On aika ärsyttävää, kun toisinaan ei yhtään tajua, miten jotkut kirjoista ovat ansainneet paikan 1001-listalla. Olinko vain vähän tyhmä, kun en tajunnut arvostaa kirjaa? Jäikö minulta jotakin huomaamatta? Erica Jongin Lennä, uneksi (Fear of Flying) oli jäänyt mieleeni listalta kirjailijan erikoisen nimen vuoksi ja kun törmäsin siihen kirjastossa, nappasin sen mukaani sen enempiä miettimättä. Olisi ehkä kannattanut miettiä kahdesti ja etenkin harkita kirjan ottamista junaan matkalukemiseksi. Lennä, uneksi oli kirja, jossa oli ihan törkeesti seksiä ja rumia sanoja. Niin paljon, että en kehdannut lukea kirjaa täydessä junassa, kun en halunnut vieressä istuvan näkevän, että millaista kirjaa oikein luin. Kirjan päähenkilö on hiukan alle 30-vuotias nuori nainen. Kirjailija on itse sanonut (kertoi kirjan takakansi, jonka tajusin lukea vasta, kun olin lukenut kirjaa jo pitkälle) että halusi kirjoittaa kirjan naisesta, jolla on sekä aivot että seksuaalielämä.
En ole ihan varma noista aivoista. Tai olihan päähenkilö Isadora toki fiksu. Hän kirjoittaa runoja ja on lukenut suunnilleen kaikki maailman arvostetut romaanit, joihin hän myös viittaa jatkuvasti. Runsaat kirjalliset viittaukset olivatkin kirjan paras puoli ja ilahduin, kun niistä suurin osa oli minulle tuttuja ja osan olen jopa ehtinyt jo lukea. Isadora on matkalla Wieniin toisen aviomiehensä, ammatiltaan psykoanalyytikon, kanssa psykoanalyytikkojen konferenssiin. Lentokone ja myöhemmin koko konferenssi on täynnä analyysia, pohdintaa ja freudilaista tulkintaa. Isadora on kyllästynyt elämäänsä, mieheensä, itseensä, turhiin seksuaalisiin toiveisiinsa ja - ylläri! - lähtee konferenssissa toisen miehen matkaan.
Tuo matka ympäri Eurooppaa (jota kutsutaan jopa odysseiaksi) on aika inhottava, epämääräinen ja turha. Mies, jonka matkaan Isadora lähtee on epämiellyttävän ja aika ällöttävän oloinen. Isadora ei itsekään oikeastaan edes haluaisi lähteä miehensä luota, joka nyt kuitenkin loppujen lopuksi on ihan kunnon mies ja vielä rakastava sellainen, mutta jokin pakottaa hänet matkalleen, vapauteen. Eikä siitä matkasta loppujenlopuksi ole oikeastaan hyötyä ja iloa kenellekään. Epämääräistä säätämistä, paljon olutta, humalassa ajelua ja muuta vastuutonta ja moraalitonta. Sisäinen kukkahattutätini rypisteli otsaansa ja nyrpisteli nenäänsä. Yleisesti ottaen kirjaa vaivasi krooninen löysyys. Niin moraalinen, henkinen kuin fyysinenkin. Yök.
Kaipa tämä oli jokin feministinen manifesti? Suurta ja mullistavaa kirjallisuutta? Hurraa, nainen voi käyttäytyä näin ja se on ihan ok! Tämänkaltainen kirjallisuus on hyvin kaukana siitä, mitä minä pidän hienona ja merkittävänä kirjallisuutena. Jotenkin tämä muistutti huumehörhöseikkailuja. Sellaisia kirjoja, missä oikeastaan ei tapahdu mitään, kaikki on sekavaa, tyhmää ja melko idioottimaista. Ihmiset ovat öklöjä (kyllä, se on juuri oikea sana tähän tarkoitukseen) ja löyhämoraalisia itsekkäitä hedonisteja. Ei siis lainkaan minun teekuppini.
Kertokaahan tämän lukeneet, mitä minulta meni ohi? Oliko kirjan juju juuri tuo feminismi, naisellinen vapautuminen? Kirja on kirjoitettu 1970-luvun alussa, ehkäpä se olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Maailma muuttuu, Eskoseni jne. Olinko minä vain huumorintajuton tiukkapipo, jolta ei herunut ymmärrystä?
Kirjalija: Erica Jong
Luettu kirja: Lennä, uneksi
Alkuperäinen kirja: Fear of Flying
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1973
Sivumäärä: 319
Arvostelu: ★
