Kuten olen sanonut, aika moni näistä joulukalenterissa esittelemistäni kirjoista on luettu jo monen monta kuukautta sitten. Tässä tapauksessa kirja on luettu jo maaliskuussa. Löysin luonnoksista tällaisen bloggauksen alun:
"Maaliskuu meni että humpsahti. Ennen olen tehnyt kvartaaleittan katsauksen luettuihin kirjoihin, mutta nykyisessä elämäntilanteessa taidan siirtyä kolmasosa- tai puolivuotiskatsauksiin. Tässä uudessa työssä on sellainenkin hyvä puoli, että olen nyt kahden Suomen huippukirjaston, nimittäin Turun ja Seinäjoen pääkirjastojen, piirissä. Kahden kirjaston loukku on aika jees, kun kumpikin kirjasto on omalla tavallaan niin ihana.
Ensimmäinen Seinäjoen kirjastosta lainaamani ja lukemani kirja oli pitkään lukulistallani ollut ja myös 1001-listalla oleva Patrick McCaben Pikku teurastaja."
Harmi, etten ole päässyt kirjoituksessani keväällä tuon pidemmälle. Olisi nimittäin ihan kiva muistaa, mitä mieltä olin Pikku teurastajasta. Tämäkin on kirja, jonka olen ainakin parin ihmisen kuullut mainitsevan yhdeksi lempikirjoistaan ja sen muistan, että hyvä se oli, mutta tarkempaa muistikuvaa en saa kaivettua alitajunnastani.
Niin ja tuosta mainitsemastani kolmasosa- tai puolivuotiskatsauksesta: en ole pystynyt niihinkään. Luvassa on vain yksi ainoa, koko vuoden kattava, katsaus. Tämä 2016 on ollut aivan totaalisen hullu vuosi. Olkoon tämä bloggaus osoitus siitä. Jääköön se muistuttamaan minua myös siitä, että usein käy niin, että vaikka kirja olisi hyvä, voi elämä viedä siltä liikaa tilaa ja sitten käy näin. Ehkä luen kirjan joskus uudelleen, vähemmän hulluna vuotena.
Voisiko joku kertoa minulle, miksi pidin kirjasta?
