Truman Capote: Kylmäverisesti

Aloitin Capoten Kylmäverisesti jo kauan sitten Vaasassa. Kuvassa kirjan taustalla onkin Vaasan vankila. Jotenkin kirjan lukeminen kuitenkin venyi, enkä ehtinyt lukea sitä loppuun. Lainasinkin teoksen sitten syksyllä uudestaan Turussa ja lopulta sain kuukausia kestäneen lukuprosessin loppuun.

Kirja oli oikeastaan todella mielenkiintoinen ja siksi onkin erikoista, että sen lukemiseen meni niin kauan. Teos oli kuitenkin erittäin raskas monellakin tavalla. Kylmäverisesti on varsin kuuluisa teos, jossa Capote avaa faktan ja fiktion keinoin vuonna 1959 Kansasin Holcombissa tapahtunutta murhenäytelmää. Tuolloin maanviljelijä Herbert Clutter, hänen vaimonsa ja kaksi teini-ikäistä lasta murhattiin raa'asti. Murhaajat Richard (Dick) Hickock ja Perry Smith jäivät pian teostaan kiinni ja lopulta heidät hirtettiin rangaistuksena.

Wikipedian mukaan Capote on lukenut joukkomurhasta uutisen New York Times -lehdestä ja kiinnostunut sen myötä tapauksesta. Kiinnostus johti niin pitkälle, että hän lähti Holcombiin tutustumaan tapaukseen tarkemmin. Capote haastatteli asianomaisia ja myös murhaajia. Hän keräsi valtavan aineiston, jonka työsti kirjaksi. Kiinnostavaa on myös se, että Capotella oli haastatteluissa mukanaan lapsuudenystävä, muuan Harper Lee, jonka tehtävänä oli ilmeisesti herättää luottamusta paikallisissa.

On siis selvää, että Kylmäverisesti on aivan poikkeuksellinen teos. Se paneutuu tarpeettomien ja näennäisen motiivittomien murhien anatomiaan käsittämättömällä intsensiteetillä. Capote käsittelee sekä uhrien että murhaajien elämää monesta eri näkökulmasta ja teosta onkin aikanaan kritisoitu siitä, että se antaa myös murhaajille inhimillisiä piirteitä ja jollakin tavalla selittää, miksi he päätyivät hirveisiin tekoihinsa.

Kuten jo mainitsin kirja oli erittäin mielenkiintoinen mutta myös todella raskas. Siitä loisti läpi se valtava aineiston määrä, joka teoksessa on pohjalla. Tositapahtumiin perustuvat romaanit ovat ehdottomasti sydäntäni lähellä, mutta iljettävän raakojen murhien pitkällinen riepottelu alkoi lopulta jo tuntua pahalta. Ehkäpä siksi Kylmäverisesti ei ollutkaan sellainen hyytävän hieno lukukokemus, jollaiseksi sen alkuun ajattelin muodostuvan. Suosittelen kuitenkin kirjaa, mikäli tositapahtumiin perustuva rikoskirjallisuus kiinnostaa. Ja onhan Kylmäverisesti myös yhdenlainen tärkeä osa kirjallisuuden historiaa.

Kirjailija: Truman Capote
Luettu kirja: Kylmäverisesti (suom. Tauno Tainio)
Alkuperäinen kirja: In cold blood (1966)
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 348
Arvostelu: ★★★

467. Breakfast at Tiffany’s – Truman Capote

Nyt siellä tutut ja tuntemattomat huutavat kuorossa: "Gradua tekemään siitä, hömppäkirjat ja blogi sikseen, kunnes työ on valmis!". En näemmä osaa olla lukematta kaunokirjallisuutta. Raskas työ vaatii rask... eikun siis kirjastontätimäiset huvit.

Koiranpentuni tässä esittelee teille viimeisimmän listalta lukemani kijan, Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla. Tuohon pennun tilalle voisi yhtä hyvin kuvitella minutkin, jotakuinkin tuolta näytin lukiessani kirjaa. Vähän tylsistyneeltä, en erityisen vakuuttuneelta ja siltä, että silmät pysyvät auki juuri ja juuri.

Aamiainen Tiffanylla on luultavasti useimmille tuttu elokuvana, jossa Audrey Hepburn on kenties kauneimmillaan. Olen nähnyt elokuvan joskus kauan sitten, ehkä 90-luvun loppupuolella ja muistan siitä hyvin hämärästi jonkin ikkunakohtauksen sekä sen, että en saanut selitystä sille, miksi Moonriver-kappaleessa puhutaan Huckleberrystä. Jos joku tietää, se minulle kerrottakoot! Toinen assosiaatio on Deep Blue Something -bändin sympaattinen ja vallan mainio Breakfast At Tiffany's -biisi, joka kirjaa lukiessani soi jatkuvasti päässäni. Ja lukiessani keskityinkin välillä tekstiä enemmän miettimään, mites sen biisin alkukomppi oikein menikään ja miten se soitettaisiin kitaralla...

Aamiainen Tiffanylla on novellikokoelma, joka sisältää niminovellin, joka on kirjan pisin, sekä kolme muuta lyhyttä tarinaa. Niminovelli on vain 112 sivua pitkä, mutta jostakin syystä jouduin kamppailemaan melkoisesti sen kanssa, että pääsin loppuun asti. Teos on ollut minulla lainassa jo pari kuukautta ja olen aloittanut sen alusta kolmesti. Melkoinen työvoitto siis tämä, että saan viivata sen yli listastani.

Aamiainen Tiffanylla-pienoisromaanin päähenkilö on pinnallinen ja huikentelevainen Holly Golightly, jonka tavoitteena on päästä rikkaisiin naimisiin. Hollya kuvaillaan ja hänen tekemisiään seurataan hänestä kiinnostuneen naapurinmiehen kuvakulmasta. Vähitellen miehelle ja lukijalle selviää, että Holly ei ole lainkaan sitä, miltä vaikuttaa ja lopulta tarinan loppu on surumielinen ja onneton.

Häiritsevintä teoksessa oli se, etten kyennyt samaistumaan kehenkään tarinan henkilöistä. He olivat mielestäni joko vastenmielisiä tai häiritsevän lapsellisia. Pohdinkin samaa, mitä pohdin aikoinaan Kultahatun kohdalla: kenties teoksen ansiot ovat siinä, että se kuvaa ja jopa määrittelee amerikkalaista yhteiskuntaa tavalla, joka jää minulta huomaamatta ja jolle en osaa antaa arvoa. Loppujen lopuksi tunsin itseni vähän tyhmäksi, kun en tajunnut kirjan hienoutta ja pidin sitä tylsänä. Klassikkokirjoja lukiessa on kuitenkin aina otettava se riski, että tulee sivistymätön ja yksinkertainen olo. Älkää siis antako tämän arvosteluni vaikuttaa siihen, tartutteko joskus itse teokseen. Saattaahan olla niin, että minulta jäi nyt jotain erittäin merkittävää tajuamatta.

Kirjailija: Truman Capote
Luettu kirja: Aamiainen Tiffanylla (suom. Inkeri Hämäläinen ja Kristiina Kivivuori)
Alkuperäinen kirja: Breakfast at Tiffany's
Kieli: Suomi
Julkaisuvuosi: 1958
Sivuja: 175 (Niminovelli 112)
Mistä hankin: Kirjastosta
Missä ja milloin luettu: Helmikuussa 2013
Arvostelu: ★