272. The Color Purple – Alice Walker

Luonto on kukkeimmillaan, lämpöä riittää ja jopa tuulisessa Vaasassa tarkenee istua pitkään puistossa meren ääressä. Tänään puistoseuranani oli Alice Walkerin Häivähdys purppuraa ja puiston kukkaistutuksissa oli nähtävissä enemmänkin kuin vain häivähdys kyseistä väriä. Jäin muuten pohtimaan kirjan suomennosta. Alkuperäinen nimihän tarkoittaa ihan vain violettia (purppuraa, liilaa, sinipunaista, mikä se nyt oikeastaan virallisesti on) väriä, mutta suomennoksessa puhutaan runollisemmin häivähdyksestä. Kirjan nimenä tuo Häivähdys purppuraa on iskevä, mutta se antaa ehkä hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä nimi tulee suoraan eräästä repliikistä, jonka lausuja ei tosiaan käyttäisi sellaisia sanoja kuin häivähdys. Sivuseikkoja, mutta jälleen kerran tuli törmättyä tähän kielten erilaiseen toimivuuteen. Yleisesti ottaen romaanin kieli oli erittäin onnistunutta ja murre ei häirinnyt yhtään.

Häivähdys purppuraa on monille tuttu elokuvana (joka muuten sekin on 1001 elokuvaa -listalla). Luulin pitkään nähneeni sen, mutta kun talvella katsoin elokuvan, totesin, että enpäs sitten ollutkaan. Olin sitten sekoittanut keskenään Häivähdys purppuraa- ja Nunnia ja konnia-elokuvat. Melkein sama asia... Googlailu kertoi, että syyllinen tähän on Whoopi Goldberg, joka esiintyy kummassakin elokuvassa. No, kerrankos sitä erehtyy...

Kirja eteni hyvin samalla tavalla kuin elokuvakin, joten juoni ei tuonut minulle yllätyksiä. Yllättävää oli kuitenkin se, että kirja tuntui nopeatempoisemmalta kuin elokuva. Sen kieli oli hersyvää ja värikästä ja kirjeromaanin muoto sai lukijan samaistumaan henkilöihin ja heidän elämäänsä.

Häivähdys purppuraa käsittelee koskettavasti mustien naisten elämää ja asemaa yhteiskunnassa ja miesten kanssa. Se on toisinaan hyvin ahdistava, mutta lopulta aivan mahtavan feministinen ja riemukaskin. Luulen, että osasyyllinen siihen, että pidin kirjasta oli se, että olin nähnyt tuon elokuvan aiemmin. Se sai aikaan sen, että kirja vaikutti elävämmältä ja todentuntuisemmalta. Oikeastaan ihan sopivaa kesälukemista, suosittelen kaikille, jotka eivät ole vielä Walkeriin tutustuneet.


"Kuule nyt, Jumala rakastaa kaikkea mitä sinä rakastat - ja yhtä ja toista sellasta mitä et. Mutta kaikista eniten Jumala rakastaa ihailua.
   Mitä, väitäkkö että Jumala on turhamainen? minä kysyin.
En, se sano. Ei turhamainen, se vaan tahtoo olla jakamassa kaikkea hyvää. Minä luulen että Jumalaa ottaa päähän jos sinä kävelet violetin värin ohi pellolla ekkä huomaa." s. 249.

Kirjailija: Alice Walker
Luettu kirja: Häivähdys purppuraa (suom. Kersti Juva)
Alkuperäinen kirja: The Colour Purple
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1982
Sivuja: 360
Mistä hankin: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: 5.-6.6.2013 kotona ja puistossa
Arvostelu:  ★★★