Jos haluaa nähdä kirjan perusteella tehdyn leffan, on luettava ensin kirja. Elämässä on vain vähän varmoja totuuksia, mutta tämä on niistä yksi. Edelleen Alice on yksi niistä alkuvuoden leffoista, jotka ehdottomasti haluan nähdä (Ihan niin kuin tänä vuonna teatterit olisivat poikkeuksellisen täynnä sellaisia leffoja, jotka haluaa nähdä. Pakkoko niiden on kaikkien pyöriä samaan aikaan, varsinkin kun vasta odottelen elämäni ensimmäisiä kulttuuriseteleitä lompakkooni.) Leffa vaikuttaa hyvin tehdyltä ja kun Julianne Moore nappasi siitä vielä naispääosan Oscar-palkinnon, olen entistä kiinnostuneempi.
Viime viikon Helsingin reissulla villiinnyin ensin Akateemisessa (niistä ostoksista myöhemmin) ja sitten jossakin käsittämättömässä mielenhäiriössä poikkesin vielä rautatieaseman Pocket Shopiin ja ostin heräteostoksena Lisa Genovan Edelleen Alicen. Ihan oikeasti, minä ostaisin rautatieasemilta varmaan mitä tahansa. Rautatieasemat edustavat minulle sitä masentavaa tosiasiaa, että vietän ihan liikaa aikaa matkustaessani halki viiden (!) maakunnan ja sen vuoksi koen jostakin syystä rautatieasemilla tarvetta lohtushoppailuun, kummallista tunnetta, jota en yhtään ymmärrä missään muissa olosuhteissa. Onneksi näitä jonkun maailman ovelimman markkinointihepun pokkarikirjakauppoja ei ole vakiomatkani varrella. Se ylikallis kahvi on kuitenkin aika paljon halvempi heräteostos kuin kirja.
Helsinki-Turku on melkoisen paljon lyhymepi matka kuin Vaasa-Turku, joten en ehtinyt lukea kirjaa vielä kotimatkalla loppuun. Se oli kuitenkin niin mukaansatempaava, että luin sen loppuun lähes yhdeltä istumalta kotona. Kirja kertoo Harvardin yliopiston kognitiivisen psykologian professorista Alice Howlandista. Hän päättää käydä lääkärissä, kun kokee omituisia oireita, unohtelua ja hajamielisyyttä, jonka hän arvioi liittyvän vaihdevuosiin. Diagnoosi on kuitenkin järkytys, Alice sairastaa alzheimerintautia, sen harvinaisempaa muotoa, jossa sairastuneet ovat vielä suhteellisen nuoria, Alicekin vasta viisikymppinen.
Alicen näkökulmasta kerrottu tarina on sydäntäsärkevä. Alice on valtavan älykäs, taitava ja arvostettu nainen, mutta tämä kaikki on yhdentekevää, kun alzheimer alkaa nakertaa hänen aivojaan hitaasti mutta varmasti. Alice ehtii varautumaan tulevaan muutokseen, mutta silti muistisairaus järkyttää häntä ja lukijaa, eniten kuitenkin lukijaa. Alice elää oikeastaan kuin kuplassa, hän saattaa olla toisinaan hyvinkin onnellinen, kun ei enää muista muusta, mutta ymmärtää kuitenkin perheensä surun ja murheen. Se että sairaus jyllää niin viisaissa aivoissa, tekee kirjasta vielä raaemman.
Lisa Genova on neurotieteiden tohtori, kuinka ollakaan, Harvardin yliopistossa ja hänen perehtyneisyytensä ja asiantuntemuksensa onkin romaanissa päivänselvää. Tieteellisyys tuo teokseen upeaa lisäarvoa, tiede ja tunne kulkevat hienosti käsi kädessä. En oikeastaan tahdo kertoa kirjasta tarkempia yksityiskohtia, sillä mitä vähemmän tulevasta tietää, sen parempi. Niin kirjojen kuin elämänkin osalta. Koskettavaa ja ajatuksiaherättävää kirjallisuutta kerrassaan, nyt odotan leffaa entistä enemmän.
Kirjailija: Lisa Genova
Luettu kirja: Edelleen Alice (suom. Leena Tamminen)
Alkuperäinen kirja: 2007
Sivumäärä: 329
Kustantaja: WSOY
Mistä hankittu: Heräteostos Helsingin rautatieasemalta
Arvostelu: ★★★★
