Kolme bloggaamatonta kirjaa

Hei ja terveisiä Siperiasta! No ei vaiskaan, ihan Vaasasta vaan, harvinaisen hyisestä tällä erää. Blogi on elänyt vähän hiljaiseloa ja bloggaamattomia  kirjoja uhkaa kertyä, joten puran nyt sumaa kolmella hyvin köykäisellä kirjajutulla torstai-illan kunniaksi. Huomenna on kuulkaas taas perjantai ja odotan junamatkaa innolla, aloittelin eilen vähän Tottaa (Riikka Pulkkinen) ja nyt haluaisin tietää, miten sen tarina etenee. Eiköhän se selviä ennen Turkua.

Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

Fanitan hämäläisiä, Hämettä ja Nopolan sisaruksia. Harmikseni tämä kirja ei jostakin syystä kuitenkaan ottanut oikein käynnistyäkseen, enkä kamalasti jaksanut innostua, naureskella tai edes hymähdellä. Aikaisemmat Eila ja Rampe-kirjat ovat ilahduttaneet minua paljon enemmän, mutta ei tämä toki mikään huono kirja ollut. Piristi viime perjantain junamatkaa (Sitä edellisen perjantain junamatkaa piristi toisen murrealueen edustaja ihan konkreettisesti, nimittäin Heli Laaksonen istui junassa takanani. Sain siis junamatkan kaupanpäällisiksi kielikylvyn takaisin kotimaisemiini).

Sivumäärä: 198
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta



Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Erityisherkkyys on vilahdellut viime aikoina mediassa ja hyvä niin. Tämä kirja olisi varmasti valtavan silmiäavaava kokemus monille, jotka eivät ole vielä tajunneet, että monet näennäisen irralliset piirteet loppujen lopuksi johtuvat kaikki erityisherkkyydestä, geneettisestä ihmisen ominaisuudesta, joka ei ole sairaus eikä vika. Minulle on valtavan tuttua voimakas asioiden kokeminen, ylivirittyneisyyden tila, se että minun on suorastaan pakko saada välillä olla yksin ja vaikkapa se, että on muutamia ääniä, jotka ovat minulle täysin sietämättömiä. Kirja oli kiinnostava ja antoi lisääkin tietoa erityisherkkyydestä. Olen taistellut herkkyyttäni vastaan, mutta viime aikoina olen tajunnut, että en oikeasti haluaisi mistään hinnasta luopua vaikkapa siitä, miten voimakkaasti voin kokea luonnon kauneuden tai miten mielettömät kylmät väreet saan mahtavasta musiikista tai hyvistä kirjoista. Puolensa ja puolensa. Suosittelen kirjaa kaikille, etenkin herkille, mutta myös niille, jotka eivät sitä ole.

Sivumäärä: 246
Mistä hankittu: Lainassa toiselta erityisherkältä


Philip Roth: Rinta

Hurraa? Kun minulta on kysytty, mikä on ollut oudoin, huonoin tai epämielyttävin lukukokemus tähän asti 1001-listalta, olen viitannut Palahniukin Tukehtumiseen tai Agejevin Kokaiiniromaaniin. Nyt taisin löytää uuden ehdokkaan. Rinta kertoo yksinkertaisesti siitä, miten keski-ikäinen kirjallisuuden professori muuttuu isoksi, ihmisenkokoiseksi naisen rinnaksi. Kyllä, just niin. Meni aika pitkälti ohi kirjan idea ja hienous. Viittaukset Gogolin Nenään ja Kafkan Muodonmuutokseen olivat ilmeiset, ensin mainitun olen lukenut ja pidin siitä paljon, toisin kuin tästä ällötyksestä. 1001-listalle oli tämäkin päässyt luultavasti Rothin muiden kirjojen vanavedessä.

Alkuperäinen kirja: The Breast (1972)
Suomentanut: Pentti Saarikoski
Sivumäärä: 98
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta

Kolme bloggaamatonta kirjaa

Kolme yötä jouluun on! Ja joulukiireet ovat saavuttanet minutkin, vaikka joulusta selviänkin melko vähäisin toimenpitein. Marraskuun ja joulukuun aikana olen lukenut paljon, mutta blogannut vähän. Tässäpä siis erittäin lyhyesti kolme 1001-listan kirjaa, joista en ole blogannut ja pidempiin pohdintoihin en taida enää pystyä. Nämä kaikki ovat sellaisia noin kolmen tähden kirjoja, hyviä, mutta eivät maailmoja mullistavia tai poikkeuksellisen ikimuistoisia.

Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan oli poliittinen, mutta siitä huolimatta yllättävän kiinnostava. Se oli pienen pojan (nimeltään Philip Roth) näkökulmasta kerrottu kuvaus yhdysvaltain juutalaisten asemasta toisen maailmansodan aikaan. Pelkäsin kuivakkaa tekstiä, mutta löysin sitä vain kohdista, jossa kuvailtiin pidempään historiallisia tapahtumia ja henkilöitä. Tämä olisi varmasti erittäin mieluisaa luettavaa minua poliittisesti valveutuneemmille henkilöille.

Crow Roadin käsikirjoitus oli ensimmäinen kirja Iain Banksilta, jonka olen lukenut. Skotlanti, viskiä, persoonallisia henkiöitä ja vähän kieroutunutta huumoria höystettynä synkkyydellä ja kuolemalla, tykkäsin!

Ellei (Carol Shields) on romaani romaania kirjoittavasta romaanikirjailijattaresta, jonka maailma on järkkynyt, kun hänen tyttärensä hylkäsi mukavan elämän ja päätyi kadulle kerjäläiseksi. Hetkittäin pidin romaanista paljonkin, toisinaan pidin sitä taas melko turhana. Tässäkin romaanissa on naisia, jotka kokoontuvat ravintolaan keskustemaan, joten melko pian lukemisen jälkeen aloin sekoittaa tämän sekä hiljattain Atwoodilta lukemani Ryövärimorsiamen. Ei ihme, sillä kyseessä on kaksi aika samantyylistä kirjailijaa. Loppujen lopuksi mukava lukukokemus tämäkin.

Kohta lähdemme joulukuusenhakureissuun, äsken kurkkasin ikkunasta ja näyttää siltä, että Turkukin on saanut valkean peitteen. Mikäli en palaa blogiini enää ennen joulua, toivottelen jo nyt teille kaikille oikein ihanaa, rentouttavaa ja tietenkin kirjaisaa joulua! <3