Vaikka empaattisuusasteeni hipoo usein naurettavuuden rajoja,
ei eläytymiskykyni useinkaan ole yhtä voimakasta fiktion puolella. Itken
todella harvoin katsoessani elokuvia tai lukiessani kirjoja (Schindlerin listan
leffasovitus oli se säännön vahvistava poikkeus, voi sitä itkun määrää. Varsinkin lopussa. Voi itku! Kirjaa
en ole ehtinyt vielä lukemaan, joten en tiedä, onko sillä vastaava vaikutus).
Mieleeni ei ainakaan nyt tule yhtäkään kirjaa, joka olisi saanut minut
kunnolla itkemään, omituista. Surulliseksi tai surumieliseksi minut on saanut hyvin moni
kirja, mutta kunnon vollotuskohtausta ei ole saanut aikaan yksikään.
Kunnolla surulliseksi mieleni veti viimeksi David Nichollsin
One Day, jonka luin keväällä (taidettu suomentaa nimellä Sinä päivänä, itse
luin alkuperäisen version). One Day on kauttaaltaan surumielisyyttä, huonoja ajoituksia, vääriä hetkiä, vääriä ihmisiä ja onnettomia sattumia. Silti se oli kaunis, älykäs ja innostavakin. Pidin kirjasta, vaikka sen loppu olikin niin surullinen. Satuin epäonnekseni lukemaan jostakin, kun kirjan lukeminen oli vielä kesken, että Nicholls on ollut mukana kirjoittamassa Cold Feet -sarjaa (Rimakauhua ja rakkautta) ja siitä lähtien koin yhtäläisyydet vielä voimakkaammin. Cold Feetin loppuratkaisu "Rachel nooooooooooooouuuuuuuuu!!!!!" yllätti ja aiheutti itkukohtauksen, mutta One Dayn loppuratkaisu "Emma nooooooooooooouuuuuuuuu!!!!!" ei juurikaan yllättänyt, mutta toki oli hyvin surullinen. Joka tapauksessa One Day surumielisyys oli juuri sitä kaunista ja ajatuksia herättävää tasoa, joka on hienoille kirjoille ominaista.
No niin, teidän vuoronne, kaikki itkupillit. Paljasta, mikä kirja sai sinut vollottamaan! Ja uskallanko koskaan lukea Schindlerin listaa, ainakaan julkisilla paikoilla?
No niin, teidän vuoronne, kaikki itkupillit. Paljasta, mikä kirja sai sinut vollottamaan! Ja uskallanko koskaan lukea Schindlerin listaa, ainakaan julkisilla paikoilla?
Näin äkkiseltään tulee mieleen Harry Potter ja puoliverinen prinssi.
VastaaPoistaPotterit ovat kyllä tunteisiin vetoavia, taitavasti kirjoitettuja.
PoistaHmm, niitä on monia. Eniten olen varmaan itkenyt John Greenin Tähtiin kirjoitettua virhettä lukiessani. Myös L.M Montgomeryn Kotikunnaan Rilla on ihanan kirja surullisuudessan, kauneudessaan ja myös hauskuudessaan. Sitten on vielä Potterit... Nykyään minusta on tullut sekä leffoja katsoessa että kirjoja lukiessa paljon itkuherkempi ja liikutun kyyneliin yhä useammin. ;D
VastaaPoistaMoni sanoo samaa, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän itkettää, saa nähdä koska tämä iskee minuun. Oi Kotikunnaan Rilla on tosiaan liikuttava!
PoistaJuuri eilen itkin, kun luin loppuun Linda Olssonin koskettavan teoksen Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Itken todella harvoin lukiessani, mutta kyseinen teos sivalsi syvältä. Suosittelen lämmöllä, jos et ole lukenut :) Pitäisi kirjasta bloggailla lähipäivinä.
VastaaPoistaIhana kirjan nimi! Kuulostaa kiinnostavalta, odotan bloggaustasi.
PoistaMieleeni tulee tasan yksi kirja, joka avasi kyynelhanat kunnolla: Helen Walshin Once Upon a Time in England, joka on suomennettu spoilaavalla nimellä Englantilainen tragedia.
VastaaPoistaOne Day kosketti kyllä minuakin, eikä vähiten siksi, että serkkuni sattui kuolemaan tapaturmaisesti juuri viidestoista heinäkuuta (seitsemän vuotta sitten).
En ole tuosta kirjasta kuullutkaan, kuulostaa kiinnostavalta. Eräs läheiseni on kuollut tapaturmaisesti, jonka vuoksi One day kosketti minuakin erityisen paljon, Cold Feetistä puhumattakaan.
Poista