perjantai 15. marraskuuta 2013

Peter Høeg: Lumen taju


 

Minä todellakin tahdoin pitää Peter Høegin Lumen tajusta. Uskoin pitäväni siitä ja odotin paljon sen lukemista. Harkitsin jopa sen ostamista omaksi, kun kirja ei ollut kirjastossa juuri sillä hetkellä, kun keksin haluavani lukea sen. Onneksi en kuitenkaan ostanut, sillä jotakin jäi puuttumaan, lukukokemus ei ollutkaan niin hieno kuin toivoin sen olevan. Jos en olisi toivonut kirjalta niin paljon, olo olisi neutraalimpi, nyt se on pettynyt.

En oikeastaan edes tiedä, miksi niin vahvasti uskoin pitäväni kirjasta. Ehkä osittain siksi, että olin lukenut siitä kehuvia arvosteluja. Tärkein syy on kuitenkin se, että pidin sen nimestä niin paljon. Alkuperäisestä sekä englanninkielisestä nimestä tarkemmin ottaen. Katsokaa nyt vaikka:

  • Frøken Smillas fornemmelse for sne (tanskankielinen alkuteos)
  • Smilla’s Sense of Snow (englanninkielinen käännös, käännetty myös nimellä Miss Smilla’s Feeling for Snow)
  • Lumen taju (suomenkielinen käännös)

Suomenkielinen nimi ei ole läheskään niin kaunis ja houkutteleva, mutta en keksi miten nimen olisi voinut kääntää paremminkaan. Sekä alkuperäinen että englanninkielinen nimi taas on niin kaunis, että se on kuin runo. ”Smilla’s Sense of Snow”, sitä toistelee mielellään, jättää sen kielelleen pyörimään. Ihan totta, jos minut joskus laitetaan todistajansuojaohjelmaan ja saan päättää uuden identiteettini ja nimeni, minusta tulee Smilla.

Smilla oli aika rautainen täti myös muuten kuin nimensä puolesta. Hän on 37-vuotias grölantilaissyntyinen, sisukas ja itsenäinen sinkkunainen. Hän edustaa jollakin tavalla vanhaa, perinteistä maailmaa, ja hänestä hehkuu alkukantaista voimaa. Smilla ystävystyy naapurin juopon naisen pojan, Esajaksen kanssa. Smilla ei kaipaa ihmisiä ympärilleen, mutta lukutuokiot Esajaksen kanssa ja aidosti lämmin henkinen ja fyysinen kontakti on hänelle yllättävänkin mieluisaa. Esajas kuitenkin kuolee tapaturmaisesti, hänet löydetään pudonneena lumiselta katolta. Smilla, joka ymmärtää lunta ja jäätä paremmin kuin toista ihmistä, huomaa heti, että tapauksessa on jotakin outoa. Vyyhti alkaa purkautua ja teos muovautuu vereväksi dekkariksi, jossa seikkailaan niin hyytävissä kuin kuumottavissa olosuhteissa.

Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Kirjan lähtökohdat olivatkin erittäin lupaavat, mutta jokin Høegin kerronnassa alkoi puuduttaa minua. Henkilöitä oli liikaa, useat heistä jäivät varsin persoonattomiksi ja latteiksi. Samaa ovat todenneet myös kirjan lukeneet Aletheia ja Salla. Vai saattoiko olla niin, että Smilla oli niin hallitseva persoona, voimakas ja muista voimaa imevä, että sen vuoksi henkilöt hänen ympärillään olivat niin verettömiä? Olinkin lukijana ehkä kuin Smilla, pidin enemmän jäästä, jäätiköstä ja kaikesta mahtavasta geologisesta viihteestä, jota kirja tarjosi kuin ihmisistä. Vaistosin teoksesta hienoa luonnon ja ihmisen vastakkainasettelua, mutta jotenkin siitäkin jäi puuttumana kaikista terävin kärki, joka olisi saanut minut lumoutumaan kirjasta.

Jos en olisi toivonut pitäväni tästä niin paljon,olisin pitänyt siitä enemmän. Melko paradoksaalista. Pidin kirjasta kuitenkin kolmen tähden verran eli lukukokemus oli hyvä ja miellyttävä, mutta silti suuri pettymys. Muistan jatkossakin siis, että pessimisti ei pety eli kirjoillekaan ei kannata asettaa liikaa toiveita. Lumen taju oli sekä 1001-listalla että Keskisuomalaisen sata kirjaa -listalla eli tällä pettymyksellä löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.


Kirjailija: Peter Høeg
Luettu kirja: Lumen taju (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen)

Alkuperäinen kirja: Frøken Smillas fornemmelse for sne
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1992
Sivumäärä: 539
Mistä hankittu: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: Marraskuu 2013
Arvostelu:

12 kommenttia:

  1. Luin joskus lukion tokalla luokalla Høegin Rajatapaukset, ja kyllä siinä aika lyhyessä teoksessa kestikin aikaa kahlata läpi. Olen samaa mieltä, että Høegin kerronta on kyllä puuduttavaa ja välillä todella raskasta. Vaikka olenkin jollakin tapaa kiinnostunut tästä Lumen tajusta, en silti vieläkään ole saanut itseäni tarttumaan kirjaan. Kaipa Lumen tajua pitäisi joskus kokeilla, mutta en lähitulevaisuudessa ainakaan näe itseäni tätä lukevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoista, kun en edes oikein tiedä, mikä teki tekstistä niin raskasta. Ymmärrän kyllä hyvin, miten tämä on joillekin suosikkikirja, mutta en itse oikein vakuuttunut enkä usko lukevani Høegia tämän enempää.

      Poista
  2. Odotukset ovat kyllä hankala juttu ja vaikuttavat minullakin lukukokemukseen harmittavan usein. Lumen taju odottelee vielä hyllyssä ja odotukset ovat olleet korkealla. Pessimismin kannattajana olen tyytyväinen, että toit niitä hieman lähemmäksi maanpintaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aina kannattaa muistaa että pessimisti ei tosiaan pety :)

      Poista
  3. Minä pidin Lumen tajusta, löytyypä se omasta hyllystäkin. Siitä on jo jonkin aikaa, kun luin sen viimeksi.. en muuta ole Hoegilta loppuun asti lukenutkaan. :) Jotain koetin, mutta kesken jäi. Ennakko-odotukset on kyllä hankalia, ne vaikuttavat itselläkin monesti harmittavan paljon lukukokemukseen. Mutta eihän sitä oikein ns. laput silmilläkään voi kulkea, aina jostain tihkuu tietoa kirjoista (varsinkin, jos seuraa kirjablogeja :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kirjablogien lukeminen ei tosiaan auta asiaa! Toisaalta jos niitä ei lukisi, jäisi ilman mahtavia kirjavinkkejä, joten enemmän ennakkotiedoista on kuitenkin hyötyä kuin haittaa.

      Poista
  4. Hui että, nyt alkoi pelottaa. Lumen taju odottaa omassa hyllyssäni toistaiseksi vielä lukemattomana, ja olen elänyt siinä toivossa, että se olisi hyvä. En uskaltanut lukea arviotasi vielä kokonaan, mutta jo alun perusetella nyt alkoi vähän pelottaa, että entä jos se ei olekaan! Toisaalta lukeminen on aina vähän riskipeliä, koskaan ei voi varmasti etukäteen tietää, pitääkö jostain kirjasta vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä hyvä, mutta omista liiallisista odotuksistani johtuen se oli pettymys. Hyvin sanottu tosiaan, vaikka moni muu olisi kirjasta pitänyt ja itsekin arvelisi siitä pitävänsä, se ei todista silti mitään.

      Poista
  5. Minulle tämä oli niin hyvä kirja, että en sanotuksi saa...Sen sijaan Peter yritti aivan liikaa romaanissaan Hiljainen tyttö. Se kirja oli uusi, paksu ja tyyris, mutta niin vain kannoin sen seuraavana päivänä tutulle antikvariaatin pitäjälle ja annoin sen jostain vanhasta runokirjasta.

    Minä helposti valitan liiasta henkilömäärästä, mutta just Lumen tajussa, en siitä kärsinyt yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tämä on juuri kirjablogien suola, että jollekin on tärkeä joku sellainen kirja, jota joku toinen ei tajunnut sitten taas yhtään. Høeg vaikuttaa olevan niitä kirjailijoita, jotka jakavat mielipiteet hyvin kahtia. Ja sekös jos joku on mielenkiintoista!

      Poista
  6. En saanut tätä kirjaa itse luettua ikinä loppuun asti, koska loppua kohti se oli vain kokoajan puuduttavampaa. Minkälainen lopputulos tässä kirjassa oli? Olen kuullut että se ampui hieman yli.

    VastaaPoista
  7. Hauska lukea näitä kommentteja, koska Lumen taju on FB:n kirjahaasteen neljännen päivän kirja eli kirja joka teki minuun vaikutuksen. Luin sen joskus nuorena, mutta muistan tunnelman, en niinkään tarkasti mitä siinä tapahtui. Pitäisiköhän palata uudestaan.. Peter Høegin muu tuotanto ei ole ollut niin kiinnostava, tosin Rajatapaukset oli kyllä ihan vaikuttava kirja. Ihanaa että on kirjoja ja ihan kivaa, että niistä voi jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!