Mikäli et ole lukenut Bronten Kotiopettajattaren romaania, en suosittele lukemaan tätä tekstiä. En ollut ihan varma, olinko lukenut Kotiopettajattaren romaania joskus nuorempana, mutta kirjan luettuani päättelin, että jos olisin, olisin varmasti muistanut juonesta edes jotakin etukäteen. Oli mukavaa lukea kirja tietämättä juonta etukäteen, jolloin sain yllättyä kunnolla ja sen vuoksi en haluakaan pilata yllätyksellisyyttä keneltäkään.
Kotiopettajattaren romaani on täydellisesti klassikkoasemansa ansainnut teos, jossa on kaikkea sitä, mitä hyvässä kirjassa pitääkin olla: yllätyksellisyyttä, jännitystä, romantiikkaa, mystiikkaa ja upeasti kehitelty juoni. Odotukseni olivat erittäin korkealla, sillä olen lukenut Humisevan harjun, jonka synkeää goottitunnelmaa ja pahaenteisyyttä rakastin (ja mielessäni niputan kaikki Brontën sisarukset samaan tunnelmaan ja genreen). Kirjaa lukiessani mietin välillä, että taisin sittenkin joutua vähän pettymään, sillä Kotiopettajattaren romaani ei ollutkaan tunnelmaltaan aivan yhtä voimakas kuin Humiseva harju. Kunnes sitten yllätyin kunnolla. Tämä yllätyksellisyys liittyi tietenkin siihen hetkeen, kun paljastui, että Sir Rochesterin talon ullakolla liikkuva kummallinen, kummitusmainen ja pelottava hahmo olikin hänen mielisairas vaimonsa, joka siis estää Jane Eyren ja Rochesterin naima-aikeet.
Kotiopettajattaren romaanin juonikehittely oli siis todellakin huikea ja kaikessa dramaattisuudessa kuitenkin uskottava. Erityisen ihastuttavan kirjasta tekee sen naseva feminismi ja ajalleen epätyypillinen rohkeus, joka ilmenee esimerkiksi seuraavassa lainauksessa:
"Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä käsivät ja etuoikeutetummassa asemassa olevat ovat ahdasmielisiä sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi." s. 133
Suosittelenkin Kotiopettajatten romaania ihan jokaiselle. Se on juuri sellainen kirja, joka vanhasta iästään huolimatta koskettaa aina uusia sukupolvia ja sen toisinaan huvittavasta sisällöstä huolimatta tekee vaikutuksen lukijaansa. Syvän vaikutuksen teos on tehnyt myös brittiläis-dominicalaiseen kirjalijaan Jean Rhysiin, jonka teos Siintää Sargassomeri on myös 1001-listalla. Teos on hyvin erikoinen, enkä oikein tiedä, miten koko juttuun pitäisi suhtautua. Siintää Sargassomeri nimittäin kertoo Rochestersin mielipuolen vaimon tarinan ja keskittyy aikaan ennen Kotiopettajattaren romaania.
Minä olin (tietenkin!) Kotiopettajattaren romaania lukiessani koko ajan Rochesterin ja Janen puolella, hullu vaimo oli yksiselitteisesti onnen esteenä oleva mielipuoli, johon Rochester oli tullut olosuhteiden pakosta, vähän jopa huijattuna, sotketuksi ja sidotuksi. Siksipä en oikein Rhysin asetelmasta, siis siitä, mikä hulluuteen johti, ja kuka loppujen lopuksi olikaan oikeassa, välittänytkään. Eli toisin sanoen suhtautumiseni Siintää Sargassomereen oli sangen lapsellinen, sillä en millään halunnut ryhtyä analysoimaan teosta vaan pyrin lukemaan sen edelleen puolueellisesti. Ehkäpä ei ollut hyvä ratkaisu lukea näitä kahta peräkkäin juuri tämän vuoksi.
Antoinette Costway on valkoinen, Jamaikalla syntynyt nainen, jonka kehitys ja kasvu on tapahtunut konfliktien runtelemassa maaperässä. Orjuuden poistuminen, rasismi ja muut poliittiset kriisit heikentävät Antoinetten lähtökohtia ja epäonnekseen hänet järjestetään naimisiin rahaa tarvitsevan sir Rochesterin kanssa. Kulttuurien yhteentörmäyksen ja identiteettikriisin siemenet on kylvetty ja lopputuloksena on täydellinen katastrofi, joka pääsee kasvamaan huippuunsa Rochesterin talon ullakolla. Antoinette Costway onkin Bertha Mason, mielipuoli ja vaarallinen ullakon nainen.
Olen toki tietoinen siitä, miten kirjallisuuden tutkijat ovat todenneet ullakon hullun edustaneen Jane Eyren pimeää puolta ja tässä valossa Rhysin romaani voitaisiin jälleen tulkita uudessa valossa. Muutenkin kumpikin teos yhdessä ja erikseen kirvoittaisi varmasti uskomattoman määrän erilaisia hienoja analyysejä ja tulkintoja. Minä kuitenkin nautin Kotiopettajattaren romaanin lukemisesta ilman tulkintaa, ihan niinkuin olisin lukenut sen varhaisteinin silmin ja sydämin. Uskonkin että Siintää Sargassomeri on myös ansainnut paikkansa listalla, minä vain en ollut kaikista kiitollisin lukija. Yleisesti ottaen minusta on myös hieman arveluttavaa toisen kirjailijan hahmojen käyttö oman mielikuvituksen tuotteisiin. Tämähän oli tavallaan fan fictionia, voiko sellainen olla kovinkaan arvostettavaa? Seuraavaksi joku voisi kirjoittaa vaihtoehtoisen tarinan Kotiopettajattaren romaanista siltä näkökannalta, mitä nykyajan lääketiede ja jokunen tarkkaan harkittu psyykelääke saisivatkaan aikaan!
Kirjailija: Charlotte Brontë
Kirja: Kotiopettajattaren romaani
Alkuperäinen kirja: Jane Eyre
Julkaisuvuosi: 1847
Sivuja: 541
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa syyskuussa
Arvostelu: ★★★★
Kirjailija: Jean Rhys
Kirja: Siintää Sargassomeri
Alkuperäinen kirja: Wide Sargasso Sea
Julkaisuvuosi: 1966
Sivuja: 192
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja junassa 20. - 21. syyskuuta
Arvostelu: ★★
