkaa nyt joulukalenteri, jossa joka päivä ennen joulua esittelen lyhyesti tai pidemmin yhden tämän vuoden aikana lukemani kirjan, joka ei ennen ole päässyt blogiin asti.

Ensimmäisen lukuun takaa löytyy Samuel Beckettin Mercier ja Camier. Luin kirjan muistaakseni jo kesällä ja totta puhuakseni se kuuluu niihin listan kirjoihin, jotka kyllä sain aika kevyesti luettua, mutta joista en saanut minkäänlaista otetta. Minulla on ennenkin ollut Beckettin kanssa ongelmia, ja tälläkin kertaa ongelmat jatkuivat jossakin määrin. Kuitenkin se aiemmin piiloon jäänyt huumori esiintyi nyt selvemmin. Mercier ja Camier olivat omituisessa olemisessaan huvittavia hahmoja, ikävä kyllä en kuitenkaan lopulta ollut kovin huvittunut vaan lähinnä kyllästynyt.



Kuitenkin tässä kirjassa oli jotakin hyvin sympaattissta. Ehkä se oli kirjan fyysinen pieni koko tai sitten tämä jokaisen luvun lopussa oleva tiivistys, jonka soisin siirtyvän ihan joka ikiseen astetta vaikeampaan romaaniin. Ehkäpä Sota ja rauhakin näyttäytyisi helpompana, jos luvun lopussa voisi kerrata, mistä olikaan kyse! Nerokasta!

Beckett on Nobel-voittaja joten taas yksi kohta yli Helmet-haasteesta.

Kirjailija: Samuel Beckett
Luettu kirja: Mercier ja Camier (suom. Tarja Roinila)
Alkuperäinen kirja: Mercier et Camier (1970, kirjoitettu 1946).
Sivumäärä: 245
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★

6 kommenttia:

  1. Voi, mahtava idea! Innolla odotetaan tuleviakin bloggaamattomia. :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Ihan todella laidasta laitaan on tulossa kirjajuttuja :)

      Poista
  2. Minä luovutin Beckettin suhteen Malone kuolee -kirjan jälkeen, sillä se oli todella puiseva. Ihme että sain edes loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi olkoon se oli puiseva... Tämä oli ihan toista maata, vaikka en nyt aivan hirveästi tästäkään innostunut.

      Poista
  3. Hauska idea! Vaikka huokaisenkin helpotuksesta, ettei itsellä ihan noin montaa bloggaamatonta ole rästissä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane! Saa nähdä miten monta päivää menee ennen kuin tämä idea alkaa kaduttaa ;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!