Klassikkohaaste 3: Charlotte Brontë, Syrjästäkatsojan tarina

Kovasti alkuvuodesta vannoin kautta kiven ja kannon, että tähän klassikkohaasteen kolmanteen osaan taputtelen Sodan ja rauhan. Vaan enpä silloin puoli vuotta sitten arvannut, että elämä tulisi olemaan niin hektistä ja elämäntilanne sellainen, että lukemiseen keskittyminen on niin haastavaa. Sodan ja rauhan kanssa pääsin vähän yli 200 sivun paikkeille, kunnes tajusin, että jos tuntuu pakkopullalta, on parempi laittaa suunnitelmalle stoppi. Nyt aion lukea kirjaa pikku hiljaa eteen päin ja toivon, että tammikuussa haasteen nelososassa olen valmis siitä bloggaamaan. Siis toivon, en lupaa, vannomatta paras.

Sodasta ja rauhasta luovuttuani päätin vaihtaa johonkin helpompaan ja kirjaksi valikoitui Austenin Emma. No, tänään haastepäivänä klo 13 Emmaa on lukematta vielä melkein 200 sivua eli se siitä sitten. Ajattelin jo antaa koko haasteen olla, mutta sitten tajusin, että enhän ole vielä blogannut hiljattain lukemastani superklassikosta, Brontën Syrjästäkatsojan tarinasta! Eli tässä siis sitä ollaan.

Syrjästäkatsojan tarina kuuluu niihin kirjoihin, jotka tiedän lapsena lukeneeni, mutta en muista niistä mitään. Lainasinkin kirjan äitini kirjahyllystä, jossa se on ollut koko lapsuuteni ajan. Hetkittäin koin joitakin tuttuuden tunteita lukiessani, mutta juonesta ja henkiöistä en kyllä muistanut yhtään mitään. Synkeä tunnelma sen sijaan ei tullut yllätyksenä ja sekös minulle synkkyysfanille sopi loistavasti.

Lucy Snowe, opettajatar, saa paikan tyttökoulusta Villetten kaupungista. Lucy on luonteeltaan rauhallinen, ehdottoman järkevä ja itselleen tiukka, harras prostestantti. Tuo tiukkuus ja jatkuva kylmä analyyttisyys ja kaiken hauskan kieltäminen tuntui hieman turhauttavalta. Lucya teki mieli välillä ravistella ja huutaa, että nauti nyt vähän edes elämästä, tyttöhyvä. Ihminen voi ja saa kokea tunteita ilman, että niitä pitää aina itselleen perustella. Lucy on itselleen niin ankara luultavasti hänen jo nuorena kokemiensa traagisten tapahtumien vuoksi, joita ei sen tarkemmin teoksessa kuvata. Orpotyttö yrittää pärjätä kovassa maailmassa omillaan ja keinona on sielun kovettaminen.

Lucyn elämä ei  kuitenkaan ole pelkkää ankaruutta ja pariin otteeseen hän muodostaa romanttisiakin tunteita miestä kohtaan, toki hyvin perusteltuja. Ihastuttavaa kirjassa oli se, että rakkaustarina ei ollut siirappinen vaan hyvin kaukana siitä. Ihanan ja viisaan psykologinen ja jopa feministinen tutkielma rakkaudesta. Jopa loppuratkaisu oli jätetty avoimeksi siihen tapaan, että rakkauden pilvipuutarhat ja ällöromanttisuus jäivät hyvin kauas.

Syrjästäkatsojan tarina olikin jollakin tapaa hyvin moderni, älykäs ja monitasoinen teos. Todellinen klassikko, jonka lukeminen oli ehdottoman palkitsevaa. Kirja on kerronnaltaan ja tunnelmaltaan viipyilevä ja kuten Anna niin osuvasti kirjoittaa, siinä on "menneen maailman hitauden lumoa". Jälleen kerran tuli todettua, että klassikoiden lukeminen todellakin kannattaa!

Kirjailija: Charlotte Brontë
Luettu kirja: Syjrästäkatsojan tarina (suom. Tyyni Haapanen-Tallgren)
Alkuperäinen kirja: Villette (1853)
Sivumäärä: 496
Mistä hankittu: Äidin kirjahyllystä
Arvostelu: ★★★★

Kirjahyllyn aarteet, osa 2: Austenit ja Brontët

Kirjahyllyn aarteet -juttusarjani otettiin hyvin vastaan, kivaa ja kiitos siitä! Ensimmäisessä osassa esittelin hyllyni vanhat tyttökirjat ja toisessa osassa jatketaan ehkä hiukan samankaltaisella linjalla. Luvassa on neljän englantilaisen 1800-luvun kirjailijattaren klassikkoteokset, jotka ovat hyllyni suurimpia aarteita ja kovasti mieleeni. Kyseessä ovat tietenkin Jane Austen sekä Anne, Charlotte ja Emily Brontë.

Jane Austenia on hyllyssäni heikonlaisesti, vain Neito vanhassa linnassa, Emma sekä Viisasteleva sydän pokkarina.

Emman ostin ennen joulua Turun kirjastoautojen tallin poistomyynnistä eurolla ja se oli oikea löytö, niin kaunis ja hyväkuntoinenkin. En ole Emmaa vielä lukenutkaan, mikä tuntuu vähän hassulta! Emmaan yhdistyy muisto lapsuudestani. Joku sisaruksistani (en tiedä, vaikka se olisin ollut minä...) luki kirjasta ennen nukahtamista ääneen pitkiä, monta sivua kestäviä tylsiä monologeja ja meillä oli valtavan hauskaa. Ehkäpä tuo muisto on vaikuttanut siihen, etten ole vieläkään lukenut kirjaa.

Neito vanhassa linnassa (kirjamessulöytö muutaman vuoden takaa) sekä Viisasteleva sydän sen sijaan on luettu ja hyväksi todettu. Kokoelmiini haluaisin ehdottomasti ainakin yhden lempikirjoistani, Ylpeyden ja ennakkoluulon, mieluiten jonakin vanhana kauniina painoksena. Myös Kasvattitytön tarina olisi tervetullut, sitä en ole myöskään lukenut tai jos olenkin, en muista siitä mitään.

Anne Brontën Agnes kotiopettajattaren olen ostanut käytettynä tuona kauniina painoksena Turun kirjamessuilta. Bloggaus kirjasta löytyy täältä. Annen toisenkin kirjan, Wildfell Hallin asukkaan olen lukenut.

Charlotte Brontën Shirley on samaa sarjaa Agneksen kanssa, Turun kirjamessuilta ostettu. Aion lukea sen Charlotte Brontë -haasteeseen. Syrjästäkatsojan tarina ei ole omani, vaan lainassa äitini hyllystä, josta sen olen lapsuudessani lukenut ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti, mutta muistikuvia siitä ei ole lainkaan, senkin aion lukea mahdollisimman pian. Jane Eyre englanniksi on vanhimpia kirjojani, mutta en ole tuota versiota lukenut kertaakaan, vaan pari vuotta sitten Suomeksi.

Emily Brontën Humiseva harju on rakkaimpia kirjojani. Ostin sen muistaakseni ensimmäisenä opiskeluvuotenani, tuohon aikaan minulla oli vain muutamia romaaneja enkä paljon ehtinyt lukemaankaan. Kirja reissasi lopulta mukanani muun muassa Utsjoen kenttäkurssille ja sen tunnelma piti vallassaan koko ajan.

Mitä tunteita Austen ja Brontën sisarukset herättävät? Oletko lukenut nämä hyllyssäni olevat kirjat, mikä niistä on suosikkisi?

Aiemmat kirjahyllyn aarteet:
Osa 1. Vanhat tyttökirjat

Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani & Jean Rhys - Siintää Saragassomeri

Mikäli et ole lukenut Bronten Kotiopettajattaren romaania, en suosittele  lukemaan tätä tekstiä. En ollut ihan varma, olinko lukenut Kotiopettajattaren romaania joskus nuorempana, mutta kirjan luettuani päättelin, että jos olisin, olisin varmasti muistanut juonesta edes jotakin etukäteen. Oli mukavaa lukea kirja tietämättä juonta etukäteen, jolloin sain yllättyä kunnolla ja sen vuoksi en haluakaan pilata yllätyksellisyyttä keneltäkään.

Kotiopettajattaren romaani on täydellisesti klassikkoasemansa ansainnut teos, jossa on kaikkea sitä, mitä hyvässä kirjassa pitääkin olla: yllätyksellisyyttä, jännitystä, romantiikkaa, mystiikkaa ja upeasti kehitelty juoni. Odotukseni olivat erittäin korkealla, sillä olen lukenut Humisevan harjun, jonka synkeää goottitunnelmaa ja pahaenteisyyttä rakastin (ja mielessäni niputan kaikki Brontën sisarukset samaan tunnelmaan ja genreen). Kirjaa lukiessani mietin välillä, että taisin sittenkin joutua vähän pettymään, sillä Kotiopettajattaren romaani ei ollutkaan tunnelmaltaan aivan yhtä voimakas kuin Humiseva harju. Kunnes sitten yllätyin kunnolla. Tämä yllätyksellisyys liittyi tietenkin siihen hetkeen, kun paljastui, että Sir Rochesterin talon ullakolla liikkuva kummallinen, kummitusmainen ja pelottava hahmo olikin hänen mielisairas vaimonsa, joka siis estää Jane Eyren ja Rochesterin naima-aikeet.

Kotiopettajattaren romaanin juonikehittely oli siis todellakin huikea ja kaikessa dramaattisuudessa kuitenkin uskottava. Erityisen ihastuttavan kirjasta tekee sen naseva feminismi ja ajalleen epätyypillinen rohkeus, joka ilmenee esimerkiksi seuraavassa lainauksessa:

"Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä käsivät ja etuoikeutetummassa asemassa olevat ovat ahdasmielisiä sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi." s. 133

Suosittelenkin Kotiopettajatten romaania ihan jokaiselle. Se on juuri sellainen kirja, joka vanhasta iästään huolimatta koskettaa aina uusia sukupolvia ja sen toisinaan huvittavasta sisällöstä huolimatta tekee vaikutuksen lukijaansa. Syvän vaikutuksen teos on tehnyt myös brittiläis-dominicalaiseen kirjalijaan Jean Rhysiin, jonka teos Siintää Sargassomeri on myös 1001-listalla. Teos on hyvin erikoinen, enkä oikein tiedä, miten koko juttuun pitäisi suhtautua. Siintää Sargassomeri nimittäin kertoo Rochestersin mielipuolen vaimon tarinan ja keskittyy aikaan ennen Kotiopettajattaren romaania.

Minä olin (tietenkin!) Kotiopettajattaren romaania lukiessani koko ajan Rochesterin ja Janen puolella, hullu vaimo oli yksiselitteisesti onnen esteenä oleva mielipuoli, johon Rochester oli tullut olosuhteiden pakosta, vähän jopa huijattuna, sotketuksi ja sidotuksi. Siksipä en oikein Rhysin asetelmasta, siis siitä, mikä hulluuteen johti, ja kuka loppujen lopuksi olikaan oikeassa, välittänytkään. Eli toisin sanoen suhtautumiseni Siintää Sargassomereen oli sangen lapsellinen, sillä en millään halunnut ryhtyä analysoimaan teosta vaan pyrin lukemaan sen edelleen puolueellisesti. Ehkäpä ei ollut hyvä ratkaisu lukea näitä kahta peräkkäin juuri tämän vuoksi.

Antoinette Costway on valkoinen, Jamaikalla syntynyt nainen, jonka kehitys ja kasvu on tapahtunut konfliktien runtelemassa maaperässä. Orjuuden poistuminen, rasismi ja muut poliittiset kriisit heikentävät Antoinetten lähtökohtia ja epäonnekseen hänet järjestetään naimisiin rahaa tarvitsevan sir Rochesterin kanssa. Kulttuurien yhteentörmäyksen ja identiteettikriisin siemenet on kylvetty ja lopputuloksena on täydellinen katastrofi, joka pääsee kasvamaan huippuunsa Rochesterin talon ullakolla. Antoinette Costway onkin Bertha Mason, mielipuoli ja vaarallinen ullakon nainen.

Olen toki tietoinen siitä, miten kirjallisuuden tutkijat ovat todenneet ullakon hullun edustaneen Jane Eyren pimeää puolta ja tässä valossa Rhysin romaani voitaisiin jälleen tulkita uudessa valossa. Muutenkin kumpikin teos yhdessä ja erikseen kirvoittaisi varmasti uskomattoman määrän erilaisia hienoja analyysejä ja tulkintoja. Minä kuitenkin nautin Kotiopettajattaren romaanin lukemisesta ilman tulkintaa, ihan niinkuin olisin lukenut sen varhaisteinin silmin ja sydämin. Uskonkin että Siintää Sargassomeri on myös ansainnut paikkansa listalla, minä vain en ollut kaikista kiitollisin lukija. Yleisesti ottaen minusta on myös hieman arveluttavaa toisen kirjailijan hahmojen käyttö oman mielikuvituksen tuotteisiin. Tämähän oli tavallaan fan fictionia, voiko sellainen olla kovinkaan arvostettavaa? Seuraavaksi joku voisi kirjoittaa vaihtoehtoisen tarinan Kotiopettajattaren romaanista siltä näkökannalta, mitä nykyajan lääketiede ja jokunen tarkkaan harkittu psyykelääke saisivatkaan aikaan!


Kirjailija: Charlotte Brontë
Kirja: Kotiopettajattaren romaani
Alkuperäinen kirja: Jane Eyre
Julkaisuvuosi: 1847
Sivuja: 541
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa syyskuussa
Arvostelu: ★★★★


Kirjailija: Jean Rhys
Kirja: Siintää Sargassomeri
Alkuperäinen kirja: Wide Sargasso Sea
Julkaisuvuosi: 1966
Sivuja: 192
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa 20. - 21. syyskuuta
Arvostelu: ★★