 |
| Monta vuotta sitten kesken jäänyt kirjakin, joka uskollisesti on asunut kirjahyllyssäni, pääsi kuvaan. Että ei tullut paha mieli sillekään. Tämä kirja on sitä paitsi mukava omistaa. |
Elämä yllätti kirjabloggaajan. Tämän helmikuun kymmenenä ensimmäisenä päivänä en ole lukenut kovinkaan montaa sivua. Hämmentävää! Tavallaan myös piristävää. Nyt kun taas palaan tavalliseen arkirytmiini, nautin kovasti lukemisesta. Työkävelymatkoilla olen kuitenkin kuunnellut äänikirjaa myös näinä helmikuun alkupäivinä ja tulinkin ihmeen nopeasti kuunnelleeksi yhden suuren luokan klassikon, Saatana saapuu Moskovaan. Kirja on jäänyt minulta kesken joskus viitisen vuotta sitten, mikä harmitti minua, sillä muistan pitäneeni kirjan alusta. En yhtään muista, miksi kirja jäi kesken. Ehkä elämä yllätti silloinkin?
Elämän lisäksi minut pääsi yllättämään myös tämä kirja. Miten mainio, hauska, sekopäisen mieletön klassikko! Kirjan päätarinassa mystinen taikuri Woland, tai oikeammin Wolandin asussa esiintyvä Saatana, saapuu seurueineen Moskovaan ja saa aikaa kauheuksia. Päitä katkeilee, moraalittomia tekoja käy ilmi siellä sun täällä ja hullujenhuoneelle syntyy ruuhkaa. Kaiken kaikkiaaan Moskovassa alkaa tapahtua käsittämättömiä ja, no, päättömiä asioita ja kaupunki menee sekaisin. Päätarinan sivupoluilla seikkailevat myös Pontius Pilatus, Ješua Ha-Notsri (Jeesus), Mestariksi kutsuttu kirjailija, joka kirjoittaa kirjaa Pontius Pilatuksesta ja tämän salainen rakastajatar Margarita. Kirjan alkuperäinen nimihän on Mestari ja Margarita ja olisinkin suonut, että myös suomeksi kirja olisi säilytetty tuon nimisenä. Kyllähän se Saatana tosiaan saapui Moskovaan, mutta Mestari ja Margarita olisi ollut osuvampi, vähemmän paljastava ja kauniimpi nimi tälle kirjalle, joka osoittautui melkoiseksi helmeksi.
Kirjan juonen kehittely oli hienoa ja hitaita suvantokohtia ei tarinaan mahtunut. Antoisinta oli kuitenkin teoksen hahmot ja etenkin Wolandin värikäs seurue. Kahdella jalalla kulkeva Begemot-kissa, hännystelevät Azazello, Hella ja Korovjev ja tietenkin itse Woland, lakoninen, jykevä ja tumma hahmo. Joukko kaivaa moskovalaisten kaapeista luurankoja toisensa jälkeen, tarttuu ihmisluonnon noloimpiin ja hävettävimpiin epäkohtiin ja tulee siinä samassa tökkineeksi lukijankin mieltä ja omaatuntoa kitkerillä huomautuksillaan ja havainnoillaan. Bulgakov tuo esiin kammottavan hauskalla tavalla ihmisen ahneuden, irstauden, hyväuskoisuuden ja turhamaisuuden. Suosikkikohtauksessani Margarita saa Wolandilta voidetta, joka tekee hieman kulahtaneesta naisesta uskomattoman kaunottaren. Siinä samassa hän saa myös taidon ratsastaa näkymättömänä luudalla. Noidaksi muuttunut Margarita ratsastaa alasti luudallaan hurjana Moskovan katujen yllä ja minä hymyilin hämmentyneen riemukasta hymyä koko aamuisen työmatkani.
Kuunnellessani kirjaa mietin usein sanaa, joka ei sovi kovinkaan moneen yhteyteen yhtä mainiosti kuin tähän. Tuo sana on ilveily. Saatana saapuu Moskovaan oli loistavaa poliittista satiiria, ilveilyä, joka kosketti ja hauskuutti minua yllättävän paljon. Satiiri ei ole koskaan ollut vahvin lajini ja sen tunnistaminen ei aina ole helppoa, mutta tämä oli juuri sitä, mitä satiiri voi parhaimmillaan olla: osuvaa, hauskaa ja kaikessa huvittavuudessaankin hieman kammottavaa. Martti Mäkelän eläväinen luenta toi kirjaan varmasti lisäarvoa ja suosittelenkin kaikille klassikkokammoisille tämän kuuntelemista äänikirjana. Olisivatpa kaikki venäläiset klassikot yhtä hauskoja, riehakkaita ja viihdyttäviä! Parhaimmillaan Saatana saapuu Moskovaan oli kuin lempikirjani Liisan seikkailut ihmemaassa. Yhtä päätön, taianomainen ja viehättävä mutta synkän uhkaava.
Salla on lukenut kirjan monesti ja kuunnellut sen myös äänikirjana ja analysoi nerokasta teosta hienosti.
Elina kutsuu teosta osuvasti kirjalliseksi runsaudensarveksi.
Booksykin kuunteli kirjan äänikirjana ja oli aika lailla yhtä innoissaan siitä kuin minäkin. Hän oli samaa mieltä myös venäläisistä klassikoista.
Kirjailija: Mihail Bulgakov
Kuunneltu kirja: Saatana saapuu Moskovaan
Alkuperäinen kirja: Мастер и Маргарита
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1966
Suomennos: Ulla-Liisa Heino
Lukija: Martti Mäkelä
