Itsehän päätin vaatimattomasti lukea haastetta varten Tolstoin Sodan ja rauhan, aikaakin piti olla enemmän kuin tarpeeksi, koko alkuvuosi, mutta niin vain jäi tavoite saavuttamatta. Ennen kesälomaa ei ehtinyt ja kesälomaa ei tehnyt mieli käyttää niin kuivakkaan lukemiseen (jäin pahaan Potter-koukkuun), joten sain Sotaa ja rauhaa luettua vain jotakin sata sivua. Ihan kiinnostava teos kyllä on, ei siinä mitään. Jotenkin halusin kuitenkin osallistua haasteeseen (ajattelin että Potterit eivät ole tarpeeksi klassikoita...), jonka takia heinäkuun loppumetreillä nappasin hyllystä yhden suomalaisen kirjallisuuden lukemattoman klassikon, Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Sen kiskaisinkin 1,5 päivässä.
Mitä siis jäi tästä klassikosta käteen, kannattiko lukeminen? Kuten lähestulkoon aina klassikkokirjojen ollessa kysymyksessä, voin taas ilokseni todeta, että kyllä kannatti. Maa on syntinen laulu sijoittuu pieneen lappilaiseen kylään 1940-luvun loppuun. Vaarat ovat karuja, luonto ankara ja kylmä kesälläkin. Karua on myös ihmisten elämä. Väkivallan kautta saa moni surmansa, aviottomia lapsia syntyy maailmaan torpassa jos toisessakin ja hurmiolliseen uskonnollisuuteen ja saarnaamiseen liittyy seksuaalista hyväksikäyttöä. Sekä kuolema että elämä ja niihin liittyvät lieveilmiöt ovat yhtä normaaleja yhteisössä. Asiat otetaan sellaisena kuin ne tulevat ja ihmiset ovat vähän kuin eläimiä, yhtä luonnon kanssa. Yhteisö on myös kova tuomitsemaan muiden teot, mutta toisaalta monista asioista myös hiljetään yhteisesti.
Maa on syntinen laulu oli todella karu, ahdistava ja toisinaan epämiellyttäväkin luettava. Silti sen väkevyys, hurjana sykkivä eloisa kieli ja voimakkaana aistittava tunnelma saivat ihailemaan teosta. Mukka on ollut vain 19-vuotias kirjoittaessaan kirjan ja se on käsittämättöntä, niin kypsältä ja elämääkokeneelta kirja vaikuttaa. Täysin ymmärrettävää on myös se, miten kirja joissakin piireissä otettiin vastaan niin valtavalla järkytyksellä ja inholla. Kirja ei anna kovin kaunista kuvaa uskonnosta ja on helppo ymmärtää, miksi se on aiheuttanut närää. Mukka kuvaa kuitenkin uskonnollisen jyrkkyyden ja paatoksellisuuden verrattuna avoimen seksuaalisuuteen ja suorastaan eläimellisyyteen aivan poikkeuksellisesti. Villiä, pahaa ja synkkää kerrontaa katkaisevat toistuvasti balladimaiset rakkaudesta kertovat runonpätkät. Elämä on rumaa ja kaunista, raadollista ja onnellista.
Teos kenties hyötyi siitä, että luin sen niin nopeasti ja vieläpä kesälomalla, kun ei ollut kiire mihinkään. Toisissa olosunteissa olisin saattanut päätyä vihaamaan kirjaa, joten hyvä näin. Klassikkohaaste tulee saamaan jatkoa, joten ehkä seuraavaan etappiin mennessä saan sen Sodan ja rauhankin luettua. Joka tapauksessa klassikoiden lukeminen kannattaa aina ja aion jatkossakin pysyä tällä valitsemallani polulla, jossa lukemistani kirjoista varmaan 80 prosenttia on klassikoiksi laskettavia. Kunhan siis saan ne Potterit ensin luettua.
Maa on syntinen laulu sijoittu maaseudulle, joten kirjalla saan pisteen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen. Kirja on keskisuomalaisen listalla sijalla 94.
Kirjailija: Timo K. Mukka
Kirja: Maa on syntinen laulu (1964)
Sivumäärä: 229
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★
