Aivoni huusivat jo maaliskuun lopussa hömppää ja kirjakaupassa itselleni synttärilahjaa valitessani tuli mieleeni Vaimotesti (The Rosie Project), josta olin kuullut paljon hyvää. Graeme Simsionin (voi hyvää päivää, miten vaikea nimi) kirja löytyi hyllystä itselleni hyvin mieluisassa Miki-formaatissa ja ostopäätös oli sitä myöten tehty. Pääsiäisen lötköisään löhöilyfiilikseen hömppä sopi mainiosti ja kirja tuli lukaistua nopeaan tahtiin.
Vaimotesti oli yllättävän ihana, sympaattinen ja fiksu. Sen päähenkilö on nörttimäisen ihastuttava ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut genetiikan apulaisproffa Don Tillman. Don tietää, että keskimäärin aviossa elävät miehet ovat yksinäisiä miehiä onnellisempia ja muutenkin ajatus vaimosta miellyttää häntä. Sopivia ehdokkaita ei ole vielä löytänyt ja treffailut ovat olleet melkoista ajanhukkaa. Eräskin nainen suostui syömään vain tiettyä jäätelöä, vaikka makusilmut tietenkin menevät kylmää syödessä niin suppuun, että eihän ihminen kykene maistamaan, onko jäätelö mangoa vai melonia. Don keksii lähestyä ongelmaa tieteellisesti ja luo kysymyslomakkeen, projekti Vaimotestin, jossa naiset ensin vastaavat kattavaan kysymyssettiin, jolla saadaan rajattua pois täysin sopimattomat vaimoehdokkaat.
Ei tarvitse olla romanttisten komedioiden asiantuntija arvatakseen, että sopiva vaimoehdokas Donille lopulta löytyykin. Ehdokas ei - eipä sekään kovin yllättävää - ei löydy testin avulla vaan vähän kuin vahingossa, niin kuin parhaat asiat elämässä yleensä tapahtuvatkin. Kirja oli aika ihana ja, mikä parasta, loistavaa viihdettä. Donista tuli mieleen jotenkin sosiaalisempi ja vilkkaampi Adrian Monk ja se oli vain positiivinen mielleyhtymä. Kirjaa suositellaan nautittavaksi akuuttiin viihdenälkään ahmien ja suurina annoksina.
Kevyen kaipaukseen nappasin kirjastosta mukaani Siina Tiuraniemen Kukkia Birgitalle, josta olin lukenut innostuneita arvioita. Kirjailijattaren blogi on jo itessään mainiota luettavaa ja uskoinkin pitäväni kirjasta. Tiuraniemen tapa kirjoittaa on pirskahtelevaa ja huumori osuu minua hyvin lähelle.
Kukkia Birgitalle oli mainio kertomus sukupolvien välisestä kuilusta, Miska on varsin flegmaattinen nuorimies, joka eräänä päivänä saa puhelun Torremolinoksessa lomailevalta äidiltään. Hoitokodissa olevaa Birgitta-serkkua pitäisi mennä tapaamaan. Miskaa ei tietty vois vähempää kiinnostaa, mutta uhkailu ja lahjominen toimii. Birgitta on jalkansa menettänyt katkeroitunut alkoholisti, joka on pahansisuinen ja töykeä. Miska hoitaa tervehdyskeikan, mutta jotenkin tulee kuitenkin imautuneeksi hoitokodin elämään. Tarina on täynnä karikatyyrisiä värikkäitä tyyppejä, huumoria ja keveyttä mutta myös synkkyyttä, elämän nurjia puolia ja paljon asiaa. Ihmisten yksinäisyys, niin nuorten kuin vanhojenkin, on todellinen ongelma yhteiskunnassamme ja Tiuraniemi kirjoittaa siitä koskettavasti. Tällaista kirjallisuutta kaipaisin lisääkin, helppoa ja kevyttä mutta kuitenkin syvällistä ja ajankohtaista. Kevyt ja viihdyttäväkin voi olla fiksua. Suosittelen!
