Kirjahyllyn aarteet, osa 2: Austenit ja Brontët

Kirjahyllyn aarteet -juttusarjani otettiin hyvin vastaan, kivaa ja kiitos siitä! Ensimmäisessä osassa esittelin hyllyni vanhat tyttökirjat ja toisessa osassa jatketaan ehkä hiukan samankaltaisella linjalla. Luvassa on neljän englantilaisen 1800-luvun kirjailijattaren klassikkoteokset, jotka ovat hyllyni suurimpia aarteita ja kovasti mieleeni. Kyseessä ovat tietenkin Jane Austen sekä Anne, Charlotte ja Emily Brontë.

Jane Austenia on hyllyssäni heikonlaisesti, vain Neito vanhassa linnassa, Emma sekä Viisasteleva sydän pokkarina.

Emman ostin ennen joulua Turun kirjastoautojen tallin poistomyynnistä eurolla ja se oli oikea löytö, niin kaunis ja hyväkuntoinenkin. En ole Emmaa vielä lukenutkaan, mikä tuntuu vähän hassulta! Emmaan yhdistyy muisto lapsuudestani. Joku sisaruksistani (en tiedä, vaikka se olisin ollut minä...) luki kirjasta ennen nukahtamista ääneen pitkiä, monta sivua kestäviä tylsiä monologeja ja meillä oli valtavan hauskaa. Ehkäpä tuo muisto on vaikuttanut siihen, etten ole vieläkään lukenut kirjaa.

Neito vanhassa linnassa (kirjamessulöytö muutaman vuoden takaa) sekä Viisasteleva sydän sen sijaan on luettu ja hyväksi todettu. Kokoelmiini haluaisin ehdottomasti ainakin yhden lempikirjoistani, Ylpeyden ja ennakkoluulon, mieluiten jonakin vanhana kauniina painoksena. Myös Kasvattitytön tarina olisi tervetullut, sitä en ole myöskään lukenut tai jos olenkin, en muista siitä mitään.

Anne Brontën Agnes kotiopettajattaren olen ostanut käytettynä tuona kauniina painoksena Turun kirjamessuilta. Bloggaus kirjasta löytyy täältä. Annen toisenkin kirjan, Wildfell Hallin asukkaan olen lukenut.

Charlotte Brontën Shirley on samaa sarjaa Agneksen kanssa, Turun kirjamessuilta ostettu. Aion lukea sen Charlotte Brontë -haasteeseen. Syrjästäkatsojan tarina ei ole omani, vaan lainassa äitini hyllystä, josta sen olen lapsuudessani lukenut ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti, mutta muistikuvia siitä ei ole lainkaan, senkin aion lukea mahdollisimman pian. Jane Eyre englanniksi on vanhimpia kirjojani, mutta en ole tuota versiota lukenut kertaakaan, vaan pari vuotta sitten Suomeksi.

Emily Brontën Humiseva harju on rakkaimpia kirjojani. Ostin sen muistaakseni ensimmäisenä opiskeluvuotenani, tuohon aikaan minulla oli vain muutamia romaaneja enkä paljon ehtinyt lukemaankaan. Kirja reissasi lopulta mukanani muun muassa Utsjoen kenttäkurssille ja sen tunnelma piti vallassaan koko ajan.

Mitä tunteita Austen ja Brontën sisarukset herättävät? Oletko lukenut nämä hyllyssäni olevat kirjat, mikä niistä on suosikkisi?

Aiemmat kirjahyllyn aarteet:
Osa 1. Vanhat tyttökirjat

Bloggaamattomien kirjojen pinosta: Kesey, Hemingway ja Austen

Niin on taas tullut luettua paahdettua kirjaa toisen perään, että bloggaamattomien kirjojen pino alkaa huojua uhkaavasti. Siispä tässä muutama pikainen kirjajuttu tiistai-iltaan. Kaikki kolme ovat 1001-listan kirjoja.

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän

Hullun kallista kahvia ja junakirja. Niistä on minun perjantai-iltani tehty.

Yksi lensi yli käenpesän on kaikkien tuntema klassikkoelokuva. Niin, elokuva. En tiennyt leffan perustuvan kirjaan ennen kuin selailin 1001-listaani ja löysin kirjan sieltä. Taas on todettava, että kirja pitää lukea aina ennen kuin katsoo leffan. Sieluni silmien verkkokalvoilla seikkaileva Jack Nicholson vaikutti turhan voimakkasti lukukokemukseen, enkä oikeini pystynyt näkemään kirjaa leffasta erillisenä. Tuli sellainen fiilis, että hyvästä kirjasta on ollut helppo tehdä hyvä leffa, mutta leffa olisi voinut mennä monella tavalla vikaankin. Kannattaa ehdottomasti lukea myös kirja (ja jos joku ei ole nähnyt leffaa vielä, katso se heti! Tai siis heti, kun olet lukenut kirjan, tietty).

Kirjalija: Ken Kesey
Luettu kirja: Yksi lensi yli käenpesän (suom. Risto Lehmusoksa)
Alkuperäinen kirja: One flew over the cuckoo's nest (1962)
Sivumäärä: 389
Kustantaja: WSOY
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

Ernest Hemingway: Kirjava satama

Kirja ja kuono.

Papa Hemingwayssä on sitä jotakin. Särmikäs, terävä, mutta kuitenkin kaunis kirja oli tämäkin, kuten on ollut häneltä aiemminkin lukemani kirjat. Kirjava satama liikkuu merillä Vanhuksen ja meren tapaan, mutta tämä oli astetta kovemmaksi keitetty paketti. Päähenkilö Harry Morgan tekee toisinaan sangen kyseenalaista bisnestä veneellään. Venettä käytetään niin miekkakalojen pyydystämiseen kuin ihmisten salakuljettamiseen. Elämä merellä (ja maalla) ei ole helppoa, kovaa on niin elämä kuin miehetkin. Alkuperäinen kirjan nimi antaa kirjalle paremmin oikeutta. To Have and Have Not eli vapaasti suomennettuna: Tasan ei mee nallekarkit.

Kirjailija: Ernest Hemingway
Luettu kirja: Kirjava satama (suom. Toini Aaltonen)
Alkuperäinen kirja: To Have and Have Not (1937)
Sivumäärä: 242
Kustantaja: Tammi
Mistä hankittu: Roskapistelöytö joitakin vuosia sitten
Arvostelu: ★★★

Jane Austen: Viisasteleva sydän

Kolme sisarusta, joista 2/3 on naimattomia. Komeita miehiä, väärinymmärrystä ja perittäviä kartanoita. Kuulostaako tutulta? Eipä ole ihme, että minulla menee sekaisin lukemani Austenit. Mutta olipa tämäkin Austen ihana ja huomasin myös, että pehmoinen ja kohti hahmojen onnellisuutta etenevä kerronta sopii työmatka-aamujen pimeyteen huomattavasti paremmin kuin vaikkapa raaka dekkari. Suurimmat plussat Viisasteleva sydän saa kirjan loppupuolella olleesta mahtavasta feministisestä keskustelusta. Siinä sivutaan kirjallisuutta, sitä miten kirjallisuus on miesten näkökulmaa ja miten sen oikeellisuudesta ei voi mennä takuuseen, kun naiset eivät ole päässeet sen kautta ääneen.

Isoimman plussan Austen saa kuitenkin ehdottomasti siitä kun hän toteaa, että naisella voi usein olla vielä jopa yhdeksänkolmattakin iässä tallella sama kauneus ja viehätysvoima kuin hänellä oli kymmenen vuotta aiemmin. Hurraa! Jos Austen kerran näin sanoo, voinen kai uskoa, että minullakin on vielä pari hyvää vuotta edessäpäin, hahaa.

Kirjailija: Jane Austen
Luettu kirja: Viisasteleva sydän (suom. Kristiina Kivivuori)
Alkuperäinen kirja: Persuasion (1818)
Kustantaja: WSOY
Lukija: Erja Manto
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★