tiistai 20. joulukuuta 2016

Elizabeth Gaskell: Cranfordin naiset (joulukalenterin 20. luukku)

 
Elizabeth Gaskellin Cranfordin naiset on hyvä esimerkki siitä, että vanhat klassikkokirjat eivät välttämättä todellakaan ole kuivia. Teos on suloinen, terävä ja hauska ja se on julkaistu alunperin jatkokertomuksina vuosien 1851-1853 ajan.

Cranfordin pikkukaupunki on varsin tiivis yhteisö: kaikki tietävät siellä toistensa asiat ja jokainen pienikin tapahtuma on merkityksellinen. Cranford on naisten valtakunta, he ovat siellä vallassa ja miehet ovat sivuosissa. Kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt ovat tarkat, mutta yhteisö on kaikessa uteliaisuudessaan silti lämmin ja hyväntahtoinen. Sellainen, että lukija haluaisi mielellään olla osa tapahtumia.

Gaskell tekee tavattoman tarkkanäköisiä havaintoja Cranfordin naisista ja ihmisyydestä, käyttäytymistavoista ja sosiaalisista suhteista yleensä. Monesti kirjaa lukiessa hymyilytti, välillä jopa nauratti. Ihmisten väliset suhteet ja sosiaaliset tilanteet ovat toisinaan ihan yhtä vaikeita edelleen kuin yli 150 vuotta sitten.

"Olimme aluksi kaikki hyvin vähäpuheisia. Mietimme, mistä löytäisimme puheenaiheen, joka olisi tarpeeksi ylevä kiinnostaakseen hänen armoaan. Sokerin hinta oli äskettäin noussut; ja koska säilöntaika oli tulossa, asia askarrutti suuresti taloudellisia sydämiämme ja olisi ollut itsestään selvä puheenaihe, ellei Lady Glenmire olisi ollut läsnä. Mutta emme olleet varmoja, söikö ylhäisaateli säilykkeitä - puhumattakaan siitä, tiesikö se mitään niiden valmistuksesta."

Kirja oli ihastuttava pieni tuttavuus, joka yllätti positiivisesti. Googlaamalla huomasin, että kirjasta on tehty myös ilmeisesti varsin suosittu televisiosarja, se pitää selvästi joskus katsoa.

Huomattavasti kattavammin ja älykkäämmin kirjasta on kirjoittanut Jokke.

Kirjailija: Elizabeth Gaskell
Luettu kirja. Cranfordin naiset (suom. Martta Eskelinen)
Alkuperäinen kirja: Cranford (1851-1853)
Mistä hankittu: Kirjastosta
Sivumäärä: 237
Arvostelu: ★★★★

1 kommentti:

  1. Sinä sait tästä selvästi enemmän irti kuin minä aikoinaan. Lievästi puuduttava lukukokemus.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!