Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jarkko Vehniäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jarkko Vehniäinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2015

Turun kirjamessut - perjantai 2.10.


Olipa aloitus messuille! Perjantai oli kummallisten sattumusten päivä. Vai mitäpä sanotte vaikkapa siitä, että koitin kovasti keskittyä tärkeään työhaastattelua koskevaan puheluun, kun huomasin Antti Holman palloilevan vieressäni noin kahden metrin päässä, siis siellä hallin ainoassa kolkassa jossa oli edes hiukan hiljaisuutta. Erikoisia kohtaamisia riitti pitkin päivää muitakin. Messuvierailla tuntui olevan tunnelma katossa, sillä turkulaisista ei normaalisti irtoa vastaavaa sosiaalisuutta.
 

Messut olivat jälleen kerran niin runsaat, että onneksi on vielä kaksi päivää jäljellä, ei tarvinnutkaan yrittää kiertää kaikkea kerralla. Noin neljässä tunnissakin toki ehti nähdä valtavasti kaikkea. Ruokamessuilla kuulin ohikulkevan herrasmiehen toteavan, että "nyt ei tarvitse enää koko loppuvuonna syödä juustoa" eli maistiaisia oli tarjolla ilmeisen runsaasti. Itse keskityin lähinnä antikvariaattihallin aarteisiin ja teinkin hienoja löytöjä. Varsinaisista ohjelmanumeroista kuuntelin Sofi Oksasen sekä Ilkka Heilän ja Jarkko Vehniäisen haastettelut.


Sofi Oksanen kertoi Norma-kirjastaan. En ole lukenut teoksesta yhtään juttua tai arvostelua, joten minulla ei ollut mitään ennakkotietoja siitä. Oksanen avasi kirjan hius- ja kohdunvuokrausteemoja ja minäpä menin ja kiinnostuin kirjasta paljon. Agricola-lavan edusta oli pullollaan messuvieraita, Oksanen oli ilmeisen kiinnostava esiintyjä.


Heti Oksasen jälkeen Agricola-lavalla jatkoi kaksi idoliani, sarjakuvapiirtäjät Ilkka Heilä (B. Virtanen) ja Jarkko Vehniäinen (Kamala luonto). Heti haastattelun jälkeen pääsin vapauttamaan sisäisen fanityttöni (mikä siinä onkin, ettei osaa olla coolisti?) ja hain nimmarin Vehniäiseltä ostamaani kirjaan. Totta kai minun piti heti kertoa, että hänen mäyräkoira-strippinsä on suuri suosikkini. Vehniäinen totesi, että mäyräkoira tulee esiintymään hänen sarjakuvissaan tulevaisuudessakin ja sekös vasta onkin hyvä uutinen! Arvaatte varmaan myös, mitä eläintä toivoin, kun piirtäjä kysyi eläintoivetta signeeraukseen... Alla kuva tuosta kyseisestä mäyräkoirastripistä (kirjoitin Parasta elämässä -albumista täällä), Vehniäisestä piirtämässä ja lopputuloksesta Eskon kanssa ja ilman Eskoa!






Kamalan luonnon Vain eläimiä -albumin ja kalenterin lisäksi shoppailin neljä kirjaa divariosastolta. Antikvariaatti Omituiset Opukset on ennenkin ollut mieleeni ja taas tein sieltä löytöjä. Irving-kokoelmastani on puuttunut oleellisena osana Kaikki isäni hotellit. Eipä puutu enää! Lisäksi parilla hassulla eurolla ostin uuden lempikirjailijani Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -pokkarin, jota en ole vielä lukenut.

Antikvariaatti Makedonian pöydästä löysin pari aarretta, jotka kuuluvat sarjaan lapsuuden suuret kirjasuosikit. Kirjahyllyssä olevat Lindgrenit saavat seuraa Marikki-kirjasta. Nuorten toivekirjaston kirjat ovat tuttuja lapsuudestani, sillä niitä "siniselkäisiä" tuli ahkerasti kannettua kotiin kirjastosta. Kerttu Juvan Kurki-vartio kunnostautuu oli muistaakseni hauska ja innosti moniin leikkeihin. Odotan innolla sen uusintalukemista!


Kun tänään tuli tyhjennettyä lompakko messuille, voisi seuraavina päivinä keskittyä ohjelmaan. Huomisaamu starttaa vauhdikkaasti kahden suosikkikirjailijani Reijo Mäen sekä Kari Hotakaisen haastatteluilla. Jee! On tämä vaan vuoden paras viikonloppu, yhtä kirjajuhlaa!


torstai 22. toukokuuta 2014

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto (parasta elämässä)


Torstai-iltaa! Otetaanpa eilinen komento facebook-kyselystä takaisin. Eipä ole näemmä tuo kyselynamiska ensimmäinen eikä viimeinen niistä bloggerin gadgeteista, jotka lakkaavat toimimasta hetken käytön jälkeen. Pyörittelen facebook-ajatusta ja informoin sitten, jos olen ryhtynyt tuumasta toimeen.

Kamala luonto on ihan uskomattoman ihana. Ja kamala. Sarjakuva on minulle tuttu entuudestaan Helsingin Sanomien sarjasivulta, mutta jotenkin en osannut ajatella että kyseessä on suomalainen sarjakuva, vaikka olisihan se pitänyt tajuta. Sarjakuvan takana on Jarkko Vehniäinen
joka on Kamalan luonnon lisäksi piirtänyt julkkissarjakuvia ja karikatyyrejä. Mies ei taida vielä oikein olla julkisuuden henkilö verrattuna vaikkapa Fingerporin piirtäjään Jarlaan, mutta kovasti toivoisin hänelle ja sarjakuvilleen suosiota, julkisuutta ja kovia myyntilukuja. Kamala luonto on nimittäin ihan mahtava! Seuraa muutama perustelu:

Kamalassa luonnossa huumori on kieroutunutta ja mustaa eli juuri sellaista, mistä minä tykkään. Parivaljakko Ilves ja Kärppä on sopivan pöhkö, ironinen, mutta kuitenkin söpö. Huumori on toisinaan verbaalista, toisinaan sit-com -tyyppistä ja kakkahuumoriltakaan ei vältytä. Metsän eläimet ovat yllättävän epäsovinnaisia ja mahtavan karmeita ja moraalisesti arveluttavia tyyppejä. Pupuille käy usein huonosti, mutta niin käy tarinan pääparillekin.

Hauskaa on myös se, että vaikka pupuille käy usein huonosti, käy niillekin joskus hyvin. Ihan niin kuin luonnossa oikeastikin. Mäyräkoiran omistajan mielestä kuitenkin täysin hulvatonta on se, kun metsään sattuu eksymään omituinen hirvitys:


Taidanpa jatkossakin siis keskittyä siihen, ettei Esko pääse yksinään metsään. Siellä ne kärpät ja ilvekset vaan naureskelisivat sille, niin parempi pysytellä ihan vaan ihmisten parissa. Pari tuntia ennen tuon ensimmäisen kuvan ottamista, Esko pyrki lähituttavuuteen pellolla olleiden kurkien kanssa. Mitäköhän ne olisivat pötköstä tuumineet, elleivät olisi päättäneet lähteä hurjan pedon tieltä pois...

Jos tykkäät söpöistä eläimistä ja mustasta huumorista, suosittelen oikein lämpimästi Kamala luonto -sarjakuvia!

Kirjailija: Jarkko Vehniäinen
Kirja: Kamala luonto
Julkaistu: 2013 (Arktinen banaani)
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★