Päähenkilö Abel Tiffauges on suurikokoinen ja kömpelö mies. Teos alkaa Abel Tiffaugesin vasenkätisillä muistelmilla, joissa hän kertoo minämuodossa lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Myöhemmin kerronta siirtyy kolmanteen persoonaan. Tiffauges toimii muun muassa kyyhkysenhoitajana ja päätyy toisen maailmansodan melskeissä Saksaan. Sinänsä Tiffauges on erittäin kiehtova hahmo, mutta ikävä kyllä hänen vastenmielisin puolensa on niin luotaantyötävä, että hän pääsi romaanihenkilöinhokkilistalleni aika korkealle. Tuo vastenmielisyys on Tiffaugesin erittäin epäilyttävä taipumus pitää lapsista ja eläimistä liikaa ja väärällä tavalla. Lapsiin- ja eläimiinsekaantuminen ei todentotta kuulu lempiaiheisiini kirjallisuudessa. Tiffauges ei ehkä ole pedofiili, ennemmin hän on lapsen tasolle jäänyt henkisesti vajaa aikuinen, mutta se ei tee lukemisesta yhtään helpompaa.
Pedofiilisien taipumuksien lisäksi kirjassa on kaikkea muutakin ällöttävää. Silti en kuitenkaan osannut vihata kirjaa ihan sydämeni pohjasta. Sen kerronta oli polveilevaa, rönsyilevää ja kiehtovaakin. Ja löytyi siitä toivomaani mystisyyttäkin ja monipuolista symboliikkaa. Kirja käsitteli lopulta enimmäkseen sotaa. Sodasta ei kerrottu juurikaan suoraan, mutta se oli taustalla läsnä jatkuvasti. Kirjassa oli siis paljon asiaa ja oikeastaan käsitykseni kirjasta jäi aika sekavaksi. Ymmärrän toisaalta kirjan ansiot, mutta ällöttävyys sai minut varpailleni - ei siis minun kirjani ollenkaan.
Kirjailija: Miche Tournier
Luettu kirja: Keijujen kuningas (suom. Annikki Suni)
Alkuperäinen kirja: Le Roi des aulnes (1970)
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Otava
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★
