Sekalainen seurakunta bloggaamattomia kirjoja

Olen taas lukenut niin paljon, että bloggaamattomia kirjoja on kertynyt valtava määrä. Ensi viikolla alkaa taas työt (jee!), joten lukeminen vähenee radikaalisti, sitä ennen koitan saada tätä kirjasumaa purettua. Helmikuun lukemisiin on sisältynyt hienoja ja mielenkiintoisia kirjoja.

Peter Handke: Vasenkätinen nainen

Kovasti tekisi mieleni kertoa, miten me vasenkätiset joudumme kärsimään tässä oikeakätisten maailmassa, mutta taidan jättää väliin tällä kertaa. Handken pienoisromaani oli kauniin vähäeleinen, mutta jotenkin se kuitenkin jätti minut kylmäksi. Tarinassa nainen toteaa, että haluaa olla yksin ja jättää aviomiehensä. Teos käsitteleekin yksinäisyyttä, sitä miten yksin oleminen on ihmisen perusoikeus ja miten ympäristö suhtautuu usein ongelmallisesti toisen ihmisen yksin olemiseen, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa.

Handke: Vasenkätinen nainen (suom. Outi Nyytäjä)
Alkuperäinen kirja: Die linkshändige Frau (1981)
Kustantaja: Weilin+Göös
Sivumäärä: 92
Mistä hankittu: Kirjastosta
Lista: 1001 kirjaa
Helmet-haaste: Kohta 48: kirjassa alle 150 sivua


J. G. Ballard: Uponnut maailma

Uponnut maailma oli pelottavan ajankohtainen tänä aikana, kun ilmastonmuutos puhuttaa jatkuvasti. Tavallista voimakkaammat aurinkomyrskyt ovat saaneet aikaan jättimäisiä geofyysisiä muutoksia, joiden ansiosta maan keskilämpötilat ovat nousseet. Trooppiset alueet ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi ja kansakunnat ovat vaeltaneet pohjoiseen. Maata peittävät trooppiset laguunit, joissa asustaa alligaattoreita. Kirjan luonnontieteellinen puoli oli (tietenkin!) valtavan kiehtova, mutta muuten korkealentoinen ja filosofinen tarina ei ollut mieleeni.

Ballard: Uponnut maailma (suom. Mika Renvall)
Alkuperäinen kirja: The Drowned World (1962)
Kustantaja: Jalava
Mistä hankittu: Kirjastosta
Sivumäärä: 176
Lista: 1001 kirjaa


Johanna Sinisalo: Kätketyt

Rakastan Johanna Sinisaloa ja rakastan geokätköilyä, joten tämä pieni kirja oli minulle aika täydellinen. Hetken jo luulin lukevani Sinisalon kirjoittamaa romanttista rakkauskertomusta ja olin vähän hämmentynyt, mutta eihän se nyt ihan niinkään mennyt... Loistava pieni kirja!

Johanna Sinisalo: Kätketyt (2006)
Kustantaja: Radian Words
Sivumäärä: 52
Mistä hankittu: Kirjastosta
Listojen ulkopuolelta

Jan Guillou: Pahuus

 
Kirjan alku oli niin ahdistava, että lähestulkoon jätin kirjan kesken. Siinä nimittäin päähenkilö Erikin isä pahoinpitelee poikaansa rajusti ja toistuvasti. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä vaikka tarinassa väkivalta näyttelee pääroolia, on siinä paljon muutakin. Sisäoppilaitoksessa vallitsee omat lait ja tarkka nokkimisjärjestys. Silti Erik kohtaa myös toveruutta ja rakkauttakin. Pahuus oli raskas, mutta lopulta palkitseva lukukokemus.

Jan Guillou: Pahuus (suom. Veijo Kiuru)
Alkuperäinen kirja: Ondskan 1981
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 338
Mistä hankittu: Kirjastosta
Lista: Keskisuomalainen
Helmet-haaste: Kohta 15: kirjan kansi on ruma


Andy Weir: Yksin Marsissa 

Yksin Marsissa on tullut suurempaan kuuluisuuteen sen pohjalta tehdyn elokuvan vuoksi. Itse en ole leffaa nähnyt, mutta julisteessa oleva Matt Damon tuli jo nyt kummittelemaan mukaan lukukokemukseeni, ei hyvä. Kirja oli mielenkiintoinen ja paikoin hauskakin. Astronautti Mark Watney jää yksin Marsiin, kun hänen avaruuspukunsa vaurioituu hiekkamyrskyssä. Muu miehistö luulee, että Watney on kuollut ja poistuu paikalta ja alkaa Watneyn taistelu aikaa ja kylmää planeettaa vastaan. Yksin Marsissa oli ihastuttavan tekninen, mutta se olisi ehdottomasti pitänyt lukea alkuperäiskielellä. Teknisen kielen ja puhekielisyyden suomentaminen ei toiminut mielestäni yhtään ja tökki toisinaan hyvinkin pahasti.

Andy Weir: Yksin Marsissa (suom. Kaj Lipponen)
Alkuperäinen kirja: The Martian. A Novel (2011)
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Sivumäärä: 387
Mistä hankittu: Kirjastosta
Listan ulkopuolelta
Helmet-haaste: Kohta 35, kirjassa ollaan avaruudessa

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

Syötäväksi kasvatetut on kirja, jonka jokaisen lihaa tai kananmunia syövän sekä maitoa juovan kansalaisen, tulisi lukea. Se kerää yhteen suomalaisen eläintuotannon hyvät ja huonot puolet. Maatilan kasvattina ja maataloustuottajien innokkaana puolestapuhujana olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kirja ei ollut saarnaava ja se esitteli hyvin erilaisia näkökantoja, myös tuottajien perspektiivin. Lisäksi pidin siitä, miten kirjassa jatkuvasti tuotiin esiin se, miten moni asia on huomattavasti paremmin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeksi tällä viikolla uutisoitiin siitä, miten Saksassa hämmästellään sitä, kun suomalaiset possut saavat pitää saparonsa. Tehotuotantoon liittyy järkyttäviä asioita ja eläinten yksilöarvo on hyvin kyseenalainen. Mielestäni nämä asiat tulee olla valmis kohtaamaan, mikäli lihaa syö. Kaikenkaikkiaan todella hieno ja onnistunut tietokirja, suosittelen erityisesti kaikille meille lihansyöjille!

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä (2012)
Kustantaja: Atena Kustannus
Sivumäärä: 355
Mistä hankittu: Elisa Kirja
Listan ulkopuolelta
Helmet-haaste: Kohta 1, ruuasta kertova kirja

J. G. Ballard: Super-Cannes

Elokuista iltaa! Bloggaamattomia kirjoja on taas kertynyt vino pino. Elämässäni on kohta tulossa melkoisia muutoksia, sillä 2,5 vuoden Vaasa-komennukseni loppuu elokuun lopussa ja koittaa pysyvä paluu etelään. Uudet tuulet puhaltavat ja se on ihanaa, innostavaa, stressaavaa ja pelottavaa. Töissä riittää nyt kiirettä, kun pitää saada kaikki valmiiksi ja kaupungistakin haluaisin ehtiä vielä nauttimaan. Kauheaa myöntää tämä ääneen, mutta kyllä minulle tulee Vaasaa ikävä, ihan varmasti. Ja Vaasan kirjastoa. Toisaalta eiköhän minulle niin rakas kotikaupunkini Turku kompensoi Vaasaa melkoisen hyvin... Kaikki tämän postauksen kuvat ovat alle 500 metrin etäisyydellä Vaasan asunnostani. Ymmärrätte varmaan, miksi uskon että tulen ikävöimään tätä paikkaa...

No, vielä vähän aikaa matkustan junalla Turku-Vaasa väliä ja yksi tällä välillä elokuussa luettu kirja oli J. G. Ballardin Super-Cannes. Ballard oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija ja hänen kirjojaan on listallani monta. Super-Cannes kuulosti todella mielenkiintoiselta takakansiesittelynsä perusteella: "Paul Sinclair ja hänen nuori lääkärivaimonsa Jane muuttavat Eden-Olympiaan, tulevaisuuden idealaboratorioksi luonnehdittuun huipputeknologiseen bisnespuistoon. Jane on saanut puistosta lääkärinviran, koska hänen edeltäjänsä David Greenwood on kuukausia aiemmin surmannut kymmenen ystäväänsä ja tappanut lopulta myös itsensä."

Super-Cannes osoittautuikin todella kiinnostavaksi ja käsittämättömän kiehtovaksi teokseksi. Ainakin teoksen alkupuoli. Ballard kuvaa hienosti Eden-Olympian kliinistä, tehokasta, näennäisen täydellistä maailmaa ja saa pienillä tehokeinoilla lukijan vähitellen oivaltamaan kaupungin todellista, sairasta, sisintä. Ballardin hahmot ovat aitoja, kummallisia ja kiehtovia ja juoni on jännittävä. Siksi olikin hiukan sääli, että erittäin hyvin vetävä ja etenevä tarina jotenkin lässähti kirjan loppupuolella. Tämä saattaa tosin johtua siitäkin, että minulta taisi mennä aika paljon ohi... Joka tapauksessa aivan kirjan loppu oli taas ikimuistoinen ja palkitseva.

Teos luokitellaan scifiksi, mutta voisin väittää että ne ketkä useimmiten haluavat kiertää scifin kaukaa, voisivat nauttia Super-Cannesista kovastikin. Se oli kuin omituinen, älykäs ja surrealistinen murhamysteeri. Tämän jälkeen uskallan odottaa Ballardilta hyviä ja etenkin erikoisia lukuelämyksiä.

Kirjailija: J. G. Ballard
Alkuperäinen kirja: Super-Cannes (2000)
Luettu kirja: Super-Cannes, LIKE, suomentanut Hannu Tervaharju
Sivumäärä: 441
Arvostelu: ★★★