Kirjahyllyn aarteet, osa 4: Irvingit

Siivosin viime viikonloppuna kirjahyllyni ja samalla muistin, että minullahan oli menossa tällainenkin juttusarja. Tänä vuonna kaikki luku- ja blogisuunnitelmat ovat menneet täysin uusiksi. Joskus vain käy niin, elämä yllättää ja tulee harrastusten tielle. No, joka tapauksessa tässä hiljentyneen juttusarjan neljännessä osassa esittelen hyllyni Irvingit, todelliset aarteet.

Ensimmäiset John Irvingin kirjat saapuivat kirjahyllyyni sattuman kautta. Kun vielä asuin ylioppilaskylässä, meidän roskakatoksessamme oli kierrätyspiste, joka oli hyvin tiedossa muidenkin lähialueen asukkaiden kuin opiskelijoiden keskuudessa. Eräänä iltana katoksen ohi kävellessäni huomasin, että muuan pariskunta kantoi sinne kirjoja. Kirjoja! Tietenkin menin heti katsomaan ja voi pojat, onneksi menin. Tuon onnekkaan sattumuksen myötä sain hyllyyni melkoisen pinon laatukirjoja (suomalaisia ja ulkomaalaisia klassikoita ja Keltaisen kirjaston kirjoja). Pariskunta kertoi, että kun kirjahyllykään ei muuta, eivät muuta myöskään kirjat. Onneksi kirjoille kävi hyvä tuuri ja ne saivat minulta äärimmäisen rakastavan kodin. Noihin kirjoihin lukeutuivat Irvingin Vesimies (vielä lukematta) ja Ystäväni Owen Meany (arvio täällä).

Sittemmin olen täydentänyt Irving-kokoelmaa aina sopivan tilaisuuden tullen. Kaikki isäni hotellit on ostettu käytettynä ja Oman elämänsä sankari uutena kirjamessuilta, Garpin maailma uutena ja täyshintaisena Akateemisesta kirjakaupasta joskus, kun minulla oli sinne lahjakortti ja Viimeinen yö Twisted Riverillä on löytö viime kesältä Vaasan torilta jonkin tapahtuman aikaan. Sirkuksen poika on Turusta Tallin aarteet -poistomyynnistä. Minä olen monta ostin viimeksi, kun Suomalaisessa oli jokin edullinen pokkaritarjous. Se, Twisted River ja Sirkuksen poika odottavat vielä lukemista, mutta vaalin lukemattomia Irvingejä aarteinani ja säästelen niitä johonkin spesifiin, en edes tiedä mihin, hetkeen.

Löytyykö teidän hyllyistäne Irvingiä?  Mitä Irvingin kirjoja kannattaisi metsästää kirjamessuilta lisäksi kokoelmiini?

Aiemmat juttusarjan osat löytyvät täältä:

Osassa 3 esittelin Knasut.
Osassa 2 esittelin Austenit ja Brontët.
Osassa 1 esittelin vanhat tyttökirjat.

Kirjahyllyn aarteet, osa 2: Austenit ja Brontët

Kirjahyllyn aarteet -juttusarjani otettiin hyvin vastaan, kivaa ja kiitos siitä! Ensimmäisessä osassa esittelin hyllyni vanhat tyttökirjat ja toisessa osassa jatketaan ehkä hiukan samankaltaisella linjalla. Luvassa on neljän englantilaisen 1800-luvun kirjailijattaren klassikkoteokset, jotka ovat hyllyni suurimpia aarteita ja kovasti mieleeni. Kyseessä ovat tietenkin Jane Austen sekä Anne, Charlotte ja Emily Brontë.

Jane Austenia on hyllyssäni heikonlaisesti, vain Neito vanhassa linnassa, Emma sekä Viisasteleva sydän pokkarina.

Emman ostin ennen joulua Turun kirjastoautojen tallin poistomyynnistä eurolla ja se oli oikea löytö, niin kaunis ja hyväkuntoinenkin. En ole Emmaa vielä lukenutkaan, mikä tuntuu vähän hassulta! Emmaan yhdistyy muisto lapsuudestani. Joku sisaruksistani (en tiedä, vaikka se olisin ollut minä...) luki kirjasta ennen nukahtamista ääneen pitkiä, monta sivua kestäviä tylsiä monologeja ja meillä oli valtavan hauskaa. Ehkäpä tuo muisto on vaikuttanut siihen, etten ole vieläkään lukenut kirjaa.

Neito vanhassa linnassa (kirjamessulöytö muutaman vuoden takaa) sekä Viisasteleva sydän sen sijaan on luettu ja hyväksi todettu. Kokoelmiini haluaisin ehdottomasti ainakin yhden lempikirjoistani, Ylpeyden ja ennakkoluulon, mieluiten jonakin vanhana kauniina painoksena. Myös Kasvattitytön tarina olisi tervetullut, sitä en ole myöskään lukenut tai jos olenkin, en muista siitä mitään.

Anne Brontën Agnes kotiopettajattaren olen ostanut käytettynä tuona kauniina painoksena Turun kirjamessuilta. Bloggaus kirjasta löytyy täältä. Annen toisenkin kirjan, Wildfell Hallin asukkaan olen lukenut.

Charlotte Brontën Shirley on samaa sarjaa Agneksen kanssa, Turun kirjamessuilta ostettu. Aion lukea sen Charlotte Brontë -haasteeseen. Syrjästäkatsojan tarina ei ole omani, vaan lainassa äitini hyllystä, josta sen olen lapsuudessani lukenut ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti, mutta muistikuvia siitä ei ole lainkaan, senkin aion lukea mahdollisimman pian. Jane Eyre englanniksi on vanhimpia kirjojani, mutta en ole tuota versiota lukenut kertaakaan, vaan pari vuotta sitten Suomeksi.

Emily Brontën Humiseva harju on rakkaimpia kirjojani. Ostin sen muistaakseni ensimmäisenä opiskeluvuotenani, tuohon aikaan minulla oli vain muutamia romaaneja enkä paljon ehtinyt lukemaankaan. Kirja reissasi lopulta mukanani muun muassa Utsjoen kenttäkurssille ja sen tunnelma piti vallassaan koko ajan.

Mitä tunteita Austen ja Brontën sisarukset herättävät? Oletko lukenut nämä hyllyssäni olevat kirjat, mikä niistä on suosikkisi?

Aiemmat kirjahyllyn aarteet:
Osa 1. Vanhat tyttökirjat

Kirjahyllyn aarteet, osa 1: vanhat tyttökirjat

Viime vuosi kulki blogissani jotenkin aiempaa hiljaisempia uomia. En jaksanut tarttua haasteisiin ja monta kirjaa jäi kokonaan bloggaamatta, jonka seurauksena postausmäärä jäi aika pieneksi. Siksi haluaisin tänä vuonna kirjoittaa enemmän ja keksiä jotakin uutta. Tästä innostuneena aloitan uuden 12-osaisen juttusarjan, jossa kerran kuukaudessa (tammikuu meni jo, joten helmikuussa on luvassa kaksi osaa) esittelen oman (varsin muhkeaksi paisuneen) kirjahyllyni aarteita.  Tervetuloa mukaan!

Olen järjestänyt kirjahyllyni aakkosjärjestykseen, joten hyllyssä nämä aarteet eivät ole vierekkäin. Sitä suuremmalla syyllä on hauska poimia ne yhteen ja kertoa tarina teosten taustalla. Tämän ensimmäisen osan saavat itseoikeutetusti aloittaa vanhat Kuolemattomia tyttökirjoja -sarjan kirjat, osa elämäni merkittävimpiä lukukokemuksia.

Olen tainnut ennenkin kertoa lapsuuteni kirjastosta, Laitilan Kustaa Hiekan lukutuvasta. Vanha arvokas rakennus ja sen sokkeloiset huoneet ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Näen siitä vieläkin säännöllisesti unia. Lastenosasto oli rakennuksen kellarissa siten, että ikkunat olivat katutasossa. Yhden tuollaisen korkealla sijaitsevan ikkunan alla oli hylly, jonne oli koottu näitä vanhoja, valkoselkäisiä tyttökirjoja. En muista yhtään minkä ikäisenä niitä luin ensimmäsitä kertaa, mutta joka tapauksessa olin aika pieni. Annat tekivät vaikutuksen, mutta Runotyttö mystisyydesssän vei heti sydämeni. Pikku naisia oli myös tärkeä, Salainen puutarha upea ja ihana.

Kotona meillä ei ollut näitä kirjoja hyllyssä, ainoastaan yksinäinen Sateenkaarinotko. Olen ehdottomasti halunnut aarteet omaan hyllyyni ja juuri näinä vanhoina painoksina. Kaikki nämä kirjat olen ostanut muutaman vuoden aikana Turun kirjamessujen antikvaariosastolta. Osa viehätystä on kirjojen kellastuneisuus. Niitä on selvästi luettu paljon ja se jos mikä on kirjalle kunniakasta. Kokoelmani ei ole täydellinen, ja annan sen yhä täydentyä pikku hiljaa.

Löytyykö näitä tyttökirjoja teidän hyllyistänne?