Minulla on tästä kirjasta myös kuva, jossa pentu haistelee vieressä maisterivalmistujaiskukkakimppuani, mutta kuva on kolmen sadan kilometrin päässä ja niin on myös pentu. Pentukaan ei enää kohta ole pentu, sillä kuukauden päästä se on jo vuoden ikäinen. Hurjaa. Nousee päivä, laskee päivä, jne. Ehkäpä lisään tuonkin kuvan tänne, kunhan pääsen kotiin. Jos joskus vielä voin tehdä oman alani töitä samassa kaupungissa, jossa ovat elämäni tärkeimmät asiat, mies ja koira, kyllä kuulkaa osaan sitten arvostaa sitä.
Rakastan Keltaisen kirjaston kirjoja. Harmi kyllä sarja taitaa olla jo niin pitkä, ettei olisi inhimillisesti mahdollista kerätä niitä kaikkia, mutta ainakin tärkeimmät ja rakkaimmat sarjan kirjat olisi ihanaa saada omaan hyllyyn. Tämän sain valmistujaislahjaksi ystävältäni, kera lahjakortin kirjakauppaan. Ah, voiko parempaa lahjaa olla!
Useimmiten välttelen takakansiesittelyjen liiallista lukemista, sillä ne voivat usein pilata lukemisen ilon paljastamalla liikaa etukäteen. Tässä tapauksessa oli kuitenkin vain hyvä, että tulin perehtyneeksi etukäteen kansilehtien esittelyihin. Niiden vuoksi osasin nimittäin lukiessani keskittyä havainnoimaan sitä, miten se kuvaa kadotettua sukupolvea. Kadotettu sukupolvihan tarkoittaa sitä joukkoa nuoria ihmisiä, jotka ovat ensimmäisen maailmansodan jälkeen jääneet tai lähteneet Eurooppaan ja ovat enemmän tai vähemmän hukassa. Usein kadotetulla sukupolvella viitataan etenkin taiteilijoihin ja kirjalijoihin, joihin itse Ernest Hemingway (ja vaikkapa myös F. Scott Fitzgerald) kuului myös. Omakohtaisen kokemuksensa takia Ja aurinko nousee -teos voidaankin siis tulkita harvinaisen autenttiseksi kuvaukseksi kadotetun sukupolven päämäärättmästä elämästä.
Teoksen päähenkilö on sodassa haavoittunut lehtimies Jack Barnes, joka asuu Pariisissa. (Heti muistui mieleeni, että niinhän itse Hemingwaykin on tainnnut asua Pariisissa, Nuoruuteni Pariisi pitää lisätä lukulistalle!). Teoksen alku sijoittuukin Pariisiin (ah Pariisi, minulle saa vinkata muitakin kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat sinne!) jossa Barnes ystävineen harhailee, juhlii ja bondailee keskenään.
"Ajaessani Seinen yli näin joessa tyhjän, korkealla uivan proomujonon, jota kiskottiin mytävirtaan. Proomumiehet pitelivät perämelaa jonon lähestyessä siltaa. Joki oli lumoava. Pariisissa nauttii siltojen yli ajamisesta aina". s. 49.
Pariisista joukkio, tärkeimpänä hahmona Barnesin lisäksi hupakko ja hukassa oleva seurapiirikaunotar Brett, lähtee Espanjaan katsomaan Pamplonan fiestaa eli härkäjuoksuja ja härkätaisteluja. Suhteet ovat solmussa, ajatukset kiertävät kehää, juhliminen pitkästyttää ja mikään ei tunnu miltään, sitä on kirjan päähenkilöiden elämä.
"Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee". Saarnaajan lainaus kirjan alussa.
Jos en olisi ymmärtänyt kirjan taustaa, en ehkä olisi saanut siitä irti paljoakaan. Nyt kuitenkin osasin etsiä hienoja psykologisia piirteitä hahmoista, joiden mieltä sota oli järkyttänyt ja jotka eivät oikein osanneet käsitellä näitä tunteitaan. Hemingwayn päähenkilöt olivat vähän kuin nykyajan syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, jotka tukahduttavat tunteensa juhlimisella ja irtosuhteilla ja suhtautuvat kaikkeen, no, whatever-asenteella.
Fiestasta ja iloisista tapahtumista huolimatta teos oli melko surumielinen jota lakonisuus korosti entisestään. Pidin siitä kuitenkin, sillä jokin siinä teki tunnelmasta poikkeuksellisen aidon, jonka vuoksi samaistuin voimakkaasti teoksen hahmoihin ja heidän elämäänsä. On myös helppo nähdä, miten merkittävä teos on ollut tämän tyylisuunnan kaunokirjallisuuden suuntaviivojen näyttäjänä. Voin kuvitella, miten monet pöytälaatikot ovat täyttyneet tämänkaltaisista kuvauksista, kun aina uudet kirjailijanalut ovat tahtoneet olla kuin Hemingway. Tämä oli muuten ensimmäinen lukemani Hemingway, kehtaako tätä edes tunnustaa?
Lempilainaus:
"- Voi Jake, Brett sanoi. - Meillä olisi voinut olla vallan saastaisen mukavaa yhdessä. s. 275.
Kirjailija: Ernest Hemingway
Luettu kirja: Ja aurinko nousee (suom. Jouko Linturi)
Alkuperäinen kirja: The Sun also rises
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1926
Sivuja: 275
Mistä hankin: Lahja ystävältä
Missä ja milloin luettu: Kesäkuu 2013
Arvostelu:
★★★
