 |
| Kuva: Yöpöydän kirjat |
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla --"
On päivän valoisin hetki, mutta silti vähän hämärää. Kuusen huumaava tuoksu leijuu ilmassa ja kynttilöiden valo heijastuu punaisista palloista ja hopeisista nauhoista. Tutut koristeet palauttavat mieleen muistoja lapsuuden joulujen onnesta ja jännityksestä. Riisipuuro on kypsynyt rauhassa ja se on täydellistä juuri puolen päivän aikaan. Aamupäivä on ollut vielä kiireinen, mutta nyt on aika rauhoittua. Kokoonnumme pöydän ääreen ja kauhomme pyhälautasillemme riisipuuroa ja sekametelisoppaa samalla, kun televisiossa Tuomikirkon kello lyö kaksitoista lyöntiä.
Minun jouluni alkaa siitä, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Olen ollut turkulainen kohta kymmenen vuotta, mutta en ole kertaakaan ollut katsomassa joulurauhan julistusta paikan päällä. Miksi olisinkaan, sillä osa tunnelmasta on katsoa sitä televisiosta joulupuuroa syödessä. Vanhalle Suurtorille on viime vuosina kerääntynyt joka jouluaatto yli 10 000 ihmistä ja television ääressä voi välttää myös ruuhkan ja tungoksen.
"Suomen Turku julistaa joulurauhan" on vuoden katsotuimpia televisio-ohjelmia ja lähetystä voi nykyisin seurata myös ulkomailla netin välityksellä. Joulurauhan kiehtovaa historiaa on avattu uudessa Joulurauha Suomen Turusta -tietokirjassa (Kunttu, Soikkanen ja Laaksonen. Otava 2015). Kirjassa lukija pääsee mm. Brinkkalan parvekkeelle kokemaan aavistuksen siitä, mitä joulurauhan julistajan päässä liikkuu juuri ennen h-hetkeä.
"-- ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee --"
Turkulaisen joulurauhan perinne on alkanut jo keskiajalla. Brinkkalan talon parvekkeelta julistus on suoritettu ensimmäisen kerran vuonna 1886. Julistus radioitiin ensimmäistä kertaa vuonna 1935 ja televisiointi aloitettiin 1980-luvulla. Joulurauhan julistajia on ollut lukematon määrä ja heistä viimeisimmät kansliapäällikkö Paavo Heinonen (1985-2002), kansliapäällikkö Jouko K. Lehmusto (2003-2012) ja protokollapäällikkö Mika Akkanen (2013-) ovat jääneet televisioinnin myötä pysyvästi ihmisten mieliin. Monille joku näistä julistajista on "se oikea" ja aina julistajan vaihtuessa taitaa julistajan lisäksi myös katsojia vähän jännittää, miten uusi julistaja selviää tehtävästään.
Julistus kestää vain hetkisen, mutta sen takana on valtavasti työtä. Teksti pitää hallita sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta julistuksessa ei saa olla ulkoaluvun tuntua. Kun Jumala ompi linnamme on päättynyt, Tuomiokirkon kello lyönyt 12 kertaa ja soittokunta soittanut Marskin hopeatorvet -fanfaarin, työntää kyykyssä tai polvillaan oleva avustaja parvekkeen ovet auki ja poistuu. Tämän jälkeen julistaja pääsee suorittamaan arvokkaan tehtävänsä.
On kauniin symbolista, että joulurauha julistetaan juuri Turun Vanhalta Suurtorilta Tuomiokirkon kupeesta. Alue on vanhinta Suomea, sieltä on peräisin maamme sivistys ja myös kristillisyys. Joulurauhan julistus on säilynyt samassa muodossa jo pitkään. Edes musiikkeja ei ole juuri muutettu, vaikka etenkin Porilaisten marssia, joka soitetaan tilaisuuden lopuksi, on kritisoitu paljonkin. Kaikki tämä muuttumattomuus, jatkuvuus, jokavuotinen väenpaljous Vanhalla Suurtorilla sekä samanaikaisesti miljoona televisioiden eteen kokoontuvaa suomalaista kertovat siitä, että modernissa ja hektisessäkin maailmassa loppujen lopuksi tärkeintä ovat perinteet ja vanhojen tapojen arvostus. Se on aika hieno ja lohduttavakin ajatus.
"-- Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa."
Samoin minä toivotan kaikille oikein ihanaa joulunaikaa! Millä tavalla joulurauhan julistus kuuluu sinun jouluusi?
Lähdeteos: Joulurauha Suomen Turusta. Kuninkaanrauhasta ekumeeniseen rauhanvetoomukseen.
Kirjailija: Tapani Kunttu, Timo Soikkanen ja Tarja Tuulikki Laaksonen.
Kustantaja: Otava 2015
Sivumäärä: 183
Mistä hankittu: Kirjastosta
Jutun kuvat olen ottanut Turussa marraskuun lopun ja joulukuun alun harvoina kauniina päivinä.
