Joskus kirja voi olla lukijan mielestä huono esimerkiksi liian nuorena tapahtuvasta lukemisesta tai lukukokemuksen aikaisesta elämäntilanteesta johtuen. Jos olosuhteet eivät ole suotuisat voi hyväkin kirja olla lukijan mielestä huono.
Tämä teksti voikin olla virallinen anteeksipyyntö. Anteeksipyyntö John Steinbeckin Helmelle, jota olen vuosikausia vihannut ja haukkunut. Olen ollut aina se koululainen, joka ei ole koskaan valittanut kirjojen lukemisesta ja olen lukenut monesti useamman kirjan kuin mitä olisi pitänyt. Äidinkielenopettajan lellikki tässä hei. Yläasteella etenkin odotin niitä tehtäviä, joissa tuli lukea kirja. Ja lukion äidinkielenkurssien lukutehtävät, joissa sai valita luettavaksi kirjan pitkistä listoista, olivat erittäin mieluisia minulle. Kirjojen lukeminen käskystä ei siis ole ollut koskaan mikään ongelma ja monesti nuo kirjat ovat osoittautuneet varsin hyviksi tai mielenkiintoisesti.
Yläasteella, muistaakseni seitsemännellä ta kahdeksannella luokalla meidän kuitenkin tuli lukea Steinbeckin Helmi. Ja voi kuinka minä vihasinkaan tuota kirjaa. Se oli masentava, ahdistava ja ihan liikaa minun nuorelle ja herkälle sielulleni. En voinut käsittää, miksi meidät laitettiin lukemaan se, kun maailmassa olisi ollut valtava määrä paljon sopivampia kirjoja. Uskon edelleenkin, että Helmi ei innosta ketään yläasteikäistä lukuharrastukseen, sen (oikeasti!) hieno moraalinen pohdiskelu ja ihmisen raadollisen ahneuden kuvaus ei aiheuta keskimääräisessä teini-ikäisessä ansaitsemaansa ihailua. Pohdiskelevia esseitä voisi kirjoittaa joistakin paljon positiivisemmistakin kirjoista. Vai onko ongelma siinä, että tarpeeksi lyhyitä, pohdinnan mahdollistavia kirjoja on vaikea löytää?
Helmestä tuli vihaamani kirja olosuhteiden pakosta. Onneksi en antanut tämän vihan kuitenkaan laajentua koko Steinbeckin tuotantoon, vaikka teos olikin ensimmäinen häneltä lukemani kirja. Steinbeckistä on sittemmin tullut yksi lempikirjailijoitani. Hauskaa sinänsä, että äitini kertoo myös, että ei ole traumatisoitunut mistään muusta kirjasta yhtä pahasti kuin Steinbeckin Punaisesta ponista, mutta hänkin pitää kirjailijan muusta tuotannosta. Ehkä se onkin superlahjakkuuden merkki, että kykenee kirjoittamaan niin uskomattoman hienoa kuin uskomattoman karmaisevaakin proosaa.
Voi, että minä tykkäsin siitä Helmestä :)
VastaaPoistaKamala tämä haaste, kun miettii näitä kirjoja tulee halu lukea kaikki uudestaan. Uskon että kun lukisin tämän nyt uudelleen, pääsisin irti niistä negatiivisista muistoista.
PoistaHyvä avautuminen, minulla on Helmi lukematta kirjahyllyssä :)
VastaaPoistaHauska vastata kerrankin, että en suosittele ;)
PoistaMinä en pidä yhtään Anja Snellmanin romaanista Ivana B. Se on ilkeä kirja.
VastaaPoista