perjantai 8. marraskuuta 2013

Päivä 8: Yliarvostetuin kirja


Saatan olla aivan yksin tämän asian kanssa ja voi olla että tämän tekstin myötä leimaudun tyhmäksi. Mikä siis ei välttämättä ole lainkaan väärä johtopäätös. Olen melkein valmis tinkimään tästä asiasta nähtyäni kirjasta tehdyn elokuvan, mutta toisaalta, kirjasta tehty elokuva ei paranna itse kirjaa. Joten en tingi, vaan täräytän suoraan, että mielestäni yliarvostetuin kirja on F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu.

Ymmärrän kyllä, että Kultahattu (ei kai kirjojen nimiä enää suomenneta näin onnettoman ponnettomasti?) on Suurta Amerikkalaista Kirjallisuutta, kuvaus 1920-luvun jazz-sukupolven elämästä ja huikentelevaisuudesta. Kultahattu oli varmasti uraauurtava ja merkittävä ja sen juonellisetkaan ansiot eivät ole aivan mitättömät.

Minä en kuitenkaan pysty käsittämään, miksi niin monet mainitsevat Kultahatun lempikirjakseen. Juoni oli, myöntäkää pois, ennalta-arvattava eikä teos ollut mielestäni erityisen hyvin kirjoitettu. Eihän Kultahattu missään nimessä ole huono kirja, vain melkoisen  mitäänsanomaton ja moni on kertonut vähän samanlaisista teemoista paremmin. Mielestäni onkin outoa, että Kultahattu on niin arvostettu ja pidetty, yleisesti ottaen siis yliarvostettu. Hiljattain Kultahatusta tehty elokuva (The Great Gatsby, 2013, ohjannut Baz Luhrmann) oli hyvin miellyttävä kokemus ja sai kirjan latteuden heräämään henkiin ihailtavalla tavalla. Siksipä mielikuva Kultahatun lukukokemuksesta ei enää ole mielessäni yhtä harmaan lattea.

Nämä kirjojen yli- ja aliarvostamiset ovat mielestäni todella kiinnostavia teemoja. 1001 kirjaa -listan paras puoli onkin siinä, että saa pohtia, miksi kukin kirja on päätynyt listalle ja on siis, ainakin joissakin piireissä, arvostettu.

21 kommenttia:

  1. Itselleni tällainen kirja on ehdottomasti Salingerin Sieppari ruispellossa. Ihan ok, ehkä hyväkin, mutta en vain ymmärrä miksi sitä hehkutetaan niin armottomasti.

    Kai se on se reaktio, jonka lukijoissaan silloin aiheutti. Modernille lukijalle peruskauraa.

    Ei se toki estä sitä, ettenkö yrittäisi löytää teoksen hienoutta kolmannella vai neljännellä lukukerralla. Saa nähdä montako kertaa tulee kirja elämäni aikana luettua vain silkasta ärsyyntyneisyydestä, kun haluan nähdä mikä siinä nyt niin hienoa on nykypäivänkin lukijalle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Siepparin niin kauan sitten, että minulla ei ole siitä juuri muistikuvia enkä ole merkinnyt sitä edes listaan. En ole totta puhuakseni aivan varma, luinko sitä edes loppuun. Eli kovinkaan kummoinen lukukokemus ei ollut minullakaan, pitäisikin oikeastaan pian lukea se ja oikein ajatuksella, että mikä on homman nimi.

      Poista
  2. APUA!

    Heh, meinasin saada slaagin kun näin klikkasin postaukseesi ja herkullisen otsikon alla komeili Kultahatun kuva.

    Myönnän, että lukiessani Kulttahattua ensimmäistä kertaa, en pitänyt siitä ollenkaan. Sehän on jopa tylsä! Mutta sitten, kun aloimme lukiossa käsitellä sitä, teoksen hienous ikään kuin keriytyi auki. Fitzgeraldin romaani on yhtaikaisesti rakkaustarina, rappion kuvaus, kertomus amerikkalaisesta unelmasta ja kasvukertomus. Siinä yhdistyvät monet eri kehykset, ja hahmot jäävät lopulta avoimeksi.

    Mutta joo, jaksan aina hehkuttaa, että Kultahattu on hieno, mutta ihan totta, ei se minun suosikkikirjani ole. Ihailen Fitzgeraldia ja kertomus herättää minussa monia ajatuksia, mutta jos pitäisi ottaa muovikassillinen kirjoja mukaan autiolle saarelle, niin ei tämä kyllä siellä säkissä olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas paljon kirjoitusvirheitä. :O
      Kahvitärinän piikkiin. :D

      Poista
    2. Heh, aina yhtä mukavaa järkyttää kanssaihmisiä ;) En tahdo myöntää, mutta uskon itsekin, että tästä saisi valtavasti enemmän irti toisella, analyyttisemmällä lukukerralla. Ja hei, kahvitärinää ei kannata aliarvostaa, sen avulla kirjoitin gradunikin.

      Poista
    3. NIin ja voi vitsi, nyt mä rupesin miettimään, mitä kirjoja mun muovipussillisestani löytyisi ja onpa muuten vaikea kysymys!

      Poista
  3. Komppaan Nooraa, koska pidin Kultahattua tyhjänpäiväisenä ensimmäisen lukemisen perusteella. Olen lukenut sen nyt kolmesti ja teos paranee joka lukukerralla.
    Itsekin pidin Siepparia tyhjänpäiväisenä romaanina, ja se ei ole mikään yleinen kuvaus levottomista nuorista, vaan masennuksen kuvaus, ja kun luin kirjan toistamiseen, minusta kirja on maineensa veroinen (ainakin melkein :). Mutta ei siis mitenkään nuorisonkuvauksena vaan nuoren kuvauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, yleinen mielipide tuntuu olevan, että Kultahattu paranee, kun sitä lukee useamman kerran. Oma ajattelumaailmani on jotenkin sellainen, että kerrasta iskee tai sitten ei iske ollenkaan. Valitettavasti luin Kultahatun kuitenkin sellaisessa aivot narikkaan -tilassa, että uskon tosiaan hieman järjellisemmän lukutavan tuovan esiin aivan uusia puolia. Ehkä pitää antaa sille uusi mahdollisuus vielä joskus.

      Poista
    2. Voi olla, ettei myöhemminkään kolahda, eikä tarvitsekaan en itse pidä joistain kirjoista, mistä muut pitävät, vaikka kuinka monta kertaa lukisi :)
      En pitänyt esim. Veljeni Leijonamielestä, vaikka se on monen pitämä ja ylistämä teos, ja Lindgrenistä muuten pidän.

      Poista
  4. Olen nähnyt vain elokuvan, joskus aion kyllä lukea kirjan. Elokuvasta tykkäsin, mutta ehkä enemmän Luhrmanin yliampuvan pröystäilevän tyylin takia kuin itse juonen takia. Jostain olen lukenut, että Kultahattua luetaan niin paljon, että sen kirjallisuusanalyysit ovat pakosta pelkkää toistoa, kirjasta on kuulemma revitty irti kaikki mahdollinen mitä siitä on mahdollista tulkita.

    Monet todella arvostetut kirjat osoittautuvat yleensä pettymykseksi, varsinkin kun ne saattavat olla oman tyylinsä ensimmäisiä edustajia, joten jos on lukenut samantyylisiä uudempia kirjoja aiemmin, saattaa tuntua, että klassikko on vain yksi suuri klisemöykky.

    Minulle yksi yliarvostetuista kirjoista on Häräntappoase. Kauhean epämiellyttävä lukukokemus, mutta piti lukea loppuun kun oli koulua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätäkin olen miettinyt, että onko Fitzgerald oikeasti edes itse ajatellut teostaan niin syvällisesti kuin mihin kaikki analyysit päätyvät. Tuntuu välillä että analyysit alkavat elää ihan omaa elämäänsä ja itse kirja jää niiden varjoon.

      Joo hei Häräntappoase, hyi olkoon! Koulua varten jouduin minäkin lukemaan sen yläasteella. Ja muistan koko ajan miettineeni, että miksi ihmeessä tällaista laitetaan lukemaan.

      Poista
  5. Minä pidin tästä kirjasta paljon, mutta ei se lempikirjani ole. Kirjan alku on vähän tylsä, mutta minusta kirja paranee loppua kohden. Kirjasta on kyllä tehty todella mielenkiintoisia tulkintoja, että kun niitä lukee, niin kirja tuntuu heräävän aivan uudella tavalla henkiin. Kirja on ehkä pintapuolisesti vähän tylsä, mutta rivien välissä on paljon ;) MUTTA ymmärrän, ettei tästä kaikki voi pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin tätä, kaikki se tulkinta ja analyysi on tuonut kirjaan paljon uutta, mutta onko se kaikki oikeasti alunperin kirjassa? Olen ehkä liian yksinkertainen tällaisen rivien välissä -kirjallisuuteen :D

      Poista
    2. Mitä olen vähän kirjallisuutta sivuaineena opiskellut, niin sen olen oppinut, että nykyään ajatellaan, että se mitä kirjailija on omalla tekstillään ajatellut sanoa on vain yksi tulkina monien joukossa.

      Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, minullekin tulee välillä sellainen olo että tuskin kirjailija on tarkoittanut jotain asiaa tulkittavaksi tavalla jolla joku on sen tulkinnut, ja minä kun pidän kirjailijaa yleensä tekstin ylimpänä auktoriteettina. Samaan aikaan on kuitenkin hienoa, että yksi teksti voi antaa niin paljon erilaisia ajatuksia lukijoille, eikö vain?

      Poista
    3. Kyllä tosiaan, se että kirjaa voidaan tulkita niin rikkaasti ja monesta eri näkökulmasta tuo kyllä kirjalle lisäarvoa. Kukaan ihan keskivertokirjailija ei pystyisi kirjoittamaan näin moniselitteistä kirjaa, se on ihan varmaa.

      Poista
  6. Voi ihanuutta, Kultahattu on klassikko ja tarina on ihana. Mikään rikkaus ei korvaa rakkautta, eikä tuo onnea. Olen katsonut pari eri elokuvaversiota, ja elokuvissa tulee se rakkauspuoli enemmän esille.
    Myös Häräntappoase on aina ollut lempparikirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tarinan lähtökohta on kyllä kieltämättä ihan hieno. Tässä keskustelussa taas nähdään, miten hienoa on ja oikeastaan rikkautta, miten meitä lukijoita on niin moneen lähtöön:)

      Poista
  7. Ounou! The Great Gatsby on mieletön teos! Henkilöhahmojen väliset suhteet ja tunteet jäävät juuri sopivan kutkuttavasti rivien väliin. Jännite on rakennettu käsittämättömän hienovaraisesti ja tietenkin Nickin tapa kertoa ja jättää samalla kertomatta on ihastuttavan raastavaa.

    Mutta ymmärrän toki, että aina vaan ei nappaa. Jos kuitenkin joskus vielä annat kirjalle uuden tilaisuuden, suosittelen tarttumaan alkuperäisteokseen. Kirjallisuuden opinnoissa meitä kehoitettiin välttämään suomennosta kuin ruttoa. Se on kuulemma häpeällisen kehno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei erittäin hyvä vinkki, pitääkin lukea tämä englanniksi! Minulta taisi jäädä juuri tuo jännite huomaamatta ja en takia en oikein ymmrrä Kultahatun arvostusta.

      Poista
  8. Minäkin hieman ähkäisin hämmästyksestä kun näin minkä kirjan olit valinnut, vaikka onkin myönnettävä, että kun luin Kultahatun ensimmäistä kertaa, petyin. :) Olin kai odottanut jotain paljon enemmän, ja lukukokemus tuntui aluksi ihmeen vaisulta. Kuitenkin kun kirjan lukemisesta kului aikaa, tarina ja ylipäänsä kirjan merkitys alkoi kasvaa mielessäni, ja nykyisin en ollenkaan ihmettele Kultahatun klassikkoasemaa. Mutta ei tämä minunkaan lempikirjani ole. Pidän siitä, nykyisin voin jopa sanoa että paljon, mutta kun lempikirjoja aletaan listaamaan, ei minun(kaan) listaltani Kultahattua löydy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, niin moni on oppinut pitämään tästä vasta toisella tai useammalla lukukeralla, että kyllä minunkin on annettava Kultahatulle uusi mahdollisuus. Minulla käy todella usein noin, että kirjan merkitys kasvaa pitkänkin ajan kuluttua lukemisesta, mutta Kultahatun kohdalla mielikuva lukukokemuksesta on vain lässähtänyt entisestään. Mutta tosiaan, näiden puheiden myötä lupaan lukea Kultahatun uudestaan, englanniksi, ja tulla sitten kertomaan päivitetyn mielipiteeni :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!