keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne (joulukalenterin 14. luukku)


Vaikka olenkin lukenut listalta jo lähes neljänneksen, on sillä silti yli 750 lukematonta teosta. Ei siis ole ihme, että minulla ei ole hirveän hyvää käsitystä listalta löytyvistä kirjoista ja aina välillä satun törmäämään täysiin yllätyksiin. Positiivisiin yllätyksiin lasken kaikki viihdyttävät, lyhyet ja suhteellisen helpot kirjat, sillä vaikeita paksukaisia (mutta useimmiten varsin palkitsevia ja hyviä, tahdon huomauttaa!) tiedän listalta löytyvän ihan tarpeeksi. Amélie Nothombin Nöyrin palvelijanne oli mahtava piristys vaikeiden kirjojen keskelle. Mainittakoon että yritän jälleen Sodan ja rauhan lukemista...

Kirjassa Amélie-niminen belgialainen nainen (en tiedä tarinan totuuspohjasta, mutta kuvittelisin että aika paljon tapahtumista oli totta) pääsee töihin japanilaiseen yritykseen ja on siitä onnellinen. Nopeasti hän kuitenkin ymmärtää, että työpaikka ei ole ihan tavallinen ja siellä selvitäkseen täytyy olla melkoisen kova. Yrityksessä johtaminen perustuu pitkälti pelkoon ja nöyryytykseen, arvoasteikko on nähtävissä kaikkialla. Kirjan alkuperäinen nimi "Stupeur et tremblements", englanniksi "Fear and trembling" tulee siitä, että Japanissa muinainen keisarillinen prtokolla määrää, että hallitsijaa on puhuteltava "kunnioittaen ja vapisten". Tämä asenne näkyy myös työelämässä.

Amélie ei onnistu tehtävissään numeroiden parissa ja nopeasti hän löytää itsensä pohjalta, vessojen siivojana. Japanissa kasvojen menettäminen on hirveintä, mitä voi tapahtua ja siksipä hän ei luovuta, ei lannistu, vaan taistelee läpi hirveyksien ja kamalan kohtelun. Kirja kertoo uskomattoman karua tarinaa Japanin työkulttuurista, miten työ on samaan aikaan kaikki kaikessa, mutta myös jatkuvasti nöyryyttävä kilpailu ja selvitymystaisto. Olin aika järkyttynyt, mutta Nothombin kirjoitustyyli on ironinen ja huvittava ja se teki sinänsä ahdistavasta tarinasta jopa viihteellisen.

"En minä ollut mikään poikkeus säännöstä: jokainen ulkomaalainen, joka haluaa tulla hyväksytyksi Japanissa, pitää kunnia-asianaan keisarikunnan tapojen noudattamista. Ja on huomattava, että toisin päin asia ei toimi: japanilaiset jotka loukkaantuvat siitä että muut rikkovat heidän tapamääräyksiään, eivät koskaan närkästy poiketessaan muiden maiden soveliaisuussäännöistä."

Kirja oli shokeeraava, mutta samaan aikaan huvittava ja se juuri teki lukukokemuksesta erikoisen ja ehkä jopa ikimuistoisen, se selviää myöhemmin. Kirja oli hyvin nopealukuinen, luin sen lähes kokonaan eilen, kun jonotin TYKSin labraan pitkän pitkässä jonossa. Tulipa taas mieleen ne ihmiset, jotka aina hämmästelevät, miten ehdin lukemaan niin paljon, kun ei heillä ole koskaan aikaa lukea. Jep, odotussali oli täynnä ihmisiä kännykät kädessä. Tosin eipä sekään mitään varmaa kerro, kun sain tämän kirjan luettua, jatkoin puhelimesta sitä Sotaa ja rauhaa.

Kurjen siivellä -haasteeseen olen aiemmin lukenut ihastuttavia japanilaisia tunnelmaromaaneja. Tämä oli totta vie jotakin ihan muuta.

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Nanna, Zephyr ja Ulla.

Kirjailija: Amélie Nothomb
Luettu kirja: Nöyrin palvelijanne (Otava 2001, suom. Annikki Suni)
Alkuperäinen kirja: Stupeur et tremblements (1999)
Kansi: Maija Vallinoja
Mistä hankittu: Kirjastosta
Sivumäärä: 127

2 kommenttia:

  1. Taas tuli yksi kirja lukulistalle, tämä vaikuttaa aika kiinnostavalta! Olen muuten yhtä mieltä tuosta, ihmiset ihmettelevät että miten sinulla on aikaa lukea - ja sitten kun tämä ihmettelijä joutuu odottamaan päivystyksessä pahimmillaan monta tuntia niin juuri niin kuin sanoit: räplää kännykkää. Minä varaan päivystykseen joutuessa kassillisen kirjoja mukaan :D

    VastaaPoista
  2. Nothomb on ihan mahtava. Yksi lemppareitani. Lainasin tämän just vähän aikaa sitten lukeakseni uudelleen, mutta ei ole vielä toteutunut. Viimeksi luin häneltä Pétronillen ja se oli se kuuluisa viimeinen niitti, että suorastaan rakastuin Nothombiin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!